Käyttäjä:Paju/HL11

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä on Käyttäjä:Pajun kehityssivusto. Ethän editoi tätä sivua.

Tuotokset ovat keskeneräisiä, osin keskusteluvaiheessa. Mahdolliset kommentit käyttäjän keskustelusivulle. Sivun sisältö elää käyttäjänsä tarpeen mukaan. Vanhaa tasataan satunnaisesti pois.

Tällä hiekkalaatikolla luonnostellaan ja valmistellaan muun muassa Luokka:Ukrainaan, Luokka:Venäjän hyökkäys Ukrainaan 2022-luokkaan, kyberturvallisuuteen/-sodankäyntiin liittyviä teemoja.

Kisailuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvitustalkoot, elo 2024:

Lähdetalkoot 2024:

  • Luokka:Aseet tuotti 27.6.2024 noin 609 artikkelia, joukossa monia lähteettömiä perusartikkeleita kuten
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ cartridges (hakusana) Weapons : an international encyclopedia from 5000 B.C. to 2000 A.D., sivu 113. 1990. New York: The Diagram Group. Viitattu 2.7.2024. (englanniksi)
  2. ↑ a b (hakusana) Weapons : an international encyclopedia from 5000 B.C. to 2000 A.D., sivu __. New York: St. Martin's Press. Viitattu .7.2024. (englanniksi)
  3. ↑ Dual-use goods: what are they and why are new rules needed? 24-03-2021. europarl.europa.eu. Viitattu .7.2024. (englanniksi)
  4. ↑ https://theconversation.com/defining-dual-use-research-when-scientific-advances-can-both-help-and-hurt-humanity-70333
  5. ↑ Conceptualizing dual use: A multidimensional approach Martin Hähnel 2024 (englanniksi)

Tietoturvallisuus, Kyberturvallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Verkkoviestinnän turvallisuus,
  • verkkorikollisuus /- sodankäynti;
  • puolustusteollisuus

eSIM

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • hyötyjä, haittoja, riskejä

Tekoälykiihdytin, npu, Npu, NPU eli Neural Processing Unit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Tomi Heinvuo: Mikä ihmeen "tekoäly-pc"? Uusi laiteluokka ei välttämättä olekaan pelkkää markkinointihömppää Tekniikan Maailma, tekniikanmaailma.fi. 11.4.2024. Viitattu 15.5.2024.
  2. ↑ Michael J. Miller: Do You Need an AI PC? pcmag.com. 22.12.2023. Viitattu 15.5.2024. (englanniksi)

NIS-direktiivi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ICRC:n säännöt siviilihakkereiden osallistumiselle sotatoimiin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ks. artikkeli

  • 8+ 4 sääntöä
  • esimerkkejä hyökkäyksistä, sis. ennen 24.2.2022 eli 23.2.?

Punaisen Ristin kansainvälisen komitean ohjeisto siviilihakkereiden osallistumiselle sotatoimiin on ICRC:n syksyllä 2023 julkaisema ohjeisto... Sitä on luonnehdittu siviilihakkereille tarkoitetuksi Geneven sopimuksen kaltaiseksi kybersodankäynnin ohjeistoksi... [1][2][3]

Kysy SPR onko suomennettu, tai ollaanko suomentamassa? Entä ruotsiksi. Entä venäjäksi, ukrainaksi? puolaksi, saksaksi, koreaksi, hepreaksi, turkiksi, persiaksi?

  • onko julkaistu vapaalla lisenssillä
  • saako kääntää wikipediaan, julkaisulupa?

1. Älä kohdista kyberhyökkäyksiä(*) siviilikohteita vastaan.

Siviilikohteita ovat kaikki kohteet, jotka eivät ole sotilaallisia tavoitteita. Luokkaan kuuluvat siviili-infrastruktuuri, julkiset palvelut, yritykset, yksityisomaisuus ja kiistatomasti siviilitietovarannot. Sotilaallisilla kohteilla ei ole samaa suojaa. ”Sotilaalliset kohteet” käsittävät ensisijaisesti sotaa käyvän osapuolen asevoimien fyysisen ja digitaalisen infrastruktuurin. Siihen voi kuulua myös siviilikohteita riippuen siitä, ovatko ne sotilaiden käytössä ja miten he niitä käyttävät.

2. Älä käytä haittaohjelmia tai muita välineitä tai tekniikoita, jotka leviävät automaattisesti ja umpimähkäisesti vahingoittavat sotilas- ja siviilikohteita.

Ei saa käyttää esimerkiksi haittaohjelmia, jotka leviävät automaattisesti ja vahingoittavat eroittelematta sekä sotilaallisia kohteita että siviilikohteita.

3. Suunnitellessasi kyberhyökkäystä sotilaallista kohdetta vastaan tee kaikki mahdollinen, jolla vältät tai minimoit operaation siviileihin kohdistuvan vaikutuksen.

On vältettävä tai minimoitava kyberoperaation vaikutukset siviileihin, jos tavoitteena on esimerkiksi sotilasjoukkojen käyttämien sähköverkon tai rautatieliikenteen häiritseminen. Operaation vaikutukset, myös tahattomat, on oleellista selvittää ja ymmärtää etukäteen. Suunnitellessasi kyberhyökkäystä sotilaallista kohdetta vastaan tee kaikki voitava välttääksesi tai minimoidaksesi vaikutukset, joita operaatiollasi voi olla siviileihin. Keskeytä hyökkäys, jos tulee mahdolliseksi, että siviileille aiheutuu kohtuutonta haittaa. Lopeta hyökkäys, jos olet saanut pääsyn käyttöjärjestelmään muttet ymmärrä operaation mahdollisia seurauksia, tai jos ymmärrät että siviileille aiheutuu kohtuutonta haittaa.

4. Älä ryhdy kyberoperaatioihin lääketieteellisiin ja humanitaarisiin laitoksiin.

Sairaaloita tai humanitaarisia avustusjärjestöjä ei saa koskaan ottaa kohteeksi.

5. Älä suorita kyberhyökkäystä väestön selviytymisen kannalta välttämättömiä kohteita vastaan tai sellaisia kohteita vastaan, jotka voivat vapauttaa vaarallisia voimia.

Kansainvälinen humanitaarinen oikeus määrittelee vaarallisia voimia sisältäviksi kohteiksi ”padot, tulvapenkereet ja ydinsähkövoimalat”; todellisuudessa myös kemialliset ja vastaavat laitokset sisältävät vaarallisia voimia. Välttämättömiä palveluja siviiliväestön selviytymiselle tarjoavat muun muassa vesilaitokset tai kastelujärjestelmät.

6. Älä uhkaa väkivallalla levittääksesi kauhua siviiliväestön keskuudessa.

