Funktionalismi

Toivo Jäntin ja Yrjö Lindegrenin suunnitteleman Helsingin olympiastadionin torni. Funktionalismia edustava olympiastadion rakennettiin vuosina 1934–1938.

Funktionalismi (latinan sanasta functio ’toiminto, tehtävä’) eli funkis (tai funkkis) on arkkitehtuurin ja muotoilun tyylisuuntaus, sekä modernin arkkitehtuurin ja muotoilun menetelmä, jonka mukaan rakennus tai esine tulee suunnitella niin, että sen osat palvelevat kukin mahdollisimman hyvin tiettyä tarkoitusta. Siten esimerkiksi sellainen koristelu, jolla ei ole käytännön funktiota, tulee karsia suunnittelusta kokonaan pois.

Funktionalismin idean kiteytti yhdysvaltalainen arkkitehti Louis Sullivan jo vuonna 1896 toteamalla, että ”tarkoitus sanelee muodon”. Myöhemmin Le Corbusier kutsui asuintaloa ”koneeksi, jossa eletään”.

Funktionalismi kehittyi reaktioksi 1800-luvun lopun kertaustyyleille, jotka matkivat ja yhdistivät aiempien aikakausien tyylejä. Funktionalismin kukoistus ajoittui 1920- ja 1930-luvulle, jolloin sen merkittävimpiä edustajia olivat Bauhausin taide-, taideteollisuus- ja arkkitehtuurikoulun johtajat Walter Gropius ja Ludwig Mies van der Rohe, hollantilainen De stijl -ryhmä sekä arkkitehdit Le Corbusier ja Alvar Aalto. Funktionalismi jätti pysyvän jäljen myöhemmän 1900-luvun ja nykyajan moderniin rakennustaiteeseen.

Tyyli

Funktionalismi johti muotojen yksinkertaistumiseen ja huonekalujen sekä rakennusten osien sovittamiseen paremmin massatuotantoon. Se tarjosi vastauksen ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen asuntopulaan ja slummiutuneille umpikortteleille, jotka vaihtuivat valoisiin, samansuuntaisesti sijoitettuihin lamellikerrostaloihin.

Teräsbetonista tuli suosittu materiaali, josta valmistettiin muun muassa eurooppalaiselle funktionalismille tyypillisiä pilarirunkoja ja tasakattoja. Kun kantavat pilarit sijoitettiin rakennuksen sisäosiin, voitiin rakennuksen julkisivu esimerkiksi vuorata koko pituudelta nauhaikkunoilla. Muita funktionalismin tunnusmerkkejä ovat suuret ja tasaiset, aineettomilta vaikuttavat lasi- ja rappauspinnat sekä kulmikkaat, laatikkomaiset ja vaakasuuntaan painottuneet muodot.

Funktionalismi Pohjoismaissa

Pohjoismaissa funktionalismi kehittyi kansainvälisen funktionalistisen tyylin ja klassisten koristeaiheiden sekoituksen, 1920-luvun klassismin, pohjalta. Siirtyminen 1920-luvun klassismista funktionalismiin ei ollut yhtäkkistä eikä täydellistä, vaan tyyli pelkistyi vähitellen 1930-lukua lähestyttäessä.

Pohjoismaissa funktionalismi sai ehkä enemmän jalansijaa kuin muualla maailmassa. Etenkin Suomessa ja Tanskassa oli useita kansainvälisesti merkittäviä arkkitehteja ja muotoilijoita. Kun muualla Euroopassa tyylisuuntausta kutsuttiin uusasialliseksi, rationaaliseksi, kansainväliseksi tai funktionaaliseksi, sai se Pohjoismaissa yleisnimityksen funktionalismi tai funkis (ruotsista lähtöisin oleva nimitys).

