Wyclef Jean

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wyclef Jean
Henkilötiedot
Syntynyt17. lokakuuta 1969 (ikä 55)
Croix-des-Bouquets, Haiti
Muusikko
Taiteilijanimi Wyclef JeanView and modify data on Wikidata
Aktiivisena 1987–
Tyylilajit hip hop, reggae
Soittimet laulu, kitara
Yhtyeet The Fugees
Levy-yhtiöt Sony Music, Columbia Records, J-Records, Koch Records
Aiheesta muualla
www.wyclef.com

Wyclef Jean (s. 17. lokakuuta 1969 Croix-des-Bouquets, Haiti) on yhdysvaltalainen rap- ja reggae-muusikko sekä musiikkituottaja. Hän oli hip hop -trio The Fugeesin jäsen ja esiintyy myös sooloartistina. Wyclef Jean pyrki synnyinmaansa Haitin presidenttiehdokkaaksi marraskuussa 2010 järjestettyihin vaaleihin,[1] mutta hänen ehdokkuuttaan ei hyväksytty, koska hän asuu pääasiassa Yhdysvalloissa.[2]

Lapsuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jean syntyi Haitilla, Croix-des-Bouquets'n kaupungissa, Yolande ja Gesner Jeanin perheeseen. Hän muutti yhdeksänvuotiaana New Yorkin Brooklyniin ja sieltä New Jerseyn pohjoisosaan,[3] jossa hän aloitti kitaransoiton ja opiskelemaan jazzia pääosin mustista oppilaista koostuvassa high schoolissa. Nuorena Jean työskenteli taksikuskina.[4] Vuonna 1987 Jean perusti ystävänsä Prasin ja hänen luokkatoverinsa Lauryn Hillin kanssa yhtyeen nimeltä Tranzlator Crew, josta myöhemmin muodostui The Fugees.

The Fugees

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: The Fugees

The Fugees sai levytyssopimuksen Ruffhouse Recordsilta vuonna 1993 ja 1994 julkaistiin yhtyeen ensimmäinen albumi Blunted On Reality. Debyyttialbumi ei menestynyt erityisen hyvin ja todellisen läpimurron The Fugees tekikin vasta toisella albumillaan – vuonna 1996 julkaistulla The Scorella. Albumi oli tyyliltään uudenlaista hip hopia, jossa yhdistyi niin electroa kuin souliakin. The Scorea myytiin maailmanlaajuisesti yli 17 miljoonaa kappaletta ja se teki triosta supertähtiä. Vuonna 1997 Jean, Pras ja Hill suuntautuivat omien sooloprojektiensa pariin.[5]

Pitkän tauon jälkeen The Fugees esiintyi jälleen yhdessä vuonna 2004. Vuonna 2006 julkaistiin single "Take It Easy".[6]

Sooloura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Carnival

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wyclef Jean vuonna 2006.

Vuonna 1997 Jean siirtyi soolouralle muiden The Fugeesin jäsenten tapaan. Jo samana vuonna hän julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa Wyclef Jean Presents: The Carnival Featuring the Refugee All-Stars (josta käytetään myös lyhyempää nimeä The Carnival). The Scoren tapaan The Carnival toi hip hop -musiikkiin uudenlaisia virtauksia – Jean yhdisteli albumillaan hip hopiin reggae-vaikutteita, karibialaisia rytmejä ja disco-musiikkia.[7] Albumilla esiintyy Jeanin rinnalla myös kuubalainen Celia Cruz, New Orleansin The Neville Brothers, The Fugeesin jäsenet Pras ja Hill sekä Jeanin sisarusten, Blandinna Melky Jeanin ja Farel Sedeck Guerschom Jeanin, muodostama hip hop -duo Melky Sedeck. The Carnivalin hiteksi nousivat Bee Geesin "Stayin' Alive" -kappaleen pohjalta tehty "We Trying to Stay Alive" ja New York Philharmonic Orchestran kanssa levytetty "Gone Till November".[5]

The Ecleftic

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jean julkaisi vuonna 2000 toisen sooloalbuminsa The Ecleftic: 2 Sides II a Book. Tälläkin levyllä vieraili Melky Sedeck sekä muun muassa Mary J. Blige, Earth, Wind & Fire ja Kenny Rogers. Yhteiskuntakritiikin kannalta tärkeään asemaan nousi senegalilaisen Youssou N'Dourin kanssa levytetty ja Internetissä julkaistu "Diallo".[5] Kappaleessa viitataan tapaukseen, jossa New Yorkin poliisi tappoi aseettoman Amadou Diallon epäiltyään hänen olevan vetämässä esiin asetta miehen tavoitellessan lompakkoaan.[8] The Eclefticin päätösraita on versio Pink Floydin kappaleesta "Wish You Were Here".