Esimerkiksi viestintäjärjestelmiin murtautuminen sellaisten tietojen julkaisemiseksi, joiden tarkoituksena on ensisijaisesti levittää kauhua siviiliväestön keskuudessa, on kiellettyä. Samoin on laitonta suunnitella ja levittää graafista sisältöä, jolla levitetään kauhua siviiliväestön keskuudessa, jotta heidät saataisiin pakenemaan.

7. Älä yllytä kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomiseen.

Älä rohkaise tai anna muiden toteuttaa kyber- tai muita operaatioita siviilejä tai siviilikohteita vastaan. Älä esimerkiksi jaa teknisiä yksityiskohtia viestintäkanavissa helpottaaksesi hyökkäyksiä siviililaitoksia vastaan.

8. Noudata näitä sääntöjä, vaikka vihollinen ei noudattaisikaan.

Kosto tai vastavuoroisuus eivät ole __hyväksyttäviä syitä__ kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomiselle.
  • ) Hyökkäyksen käsite viittaa kansainvälisessä humanitaarisessa oikeudessa ja kyberoperaatioiden yhteydessä kyberoperaatioihin, joiden voidaan kohtuudella odottaa johtavan - suoraan tai epäsuorasti - esineiden (kuten infrastruktuurin ja ___tietojen) vahingoittamiseen, lamauttamiseen tai tuhoamiseen tai ihmisten loukkaantumiseen tai kuolemaan. Se ei esimerkiksi sisällä kyberoperaatioita, joiden tarkoituksena on saada luvaton pääsy tietoihin.

Kahdeksan hakkereille osoitetun säännön rinnalla ICRC kirjaa näkyviin neljä valtiota koskevaa sääntöä. [1][3]

Reaktioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan IT-armeija ja venäläinen Killnet ovat kriittisten alkukommenttien jälkeen...[2][4][5] Anonymous, Anonymous Sudan


8 rules for civilian hackers operating in the context of an armed conflict

Cyberspace is not a lawless space – even wars have limits.

It goes without saying that civilian hackers must respect the law of the countries they operate in. Where these national laws are lenient, not enforced, or if a civilian hacker decides to disregard them, in times of armed conflict international humanitarian law (IHL) provides a universally agreed set of rules that aim to safeguard civilians, and soldiers who are no longer able to fight, from some of the horrors of war. The most egregious violations of these rules constitute war crimes, which may be prosecuted nationally or internationally.

In the context of an armed conflict, IHL does not prohibit ‘hacking’ as such, and it does not prohibit civilians from conducting cyber operations against military assets. But it sets out elementary considerations of humanity on the protection of civilians, meaning obligations that everybody must respect when conducting operations in the context of an armed conflict, irrespective of the reasons for the conflict, whose goals are deemed legitimate, or whether an operation is conducted in offence or defense.

IHL consists of hundreds of rules – here is one word of caution and 8 rules that anyone who conducts a cyber operation in the context of an armed conflict (including non-States armed groups and civilian hackers) must be aware of and respect as a minimum. Groups or collectives should ensure that their members respect these limits. Caution: Civilian hackers risk losing protection against cyber or physical attack and may be criminally prosecuted if they directly participate in hostilities through cyber means

Under IHL, civilians must not be attacked unless and for such time as they directly participate in hostilities. Conducting cyber attacks against military or civilian targets can amount to such direct ‘participation in hostilities’ and risks making civilian hackers liable to attacks. In addition, while members of a State’s armed forces (including cyber operators) enjoy impunity for lawful acts of war (such as attacking a military installation) and become ‘prisoners of war’ when captured, civilian hackers do not (here, para. 3634 on article 85 GCIII). If captured, they risk being considered criminals or ‘terrorists’ and prosecuted as such.

1. Do not direct cyber attacks* against civilian objects.

Civilian objects are all objects that are not military objectives. This includes civilian infrastructure, public services, companies, private property, and arguably civilian data. Military objectives do not enjoy the same protection. ‘Military objectives’ comprise primarily the physical and digital infrastructure of the military of a warring party. It may also include civilian objects, depending on whether and how they are being used by the military.

2. Do not use malware or other tools or techniques that spread automatically and damage military objectives and civilian objects indiscriminately.

For example, malware that spreads automatically, spills-over, and damages military objectives and civilian objects without distinction must not be used.

3. When planning a cyber attack against a military objective, do everything feasible to avoid or minimize the effects your operation may have on civilians.

For example, if you aim to disrupt electricity or railway services used by military forces, you must avoid or minimize the effects your operation may have on civilians. It is essential to research and understand the effects of an operation – including unintended ones – before conducting it. When planning a cyber attack against a military objective, do everything feasible to avoid or minimize the effects your operation may have on civilians, and stop the attack if the harm to civilians risks being excessive. If you have gained access to an operating system but you do not understand the possible consequences of your operation, or realize that the harm to civilians risks being excessive, stop the attack.

4. Do not conduct any cyber operation against medical and humanitarian facilities.

Hospitals or humanitarian relief organizations must never be targeted.

5. Do not conduct any cyber attack against objects indispensable to the survival of the population or that can release dangerous forces.

In international humanitarian law, objects containing dangerous forces are defined as ‘dams, dykes and nuclear electrical generating stations’; in reality, however, chemical and similar plants also contain dangerous forces. Objects indispensable for the survival of the civilian population include, among others, drinking water installations or irrigation systems.

6. Do not make threats of violence to spread terror among the civilian population.

For example, hacking into communication systems to publish information designed primarily to spread terror among civilian populations is prohibited. Likewise, designing and spreading graphic content to spread terror among civilians in order to make them flee is unlawful.

7. Do not incite violations of international humanitarian law.

Do not encourage or enable others to conduct cyber or other operations against civilians or civilian objects. For example, do not share technical details in communication channels to facilitate attacks against civilian institutions.

8. Comply with these rules even if the enemy does not.

Revenge or reciprocity are no excuses for violations of international humanitarian law.

  • Under IHL, and in the context of cyber operations, the notion of attack refers to cyber operations that can be reasonably expected to result – directly or indirectly – in damage, disabling, or destruction of objects (such as infrastructure and, arguably, data) or injury or death of people. It does not, for instance, include cyber operations aimed at obtaining unauthorized access to information.

For more detailed positions of the International Committee of the Red Cross on IHL and cyber operations, see here and here. To learn more about how international law applies in cyberspace, consult the ‘Cyberlaw Toolkit’.

