purema

Suomi

Substantiivi

purema

1. puraisu; sen aiheuttama jälki tai vamma

Ääntäminen

• IPA: /ˈpuremɑ/
• tavutus: pu‧re‧ma

Etymologia

verbi purra (vokaalivartalo pure-) + johdin -ma

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

puremahaava, puremalihas

Aiheesta muualla

• purema Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 3147 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Verbi

purema

1. (taivutusmuoto) agenttipartisiippi verbistä purra

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	purema	puremat
genetiivi	pureman	puremien (puremain)
partitiivi	puremaa	puremia
akkusatiivi	purema; pureman	puremat
sisäpaikallissijat
inessiivi	puremassa	puremissa
elatiivi	puremasta	puremista
illatiivi	puremaan	puremiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	puremalla	puremilla
ablatiivi	puremalta	puremilta
allatiivi	puremalle	puremille
muut sijamuodot
essiivi	puremana	puremina
translatiivi	puremaksi	puremiksi
abessiivi	purematta	puremitta
instruktiivi	–	puremin
komitatiivi	–	puremine
vartalot
vokaalivartalo	{{{vart.vok}}}
heikko vartalo	{{{vart.heik}}}
vahva vartalo	{{{vart.vah}}}
konsonantti- vartalo	{{{vart.kons}}}

Viro

Verbi

purema

1. purra