Masquerade

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2001 Jean alkoi levyttää kolmatta levyään ja vuonna 2002 julkaistiin Masquerade. Masquerade on omistettu Jeanin isälle, joka menehtyi muutama kuukausi ennen levyn julkaisua. Levyn kappaleella "Daddy" Jean kunnioittaa isänsä muistoa. Tälläkin albumilla Jean sekoittaa eri tyylilajeja. Kuten aiemmillekin levyille, myös Masqueradelle mahtuu niin juhlintaa kuin yhteiskuntakritiikkiäkin. Pikkusisko Melky esiintyy tälläkin albumilla ja mukana on myös City High'n Claudette Ortiz. Tom Jonesin kappaleen "What's New, Pussycat" pohjalle Jean rakensi kappaleensa "Pussycat" ja Masqueradea täydentämään tulivat myös uudet sovitukset Frankie Vallin kappaleesta "Oh What A Night" ja Bob Dylanin kappaleesta "Knockin' On Heaven's Door".[9]

The Preacher's Son

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2003 julkaistiin soololevy The Preacher's Son. Ensimmäisellä raidalla, "Industry", Jean pohdiskelee, mitä jos moni hip hop -maailman tragedioista olisi jäänyt tapahtumatta. Missy Elliottin kanssa tehty duetto "Party to Damascus" nousi albumin suurimmaksi hitiksi. Missy Elliottin lisäksi mukana on muiden muassa Patti LaBelle, Flipmode Squadin Rah Digga, Redman, Carlos Santana, jamaikalainen dancehall-tähti Elephant Man ja reggae-artisti Wayne Wonder.[10]

Welcome to Haiti: Creole 101

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2004 julkaistu Welcome to Haiti: Creole 101 korostaa vahvasti Jeanin haitilaisia juuria. Albumi on läpileikkaus karibialaisista musiikkityyleistä. Laulukielenä on englannin lisäksi Haitin kreolia ja ranskaa.[11] Kanssaesiintyjinä ovat sisko Melky sekä niin hip hop -artisti Foxy Brown kuin myös nigerialaiset hip hop -artistit 2Face ja Faze. Aiempien albumien tapaan mukaan on mahtunut cover-kappale ja tällä levyllä se on Richie Valensin "La Bamba".

Tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sooloalbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelma-albumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EP:t

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • "We Trying to Stay Alive" (1997)
  • "Gone Till November" (1997)
  • "Cheated (To All The Girls)" (1998)
  • "Gunpowder" (1998)
  • "New Day" (1999)
  • "Thug Angels" (2000)
  • "It Doesn't Matter" (2000)
  • "911" (2000)
  • "Perfect Gentleman" (2001)
  • "Wish You Were Here" (2001)
  • "Two Wrongs" (2002)
  • "Pussycat" (2002)
  • "Industry" (2003)
  • "Party to Damascus" (2003)
  • "Take Me As I Am" (2004)
  • "President" (2004)
  • "Sweetest Girl (Dollar Bill)" (2007)
  • "Fast Car" (2007)
  • "Any Other Day" (2007)
  • "Valentine" (2009)
  • "Divine Sorrow" (2014)

Esiintymiset muiden muusikoiden kanssa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva- ja TV-musiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Wyclef Jean Haitin presidentiksi? Iltasanomat. Arkistoitu 11.8.2010. Viitattu 23.6.2011.
  2. ↑ Poptähden presidenttiehdokkuus hylättiin MTV3. Viitattu 21.8.2010.
  3. ↑ Wyclef becomes Haiti "ambassador" 4. tammikuuta, 2007. BBC News. Viitattu 1. helmikuuta, 2007. (englanniksi)
  4. ↑ Biography for Wyclef Jean IMDb. Viitattu 1. helmikuuta, 2007. (englanniksi)
  5. ↑ a b c Steve Huey: Wyclef Jean: Biography AllMusic. Viitattu 1. helmikuuta, 2007. (englanniksi)
  6. ↑ Fugees: News Sony Music/Columbia Records. Arkistoitu 10.5.2007. Viitattu 1. helmikuuta, 2007. (englanniksi)
  7. ↑ Leo Stanley: Presents the Carnival Featuring the Refugee All-Stars AllMusic. Viitattu 1. helmikuuta, 2007. (englanniksi)
  8. ↑ Amadou Diallo case The Washington Post. Viitattu 1. helmikuuta, 2007. (englanniksi)
  9. ↑ Stephen Thomas Erlewine: Masquerade AllMusic. Viitattu 1. helmikuuta, 2007. (englanniksi)
  10. ↑ Rob Theakston: The Preacher's Son AllMusic. Viitattu 1. helmikuuta, 2007. (englanniksi)
  11. ↑ Jason Birchmeier: Welcome to Haiti: Creole 101 AllMusic. Viitattu 2. helmikuuta, 2007. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Wyclef_Jean&oldid=22168971”