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Joe Tidy: Rules of engagement issued to hacktivists after chaos 4.10.2023. BBC, bbc.com. Viitattu 28.2.2024. (englanniksi)
  2. ↑ a b Sebastian Klovig Skelton: Red Cross issues rules of engagement for hackers in conflicts computerweekly.com. 5.10.2023. Viitattu 7.7.2024. (englanniksi)
  3. ↑ a b Tilman Rodenhäuser & Mauro Vignati: 8 rules for “civilian hackers” during war, and 4 obligations for states to restrain them 4.10.2023. International Committee of the Red Cross (ICRC), icrc.org. Viitattu 28.2.2024. (englanniksi)
  4. ↑ Joe Tidy: Ukraine cyber-conflict: Hacking gangs vow to de-escalate 6.10.2023. BBC, bbc.com. Viitattu 7.7.2024. (englanniksi)
  5. ↑ Christopher Whyte: Hacking against humanity: Are Red Cross cyber rules credible? (mielipidekirjoitus (Opinion)) csoonline.com. 23.10.2023. Viitattu 7.7.2024. (englanniksi)

Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”lerubicon.org-9.11.2023”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.

GDPR, Euroopan unionin tietosuoja-asetus, Yleinen tietosuoja-asetus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan unionin tietosuoja-asetus eli GDPR, on vuonna 2018 voimaan tullut...

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NIS-direktiivi, Euroopan verkko- ja tietoturvadirektiivi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan verkko- ja tietoturvadirektiivi eli NIS-direktiivi (engl. __) on Suomessa vuonna 2018 voimaan ...

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tietoturvaseteli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muistiinpano, haettava lisätietoa...

  • Kuulin aiemmin tänään (meneillään olevassa Tietoturvaseminaari 2022:ssa, https://www.kyberturvallisuuskeskus.fi/fi/ajankohtaista/tietoturva-2022-seminaari; Tietoturvaseteli tukemaan yritysten tietoturvan kehittämistä/ Jukka-Pekka Juutinen, johtaja, Traficomin Kyberturvallisuuskeskus), että joulukuun 2022 alussa käynnistyisi haku yhteiskunnan kannalta kriittisille pienille ja keskisuurille yrityksille (ja yhdistyksille?).1,
  • Kyberturvakeskus parhaillaan valmistelee hakulomakkeita ja verkkosivuja aiheesta. Jakoon tulossa 6 miljoonaa euroa tietoturvan parantamiseen. Ilmeisesti 15 000 ja 100 000 eur suuruisina, josta 30% omavastuu ainakin isommassa rahoituksessa2.
  • Tarkemmista kriteereistä en vielä tiedä, mutta mikäli ehdot täyttyvät, tukea kuulemma myönnettäneen.
  • Kun kriteerit tulevat selvemmiksi: onko Wikimedia Finland keskustellut tälläisestä teemasta, ja olisiko suomenkielisen wikipedian tietoturvan parantamien (esimerkiksi määräajoin otettava sisällön varmistuskopionti, lähteistyksen arkistoinnin automatisointi tms. käytäntöjen parantaminen) asia, joka koettaisiin lisäkeskustelun ja työstön arvoiseksi?
  • Ainoana päivittynävänä suomenkielisenä tietosanakirjana näkisin wikipedian kohtuullisen kriittiseksi resurssiksi yhteiskunnassa. Lisäresurssoimalla toimintaa voisi parantaa.
  • Koulutukset: osaamisen kehittäminen. (Ylläpitäjät, aktiivit, henkilökunta), mahd. tallenne tai syötteen jako?
  • Tietoturvaohjelmien/käytäntöjen tukeminen tai lisenssien hankinta avainhenkilöille? (tietoturvaohjemlat, VPN, rauta?)
  • Avainartikkelien ammatillista työstöä ja tarkistusta kriittisistä tai eniten luetuimmista aiheista?
  • Tarvitaanko tekniseen tukeen lisää väkeä ja olsiko tätä perusteltavissa tietoturvalla?

...

Alulle: Valtion digitaalinen kehitystaso, Digital Development Level (DDL)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • onko tämä riittävän tärkeä aihe wikipedia-artikkeliksi, itsenäistä riippumatonta käsittelyä...?
  • oleellinen mittari NCSI-indeksin yhteydessä

Alulle: National Cyber Security Index (NCSI)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

National Cyber Security Index (NCSI) on Virossa ylläpidetty, valtioiden tietoturvan kansallista tasoa vertaileva indeksiarvo. Indeksi mittaa valtioiden varautumista torjumaan kyberuhkia ja kyberturvallisuutta vaarantavia tapahtumia. Indeksiarvo ei päivity valtioille samanaikaisesti, vaan muuttuu maakohtaisesti tietojen päivityksen myötä. [1][2][3][4]

Mittaristo julkistettiin alkujaan toukokuussa 2016.__lähde NCSI-indeksin ensimmäinen versio vuodelta 2017 kattoi vain 25 valtiota.[5] Versio 2.0 oli käytössä tammikuusta 2028 helmikuuhun 2019. Helmikuusta 2019 syyskuulle 2023 voimassa olleen version 2.1 mukaisesti saatiin arviotua yhteensä 176 maan kyberturvallisuusskyvykkyys.[6] Heinäkuussa 2024 vasta 53 maasta oli julkaistu joulukuussa 2023 voimaan tulleen version 3.0 mukaisesti määritetty NCSI-indeksiarvio. Esimerkiksi Pohjoismaat, Saksa, Venäjä ja Kiina uupuivat vielä tästä versiosta. On huomattava, etteivät NCSI:n eri versiot ole sellaisenaan vertailukelpoisia keskenään. Esimerkiksi versiossa 3.0 indeksin osatekijöitä, niiden järjstystä, painoarvoja ja kriteeristöjä oli päivitetty aiemmasta.[7]

Määräytymisperusteet: https://ncsi.ega.ee/methodology/ • When was the NCSI launched? - The NCSI was launched on 21.05.2016.

"NCSIhin liittyy tietokanta, jossa on julkisesti saatavilla olevaa näyttöaineistoa ja kansallisen kyberosaamiseen kehittämisen työkaluja..."

jatka lähteistystä ja hakuja...

Esimerkiksi Ukrainassa NCSI-indeksiä on käytetty ... [10]

NCSI-maalistalla kärjessä ovat korostetusti eurooppalaiset, indeksin laatijamaan kanssa yhteistyössä toimivat Nato-maat. Kyseessä vaikuttaisi olevan oletettua sotilaallista tai hybriditoimintaa painottava kyberturvallisuusindeksi. NCSI on liukuvasti päivittyvä, eli eri maiden sijoitukset eivät pysy ennallaan, jos jokin maa päivittää omia ariointejaan. Tästä syystä indeksiluvuissa saisi näkyä päiväys, milloin listatun maan arvioraportti on laadittu. Myös indeksisijan riippuvuus toisesta mittarista, eli valtion digitaalisesta kehitystasosta, on vahva eikä NCSI-indeksilukua sellaisenaan voi pitää kovin selkeänä mittarina... perusteet kaipaavat avaamista.

