taitavuus
Suomi
Substantiivi
taitavuus (40)
Ääntäminen
- IPA: /ˈt̪ɑi̯t̪ɑʋuːs/
- tavutus: tai‧ta‧vuus
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | taitavuus | taitavuudet |
| genetiivi | taitavuuden | taitavuuksien |
| partitiivi | taitavuutta | taitavuuksia |
| akkusatiivi | taitavuus; taitavuuden |
taitavuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | taitavuudessa | taitavuuksissa |
| elatiivi | taitavuudesta | taitavuuksista |
| illatiivi | taitavuuteen | taitavuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | taitavuudella | taitavuuksilla |
| ablatiivi | taitavuudelta | taitavuuksilta |
| allatiivi | taitavuudelle | taitavuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | taitavuutena | taitavuuksina |
| translatiivi | taitavuudeksi | taitavuuksiksi |
| abessiivi | taitavuudetta | taitavuuksitta |
| instruktiivi | – | taitavuuksin |
| komitatiivi | – | taitavuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | taitavuude- | |
| vahva vartalo | taitavuute- | |
| konsonantti- vartalo |
taitavuut- | |
Etymologia
sanan taitava vartalosta taitav- ja suffiksista -uus
Käännökset
1. se, että on taitava
|
Liittyvät sanat
Aiheesta muualla
- taitavuus Kielitoimiston sanakirjassa