riitasointu

Suomi

Substantiivi

riitasointu

1. (musiikki) musiikinteorian käsite, jolla tarkoitetaan samanaikaisten tai peräkkäisten sävelien soivuuden puutetta

Ääntäminen

• IPA: /ˈriːt̪ɑˌsoi̯nt̪u/
• tavutus: rii‧ta‧soin‧tu

Etymologia

yhdyssana sanoista riita ja sointu

Käännökset

1. musiikinteorian käsite

englanti: dissonance, discord espanja: nota discordante f. italia: dissonanza f.

ranska: dissonance f. ruotsi: dissonans saksa: Dissonanz f.

Liittyvät sanat

Synonyymit

• dissonanssi