Esimerkkejä maatilastoista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edellisen version (NCSI 2.1) mukaisessa syyskuun alun 2023 tilastovertailussa oli mukana 176 maata. Listauksen kärki koostuu eurooppaisista Nato-maista[6]

Sija
(1.9.2023) 		Valtio NCSI
(1.9.2023) 		Digitaalinen
kehitystaso
(DDL, 1.9.2023)
1 Belgia &&&&&&&&&&&&&094.081000094,81 &&&&&&&&&&&&&074.07000074,07
2 Liettua &&&&&&&&&&&&&093.051000093,51 &&&&&&&&&&&&&067.034000067,34
3 Viro &&&&&&&&&&&&&093.051000093,51 &&&&&&&&&&&&&075.059000075,59
4 Tšekki &&&&&&&&&&&&&090.091000090,91 &&&&&&&&&&&&&069.021000069,21
5 Saksa &&&&&&&&&&&&&090.091000090,91 &&&&&&&&&&&&&080.01000080,01
6 Romania &&&&&&&&&&&&&089.061000089,61 &&&&&&&&&&&&&059.084000059,84
7 Kreikka &&&&&&&&&&&&&089.061000089,61 &&&&&&&&&&&&&064.02000064,02
8 Portugali &&&&&&&&&&&&&089.061000089,61 &&&&&&&&&&&&&068.046000068,46
9 Iso-Britannia &&&&&&&&&&&&&089.061000089,61 &&&&&&&&&&&&&079.096000079,96
10 Espanja &&&&&&&&&&&&&088.031000088,31 &&&&&&&&&&&&&072.021000072,21
11 Puola &&&&&&&&&&&&&087.01000087,01 &&&&&&&&&&&&&065.03000065,03
12 Itävalta &&&&&&&&&&&&&085.071000085,71 &&&&&&&&&&&&&075.076000075,76
13 Suomi &&&&&&&&&&&&&085.071000085,71 &&&&&&&&&&&&&078.035000078,35
14 Saudi-Arabia &&&&&&&&&&&&&084.042000084,42 &&&&&&&&&&&&&063.089000063,89
15 Ranska &&&&&&&&&&&&&084.042000084,42 &&&&&&&&&&&&&077.029000077,29
16 Ruotsi &&&&&&&&&&&&&084.042000084,42 &&&&&&&&&&&&&081.051000081,51
17 Tanska &&&&&&&&&&&&&084.042000084,42 &&&&&&&&&&&&&082.068000082,68
20 Alankomaat &&&&&&&&&&&&&083.012000083,12 &&&&&&&&&&&&&081.086000081,86
24 Ukraina &&&&&&&&&&&&&075.032000075,32 &&&&&&&&&&&&&055.096000055,96
27 Sveitsi &&&&&&&&&&&&&075.032000075,32 &&&&&&&&&&&&&082.093000082,93
30 Venäjä &&&&&&&&&&&&&071.043000071,43 &&&&&&&&&&&&&065.012000065,12
33 Kanada &&&&&&&&&&&&&070.013000070,13 &&&&&&&&&&&&&075.096000075,96
34 Etelä-Korea &&&&&&&&&&&&&068.083000068,83 &&&&&&&&&&&&&082.023000082,23
36 Intia &&&&&&&&&&&&&067.053000067,53 &&&&&&&&&&&&&040.02000040,02
40 Norja &&&&&&&&&&&&&067.053000067,53 &&&&&&&&&&&&&080.019000080,19
42 Australia &&&&&&&&&&&&&066.023000066,23 &&&&&&&&&&&&&077.061000077,61
46 Yhdysvallat &&&&&&&&&&&&&064.094000064,94 &&&&&&&&&&&&&081.05000081,05
49 Indonesia &&&&&&&&&&&&&063.064000063,64 &&&&&&&&&&&&&047.041000047,41
52 Japani &&&&&&&&&&&&&063.064000063,64 &&&&&&&&&&&&&078.069000078,69
66 Nigeria &&&&&&&&&&&&&054.055000054,55 &&&&&&&&&&&&&031.076000031,76
71 Brasilia &&&&&&&&&&&&&051.095000051,95 &&&&&&&&&&&&&059.011000059,11
72 Kiina &&&&&&&&&&&&&051.095000051,95 &&&&&&&&&&&&&062.041000062,41
133 Iran &&&&&&&&&&&&&019.048000019,48 &&&&&&&&&&&&&051.04000051,04

Hyvin erilainen, ei NATO-verkostumista korostava näkökulma vaan talouselämää painottava vertailu: vertaa MIT Technology Review Insightsin nimissä tehty, mutta varsin rajoittunut teknologia-, investointi- yms. kyselyyn ja kirjallisuustarkasteluun pohjautuva 20 valitun maan The Cyber Defense Index 2022/23 -vertailu. Tätä voi pitää lähteisiin ja kyselyyn pohjautuvana lehtiartikkelina. Ei selkeyttä miksi nämä maat oli valikoitu mukaan, mutta muita ei? Ei mukana esimerkiksi 10 väkiluvultaan suurinta maata. Ovatko nämä Yhdysvaltain/ Tyynen meren ja Atlantin kaupan/intressipiirin maita?

  • listan top-10:
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Valentyna Kravets: Comparative Analysis of the Cybersecurity Indices and Their Applications (DOI: https://doi.org/10.20535/tacs.2664-29132019.1.169090)+Theoretical and Applied Cybersecurity, 1 (1): 97-102. 29.5.2019. National Technical University of Ukraine "Igor Sikorsky Kiev Polytechnic Institute". Viitattu 14.6.2024. (englanniksi)
  2. ↑ Manuela Tvaronavičienė, Tomas Plėta, Silvia Della Casa, Juozas Latvys: Cyber security management of critical energy infrastructure in national cybersecurity strategies: cases of USA, UK, France, Estonia and Lithuania (DOI : 10.9770/ird.2020.2.4(6)) Insights into Regional Development, 2 (4): 802 - 813. 2020. Viitattu 14.6.2024. (englanniksi)
  3. ↑ Maryna Nehrey, Iryna Voronenko, Abdel-Badeeh M. Salem: Cybersecurity Assessment: World and Ukrainian Experience (kokouspaperin abstrakti. 12th International Conference on Advanced Computer Information Technologies (ACIT); DOI: 10.1109/ACIT54803.2022.9913081; kokoteksti IEEE:n jäsenille tai esim. sopivien tiedekirjastojen kautta) IEEE Xplore, ieeexplore.ieee.org. 2022. IEEE. Viitattu 14.6.2024. (englanniksi)
  4. ↑ Mariia Koniagina, Denis Belotserkovich, Lubov Vorona-Slivinskaya & Nikolay Pronki: Measures to Ensure Cybersecurity and Regulation of the Internet of Things in the Russian Federation: Effectiveness Assessment (DOI: https://doi.org/10.1080/00213624.2023.2170136)+Journal of Economic Issues 57 (1): 257-272. 28.2.2023. Viitattu 14.6.2023. (englanniksi)
  5. ↑ Index of Cybersecurity Indecies 2017 (pdf) itu.int. Viitattu 14.6.2024. (englanniksi)
  6. ↑ a b NCSI Rank, Archived data from 01.09.2023 ncsi.ega.ee. Viitattu 14.6.2024. (englanniksi)
  7. ↑ Frequently Asked Questions ncsi.ega.ee. Viitattu 14.6.2024. (englanniksi)
  8. ↑ The National Cyber Security Index ranks 160 countries’ cyber security status 7.5.2020. e-estonia.com. Viitattu 14.6.2024. (englanniksi)
  9. ↑ NCSI Rank ncsi.ega.ee. Viitattu 14.6.2024. (englanniksi)
  10. ↑ Olga Vakulyk, Pavlo Petrenko, Iulia Kuzmenko, Maksym Pochtovyi, Ruslan Orlovskyi: Cybersecurity as a Component of National Security of the State (DOI: https://doi.org/10.9770/jssi.2020.9.3(4))+Journal of Security and Sustainability Issues, 9 (3): 775-784. March 2020. Viitattu 14.6.2024. (englanniksi)


