äänirauta

Suomi

äänirauta

Substantiivi

äänirauta

1. teräksinen kaksihaarainen puikko, joka värähtelee ominaistaajuudellaan tuottaen puhtaan sävelen, jota käytetään vertailuäänenä kuoron tai soittimien vireisyyden tarkistamiseen

   Kuoronjohtaja kopauttaa ääniraudastaan a-sävelen.

   Äänirauta on pianonvirittäjän tärkeä apuväline.

Ääntäminen

• IPA: /ˈæːniˌrɑu̯t̪ɑ/
• tavutus: ää‧ni‧rau‧ta

Etymologia

• yhdyssana sanoista ääni ja rauta

Käännökset

1. sävelen tuottava kaksihaarainen puikko

englanti: tuning fork ido: diapazono saksa: Stimmgabel f.

turkki: diyapazon viro: helihark

Liittyvät sanat

• ominaistaajuus
• sävel
• vireisyys

Aiheesta muualla

• äänirauta Kielitoimiston sanakirjassa