Suomi

Suomessa funktionalismin edelläkävijöitä olivat 1920-luvun nuoren polven arkkitehdit Alvar Aalto, Erik Bryggman, P. E. Blomstedt sekä Hilding Ekelund. Turusta tuli uuden suuntauksen tukikohta, jonka 700-vuotisnäyttelystä Alvar ja Aino Aalto sekä Bryggman tekivät modernismin manifestaation. Aallon suunnittelemat ensimmäiset toteutuneet funktionalistiset rakennukset olivat Turun Sanomien toimitalo (1928–1930) ja niin sanottu Standardivuokratalo Turun Läntisellä Pitkäkadulla (1927–1929) Aallon myöhemmät rakennukset, kuten Paimion parantola (1929–1933), Viipurin kirjasto (1935) ja Villa Mairea (1938–1939), olivat suomalaisen arkkitehtuurin kansainvälisen menestyksen kulmakivinä.

Suomessa, kuten muuallakin Euroopassa, funktionalismi tarkoitti myös kaavoitustapaa, jossa kaupunki jaetaan toiminnallisiin eli funktionalistisiin vyöhykkeisiin. Esimerkiksi työ, asuminen, virkistys ja liikenne pyrittiin sijoittamaan kaikki omille alueilleen. Tampereen Kaleva on yksi yhtenäisimmistä ja laajimmista funktionalismin kaavoitusperiaatteiden mukaisesti suunnitelluista kaupunginosista Suomessa. Muita funktionaalistyylisiä lähiöitä on Suomessa vain vähän, toisin kuin Ruotsissa ja Tanskassa. Erkki Huttusen piirtämä Nakkilan kirkko on Suomen ensimmäinen funktionalistinen kirkko. Myös Kannonkosken kirkko on tyylisuunnan puhtaita edustajia.

Keskusosuusliike SOK levitti 1930-luvulla funktionalistista tyyliä monien kaupunkien ja kirkonkylien keskustoihin uusien osuuskaupparakennusten myötä, joista monien suunnittelija oli arkkitehti Erkki Huttunen.

Tanska

Funktionalismin voidaan katsoa saapuneen Tanskaan vuonna 1930 silloisen Tukholman näyttelyn siivittämänä. Le Corbusier’n innoittamana Mogens Lassen rakennutti useita funktionalistisia pientaloja Klampenborgiin 1930-luvulla. Tanskan arkkitehtuurin tärkein nimi oli kuitenkin Arne Jacobsen, joka useiden asuntokortteleiden ohella suunnitteli kuuluisuuteen nousseita huonekaluja. 1960-luvulla maahan rakennettiin useita valtavia asuinrakennuskomplekseja funktionalismin hengessä.

Funktionalistisia rakennuksia

• 
  Georg Fasting, Puhelinkoppi 1932, Oslo.
• 
  Arne Jacobsen, Bellavista, 1934, Kööpenhamina, Tanska.
• 
  Paavo Riihimäki, SOK:n rakennuttama huvila, 1934 Vaajakoski.
• 
  Kalle Lehtovuori, Kasarmirakennus (Lamellikasarmi), 1935 Niinisalon varuskunta, Kankaanpää.
• 
  Walter Gropius, Hansaviertel, 1952, Berliini.
• 
  Arne Jacobsen, Royal hotelli, 1960, Kööpenhamina, Tanska.
• 
  Alvar Aalto, Teknillisen korkeakoulun auditorio, 1965, Espoo, Suomi.
• 
  Minoru Yamasaki, World Trade Center (Maailmankaupan keskus), 1966-1977, New York, USA.
• 
  Bellavista Klampenborg Denmark. Arne Jacobsen 1934.
• 
  Bellavista Klampenborg Denmark. Arne Jacobsen 1934.
• 
  Varkauden pääkirkko on funktionalismia edustava evankelis-luterilainen kirkko. Martti Paalanen 1939.
• 
  Ortodoksisen Jyväskylän Kristuksen ylösnousemisen kirkon voidaan sanoa edustavan funktionalistista tyyliä. Toivo Paatela 1954.
• 
  Funktionalismia edustava puinen huvilarakennus.

Katso myös

• Brutalismi

Aiheesta muualla

• Mikko Härö: Asuinrakentaminen Suomessa 1900-luvulla Rakennusperinto.fi. Ympäristöministeriö ja Museovirasto. Arkistoitu 8.11.2010. Viitattu 3.5.2011.
• Jan Michl: Form Follows What? (kirjoittajan verkkosivu) janmichl.com. 1995. Viitattu 3.5.2011. (englanniksi)