Microsoft Security Intelligence Report (SIR) Worldwide Threat Assessment / Microsoft Digital Defense Report

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Microsoft’s Detection and Response Team (DART)
  • Kuinka MS nimeää uhkatoimijat: sääilmiöihin viittaava maa/toimijaluokitus: How Microsoft names threat actors (8.2.2024) (englanniksi)
  • Annual reports, "fiscal year, päivtty/julkaistaan jo syksyllä (?)
  • Ukrainan tilannetta:

Cyber Threat Index (CTI)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alulle: Global Cybersecurity Index (GCI)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huom!

Global Cybersecurity Index (lyhennys: GCI; epävirallinen suomennus: Maailmanlaajuinen kyberturvallisuusindeksi) on Yhdistyneiden kansakuntien erityisjärjestö ITU:n (Kansainvälinen televiestintäliitto) kokoama, eri valtioiden tietoturvan kansallista tasoa vertaileva indeksiarvo.[2][3][1] Indeksin lukuarvo vaihtelee välillä 0-100, missä 100 on maksimi (erinomainen) ja 0 minimi (olematon).[4]

Indeksin tarkoituksena on mitata ITU:n 193 jäsenmaan ja Palestiinan sitoutumista kyberturvallisuuteen. GCI-indeksiluku helpottaa jäsenmaita löytämään kehittämistä vaativat tietoturvan osa-alueet kansallisella tasolla. Se lisää tietoisuutta kyberturvallisuuden tilasta eri puolilla maailmaa ja kannustaa toimenpiteisiin ryhtymistä.[2] Valtion tilaa mittaava indeksi muodostetaan viiden osa-alueen arvioitujen osaindeksien yhteissummana. Kustakin osa-alueesta voi kertyä enimmillään 20 pistettä. Osa-alueet ovat:[5][6]

  1. lainsäädännölliset toimet,
  2. tekniset toimet,
  3. organisatoriset toimet,
  4. kyvykkyyden (kapasiteetin) kehittäminen ja
  5. yhteistyö.

Indeksin ensimmäinen versio julkaistiin käyttöön vuonna 2015.[2] Ensimmäinen GCI-indeksiversio pohjautui ITU:n jäsenmaista saatuihin tietoihin vuodelta 2014, toinen vuodelta 2017, kolmas vuodelta 2018 ja neljäs vuodelta 2020.[7] Vuonna 2023 julkaistavaksi suunniteltu viides GCI-versio pohjautuu vuoden 2022 aineistoon. Kunkin GCI-indeksiversion kriteeristöstä ja painotuksista keskustellaan ja päätetään ITU-maiden yhteisessä kokouksessa. Lähestymisen vuoksi valtion GCI-indeksi saattaa muuttua huomattavastikin indeksiversiosta toiseen.[7]

Esimerkkejä vuonna 2021 julkaistusta, vuoden 2020 tietoihin pohjautuneista indekseistä (CGI-4; Huom. Julkaisussa GCI-indeksin yhteenvetotaulukon indeksiarvo poikkeaa muutaman maan kohdalla myöhemmillä sivuilla maakohtaisiin erittelyihin kirjatuista indeksiluvuista. Oheisessa taulukossa on käytetty jälkimmäisiä indeksilukemia:[4][8]

