erioikeus

Suomi

Substantiivi

erioikeus

1. yhteisölle tai yksityiselle myönnetty etuus, jota ei ole muilla; privilegio

Ääntäminen

• IPA: /ˈeriˌoi̯keus/ tai /ˈeriˌoi̯keu̯s/
• tavutus: e‧ri‧oi‧ke‧us / e‧ri‧oi‧keus

Etymologia

yhdyssana sanoista eri ja oikeus

Käännökset

1. etuoikeus

englanti: privilege

kroaatti: povlastica f.

Aiheesta muualla

• erioikeus Kielitoimiston sanakirjassa