Valtio GCI-4
(2020) 		Kriteeri 1
(Lait) 		Kriteeri 2
(Tekniset
toimet) 		Kriteeri 3
(Organi-
sointi) 		Kriteeri 4
(Kapasiteetin
kehitys) 		Kriteeri 5
(Yht.työ) 		Huom!
Yhdysvallat &&&&&&&&&&&&0100.&&&&00100 &&&&&&&&&&&&&020.&&&&0020 &&&&&&&&&&&&&020.&&&&0020 &&&&&&&&&&&&&020.&&&&0020 &&&&&&&&&&&&&020.&&&&0020 &&&&&&&&&&&&&020.&&&&0020 ei vastannut
kyselyyn
Britannia &&&&&&&&&&&&&099.054000099,54 &&&&&&&&&&&&&020.&&&&0020 &&&&&&&&&&&&&019.054000019,54 &&&&&&&&&&&&&020.&&&&0020 &&&&&&&&&&&&&020.&&&&0020 &&&&&&&&&&&&&020.&&&&0020
Viro &&&&&&&&&&&&&099.048000099,48 &&&&&&&&&&&&&020.&&&&0020 &&&&&&&&&&&&&020.&&&&0020 &&&&&&&&&&&&&020.&&&&0020 &&&&&&&&&&&&&019.048000019,48 &&&&&&&&&&&&&020.&&&&0020
Etelä-Korea &&&&&&&&&&&&&098.052000098,52 &&&&&&&&&&&&&020.&&&&0020 &&&&&&&&&&&&&019.054000019,54 &&&&&&&&&&&&&018.098000018,98 &&&&&&&&&&&&&020.&&&&0020 &&&&&&&&&&&&&020.&&&&0020
Venäjä &&&&&&&&&&&&&098.06000098,06 &&&&&&&&&&&&&020.&&&&0020 &&&&&&&&&&&&&019.08000019,08 &&&&&&&&&&&&&018.098000018,98 &&&&&&&&&&&&&020.&&&&0020 &&&&&&&&&&&&&020.&&&&0020
Japani &&&&&&&&&&&&&097.082000097,82 &&&&&&&&&&&&&020.&&&&0020 &&&&&&&&&&&&&019.08000019,08 &&&&&&&&&&&&&018.074000018,74 &&&&&&&&&&&&&020.&&&&0020 &&&&&&&&&&&&&020.&&&&0020
Intia &&&&&&&&&&&&&097.049000097,49 &&&&&&&&&&&&&020.&&&&0020 &&&&&&&&&&&&&019.08000019,08 &&&&&&&&&&&&&018.041000018,41 &&&&&&&&&&&&&020.&&&&0020 &&&&&&&&&&&&&020.&&&&0020
Turkki &&&&&&&&&&&&&097.049000097,49 &&&&&&&&&&&&&020.&&&&0020 &&&&&&&&&&&&&019.054000019,54 &&&&&&&&&&&&&017.096000017,96 &&&&&&&&&&&&&020.&&&&0020 &&&&&&&&&&&&&020.&&&&0020
Saksa &&&&&&&&&&&&&097.041000097,41 &&&&&&&&&&&&&020.&&&&0020 &&&&&&&&&&&&&019.054000019,54 &&&&&&&&&&&&&018.098000018,98 &&&&&&&&&&&&&019.048000019,48 &&&&&&&&&&&&&019.041000019,41
Norja &&&&&&&&&&&&&096.089000096,89 &&&&&&&&&&&&&020.&&&&0020 &&&&&&&&&&&&&018.086000018,86 &&&&&&&&&&&&&018.098000018,98 &&&&&&&&&&&&&019.04000019,04 &&&&&&&&&&&&&020.&&&&0020
Brasilia &&&&&&&&&&&&&096.060000096,60 &&&&&&&&&&&&&020.&&&&0020 &&&&&&&&&&&&&018.073000018,73 &&&&&&&&&&&&&018.098000018,98 &&&&&&&&&&&&&019.048000019,48 &&&&&&&&&&&&&019.041000019,41
Egypti &&&&&&&&&&&&&095.048000095,48 &&&&&&&&&&&&&020.&&&&0020 &&&&&&&&&&&&&017.045000017,45 &&&&&&&&&&&&&020.&&&&0020 &&&&&&&&&&&&&019.012000019,12 &&&&&&&&&&&&&018.091000018,91
Ruotsi &&&&&&&&&&&&&094.059000094,59 &&&&&&&&&&&&&020.&&&&0020 &&&&&&&&&&&&&018.046000018,46 &&&&&&&&&&&&&018.086000018,86 &&&&&&&&&&&&&019.057000019,57 &&&&&&&&&&&&&017.070000017,70
Puola &&&&&&&&&&&&&093.086000093,86 &&&&&&&&&&&&&019.035000019,35 &&&&&&&&&&&&&020.&&&&0020 &&&&&&&&&&&&&014.074000014,74 &&&&&&&&&&&&&019.077000019,77 &&&&&&&&&&&&&020.&&&&0020
Tanska &&&&&&&&&&&&&092.060000092,60 &&&&&&&&&&&&&019.030000019,30 &&&&&&&&&&&&&018.094000018,94 &&&&&&&&&&&&&018.098000018,98 &&&&&&&&&&&&&019.048000019,48 &&&&&&&&&&&&&015.089000015,89
Kiina &&&&&&&&&&&&&092.053000092,53 &&&&&&&&&&&&&020.&&&&0020 &&&&&&&&&&&&&017.094000017,94 &&&&&&&&&&&&&016.063000016,63 &&&&&&&&&&&&&019.04000019,04 &&&&&&&&&&&&&018.091000018,91
Suomi &&&&&&&&&&&&&092.07000092,07 &&&&&&&&&&&&&020.&&&&0020 &&&&&&&&&&&&&020.&&&&0020 &&&&&&&&&&&&&014.033000014,33 &&&&&&&&&&&&&017.074000017,74 &&&&&&&&&&&&&020.&&&&0020
Israel &&&&&&&&&&&&&090.093000090,93 &&&&&&&&&&&&&019.068000019,68 &&&&&&&&&&&&&016.099000016,99 &&&&&&&&&&&&&015.02000015,02 &&&&&&&&&&&&&019.024000019,24 &&&&&&&&&&&&&020.&&&&0020
Sveitsi &&&&&&&&&&&&&086.097000086,97 &&&&&&&&&&&&&013.062000013,62 &&&&&&&&&&&&&018.085000018,85 &&&&&&&&&&&&&017.040000017,40 &&&&&&&&&&&&&017.069000017,69 &&&&&&&&&&&&&019.041000019,41
Nigeria &&&&&&&&&&&&&084.076000084,76 &&&&&&&&&&&&&020.&&&&0020 &&&&&&&&&&&&&017.09000017,09 &&&&&&&&&&&&&018.098000018,98 &&&&&&&&&&&&&012.021000012,21 &&&&&&&&&&&&&016.048000016,48
Iran &&&&&&&&&&&&&081.06000081,06 &&&&&&&&&&&&&016.048000016,48 &&&&&&&&&&&&&014.063000014,63 &&&&&&&&&&&&&016.082000016,82 &&&&&&&&&&&&&017.080000017,80 &&&&&&&&&&&&&015.033000015,33
Ukraina &&&&&&&&&&&&&065.093000065,93 &&&&&&&&&&&&&017.046000017,46 &&&&&&&&&&&&&011.060000011,60 &&&&&&&&&&&&&013.06000013,06 &&&&&&&&&&&&&010.094000010,94 &&&&&&&&&&&&&012.087000012,87
Valko-Venäjä &&&&&&&&&&&&&050.057000050,57 &&&&&&&&&&&&&010.036000010,36 &&&&&&&&&&&&&&09.05000009,50 &&&&&&&&&&&&&&08.03100008,31 &&&&&&&&&&&&&&07.08800007,88 &&&&&&&&&&&&&014.051000014,51
Argentiina &&&&&&&&&&&&&050.012000050,12 &&&&&&&&&&&&&012.015000012,15 &&&&&&&&&&&&&013.075000013,75 &&&&&&&&&&&&&&08.02900008,29 &&&&&&&&&&&&&&04.03800004,38 &&&&&&&&&&&&&011.055000011,55
Etiopia &&&&&&&&&&&&&027.074000027,74 &&&&&&&&&&&&&011.056000011,56 &&&&&&&&&&&&&&04.04600004,46 &&&&&&&&&&&&&&08.0300008,03 &&&&&&&&&&&&&&03.06900003,69 &&&&&&&&&&&&&&00.010000000
Vatikaani &&&&&&&&&&&&&&00.010000000 &&&&&&&&&&&&&&00.010000000 &&&&&&&&&&&&&&00.010000000 &&&&&&&&&&&&&&00.010000000 &&&&&&&&&&&&&&00.010000000 &&&&&&&&&&&&&&00.010000000 ei tietoa

CGI:n vahvuutena on pidetty sen mittarien kattavuutta. Ainakin osa maakohtaisten tietoturvallisuusindeksien vertailuista pitää NCSI-indeksiä GCI:tä tarkempana ja ajantasaisempana kyberturvallisuustilanteen mittarina.[1] CGI:n määritysperusteiden ja aikataulutuksen vuoksi valtion maasijoitus voi poiketa huomattavasti Viron ylläpitämän NCSI-indeksin (National Cybersecurity Index) kulloinkin voimassaolevasta maasijoituksesta.

Indeksiä voidaan käyttää esimerkiksi vertailtaessa eri maiden energiasektorien kyberturvallisuuden tasoa tai mittarina tämämän aihepiirin tai maakohtaisten kehittämiskohteiden hakemisessa.[9][3]

Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Valentyna Kravets: Comparative Analysis of the Cybersecurity Indices and Their Applications (DOI: https://doi.org/10.20535/tacs.2664-29132019.1.169090)+Theoretical and Applied Cybersecurity, 1 (1): 97-102. 29.5.2019. National Technical University of Ukraine "Igor Sikorsky Kiev Polytechnic Institute". Viitattu 20.5.2023. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Global Cybersecurity Index 2020 (pdf) (s. vi/Executive Summary; ISBN 978-92-61-33921-0) 2022. Geneve, Sveitsi: ITU, itu.int. Viitattu 20.5.2023. (englanniksi)
  3. ↑ a b Maryna Nehrey, Iryna Voronenko, Abdel-Badeeh M. Salem: Cybersecurity Assessment: World and Ukrainian Experience (kokouspaperin abstrakti. 12th International Conference on Advanced Computer Information Technologies (ACIT); DOI: 10.1109/ACIT54803.2022.9913081; kokoteksti IEEE:n jäsenille tai esim. sopivien tiedekirjastojen kautta) IEEE Xplore, ieeexplore.ieee.org. 2022. IEEE. Viitattu 20.5.2023. (englanniksi)
  4. ↑ a b Global Cybersecurity Index 2020 (pdf) (s. 25-31 (yhteenveto) ja 31-129 (maakohtaiset erittelyt); ISBN 978-92-61-33921-0) 2021. Geneve, Sveitsi: ITU, itu.int. Viitattu 20.5.2023. (englanniksi)
  5. ↑ Global Cybersecurity Index 2020 (pdf) (s. vi-vii/Executive Summary; ISBN 978-92-61-33921-0) 2022. Geneve, Sveitsi: ITU, itu.int. Viitattu 20.5.2023. (englanniksi)
  6. ↑ R. Bruggemann, P. Koppatz, M. Scholl, et al.: Global Cybersecurity Index (GCI) and the Role of its 5 Pillars (DOI: https://doi.org/10.1007/s11205-021-02739-y)+Soc Indic Res 159, 125–143. 2022. Viitattu 20.5.2023. (englanniksi)
  7. ↑ a b Global Cybersecurity Index ITU, itu.int. (englanniksi)
  8. ↑ Global Cybersecurity Index (2021) 2021. ITU, itu.int. Viitattu 20.5.2023. (englanniksi)
  9. ↑ Manuela Tvaronavičienė, Tomas Plėta, Silvia Della Casa, Juozas Latvys: Cyber security management of critical energy infrastructure in national cybersecurity strategies: cases of USA, UK, France, Estonia and Lithuania (DOI : 10.9770/ird.2020.2.4(6)) Insights into Regional Development, 2 (4): 802 - 813. 2020. Viitattu 20.5.2023. (englanniksi)


Alulle: National Cyber Power Index

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Authors: Julia Voo, Irfan Hemani, Daniel Cassidy Sept. 2022
Related: Eric Rosenbach
Belfer Center for Science and International Affairs, Harvard Kennedy School

Ukrainan sotilastiedustelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan sotilastiedustelu (engl. Defence Intelligence of Ukraine, DIU); tai kirjaimellisemmin Ukrainan puolustusministeriön tiedustelun päädirektoriaatti (ukr. Головне управління розвідки Міністерства оборони України, lyhenne HUR MOU; engl. Ukraine's Main Directorate of Intelligence of the Ministry of Defence, lyhenne GUR) on Ukrainan puolustusministeriön alainen, maan sotilastiedustelusta vastaava __sotilas__. Sitä johtaa maan sotilastiedustelupäällikkö, kenraaliluutnantti __.

Ukrainan sotilastiedustelun mukaan valokopio henkilötodistuksesta käy niinsanotuissa "presidentinvaaleissa" "vaaliviranomaisille" jolloin myös kuolleet, kadonneet tai Ukrainan vangitsemat sotilaat voidaan merkitä kannattamaan ja äänestämään putinia... https://gur.gov.ua/en/content/perevahy-dlia-uchasnykiv-svo-holosuvaty-za-putina-mozhna-navit-pislia-zahybeli.html Benefits for Members of special military operation – You Can “Vote” for putin Even After Death (15.3.2024)

Ukrainan keskus__ (SBU)n kyberporukat...

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vertailevia julkaisuja kyberturvasta/ tietoturvasta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alulle: Industroyer, yms. esimerkkejä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laajenna/ Alulle: Kiristyshaittaohjelma, RaaS (Ransomware-as-a-Service)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 2022: RaaS hallitseva kiristys(haitta)ohjelmien lähestyminen
  • esitys 25.10.2022 The Evolving Cyber Threat Landscape / Ann Barron-DiCamillo, Deputy Ciso, Citibank
  • laajenna: Kiristyshaittaohjelma en:Ransomware,

Alulle: Tietoturvahyökkäys Suomen tietotoimistoon heinäkuussa 2022

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • kirjallisuutta ja artikkeleja, jossa tapauksen toteutusta ja tekniikkaa olisi purettu?
  • STT eli Suomen tietotoimisto joutui 29. heinäkuuta 2022 tietoturvahyökkäyksen kohteeksi. Uutistoimisto pysyi toimintakykyisenä hyökkäyksestä huolimatta koko hyökkäyksen ajan, vaikka osa yrityksen tietojärjestelmästä ajettiin varotoimenpiteenä alas.[1][2]

Tietoturvahyökkäyksessä käytettiin tiettävästi Ransomware-kiristysohjelmaa. [3]

  • STT palkittiin toiminnastaan kansallisella Tietoturvan suunnannäyttäjä... tietoturvapalkinnolla 25. lokakuuta 2022 / Traficom
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alulle: case: Oldsmarin vesilaitos, Florida 5.2.2021

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisää aihepiiristä: Varautuminen ja tokeneminen kyberturvahyökkäyksestä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • "Ollaan varautuneita, ollaan valmiita ja ollaan vireillä." (liikenneministeri Timo Harakka, 25,10,2022)

Alulle: Turvaposti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

https://www.turvaposti.fi/index.php?act=tietosuoja-gdpr https://www.fimea.fi/tietoa_fimeasta/yhteystiedot/turvaposti https://turvaposti.om.fi/

"EU:n tietosuoja-asetus velvoittaa:

  • Luottamukselliset henkilötiedot on lähetettävä suojatusti. Mikäli organisaatiollanne on tarve lähettää sähköpostilla luottamuksellisia henkilötietoja, teidän on varmistuttava siitä, että tieto siirtyy ulkopuolisilta suojatusti. Luottamuksellisia tietoja ovat esimerkiksi:

Patentoitu suomalainen Turvaposti on palvellut suomalaisten yritysten, järjestöjen ja julkishallinnon salattua tiedonsiirtoa jo vuodesta 2004. Turvapostin käyttöönotto ei edellytä Teiltä mitään ohjelma-asennuksia tai laitehankintoja. Turvapostia voitte käyttää jo tilausta seuraavana arkipäivänä.

Turvapostia on helppo käyttää: lähettäjä lisää vastaanottajan osoitteen perään Turvapostin päätteen, esim. [email protected]"

patenttihakemus: https://patents.google.com/patent/FI126356B/fi

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Alulle: Luottoposti / ABCnet Oy

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • onko yksi tuote, pikkuyritys, vai yleistettävissä?
  • vertailut? viitteet??


Palveluja:

  • Salattu sähköposti
  • sähköinen allekirjoitus
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Kyberoperaatio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyberoperaatio on kybertoimintaympäristössä toteutettu tai toteutettavaksi suunniteltu operaatio. Tyypillisesti kyseessä on puolustuksellinen - yleensä kokonaan tai pääosin omassa kybertoimintaympäristössä toteutetty ... - tai hyökkäyksellinen toimenpide, jolloin ... .[1][2][3]

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ DOD cyberspace glossary pcmag.com. Viitattu 4.2.2023. (englanniksi)
  2. ↑ cyberspace operations (CO) nist.gov (englanniksi)
  3. ↑ Cyber operations cyber.gov.au. Viitattu 4.2.2023. (englanniksi)

Tietoturvamerkki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tietoturvamerkki on ... [1] https://tietoturvamerkki.fi/fi/tietoturvatarkastus

Tietoturvamerkki on tarkoitettu esimerkiksi tietoverkkoihin yhteydessä olevien laitteiden tietoturvallisuuden parantamiseen. Merkillä on tarkoitus helpottaa kuluttajia tekemään tietoturvan osalta varmennettuja valintoja.[2] Langattomien laitteiden tietoturvaa kiristetään Euroopan unionissa elokuussa 2024, jolloin kun tietoturvavaatimusten vastaiset laitteet, esimerkiksi verkkoturvallisuuden osalta kehnot valvontakamerat tai lelut, voidaan poistaa myynnistä.[2]

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

APT28 / Fancy Bear, yms

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

APT29 / Cozy Bear

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

APT31

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cloudstrike, uudelleenohjaus muodosta CloudStrike, tietoturvallisuusyritys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • tj George Kurtz

Cloudstrike, tai CrowdStrike, Inc. on suuri yhdysvaltalainen tietoturva-alan yritys. ...Pilvipalvelut... cloud security businesses kiristyshaittaohjelmat... erityisesti yhdysvaltalaiset...

Vuoden 2023 liikevaihto oli miljardia dollaria. Yhtiö teki tappiota, vuoden tulos .

Vuoden 2024 tammi-kesäkuussa CloudStrike Holding -yhtiön () osakekurssi ja yhtiön pörssiarvo on kohonnut voimakkaasti. Verkkokauppajätti Amazonin on kerrottu panostaneen voimakkaasti Cloudstrike-yhtiön tuotteiden käyttöön omassa liiketoiminnassaan. Osakkeen korkea arvostus ... ylikuumenemisesta...

Joulukuussa 2021 Cloudstrike väitti osin yrityksille tekemänsä kyselytutkimuksen seurauksena, että Microsoftin tekniset ratkaisut eivät anna riittävästi turvaa kiristyshaitta,... Tämä...

https://www.forbes.com/companies/crowdstrike/ CRWD. Austin, Texas

https://www.bloomberg.com/profile/company/1349748D:US Crowdstrike Holdings Inc

https://www.bloomberg.com/profile/company/0192981D:US CrowdStrike Inc

https://www.bloomberg.com/news/articles/2024-05-02/amazon-bets-big-with-crowdstrike-on-cybersecurity-products Jake Bleiberg 2.5.2024 (englanniksi)

https://www.bloomberg.com/news/videos/2022-06-09/crowdstrike-on-the-future-of-cyber-security-landscape-video

https://www.bloomberg.com/news/videos/2021-12-07/crowdstrike-ceo-microsoft-causes-cyber-security-issues-video Crowdstrike CEO: Microsoft's Software Causes Cyber Security Issues 8.12.2021 (englanniksi)

https://finance.yahoo.com/news/crowdstrike-named-leader-cloud-workload-153100133.html

https://www.bloomberg.com/news/articles/2024-06-04/crowdstrike-s-steep-valuation-makes-it-outlier-in-software-space

https://www.bloomberg.com/news/articles/2024-06-04/crowdstrike-beats-on-earnings-despite-cyber-industry-headwinds

Turla, kyberrikollisryhmä, haittaohjelmistojen kokonaisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

en:Turla (group), alias Snake, Krypton, Venomous Bear

  • venäläinen mustahattuhakkeriryhmä, kyberrikollisryhmä
  • Suomen ulkoministeriön vakoilun toteuttajan pidetään venäläistä Turlaa

Turla (eli Snake, Venomous Bear, Waterbug, KRYPTON[1] ja Secret Blizzard[2]) on venäläistaustainen kyberrikollisryhmä, jonka on esitetty toimivan Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:n keskus 16:n osana Moskovan kaakkoispuolella Rjazanissa.[3][4][5][6] Kyberrikollisryhmällä on luokitus Advanced Persistent Threat (APT).[7][8]

Ohjelmistoja ja hyökkäyksien kohteita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimitystä Turla on käytetty myös eräästä ryhmän haittaohjasta, toiselta nimeltään Snake ja Uroburos.[1][8][3][4][5][6] Tämä ohjelmisto oli keskeisessä asemassa, kun rikollisryhmä tunkeutui esimerkiksi Suomen ulkoministeriöön, ja keräsi sieltä vuonna 2013 paljastuneen tietomurron aikana suuren määrän aineistoa.[9] Muita ryhmän tunnettuja haittaohjelmia olivat (vuonna 2027) Epic Turla (Wipbot eli Tavdig) ja Gloog Turla.[1] Ryhmän tunnettuihin kyberhyökkäyskohteisiin lukeutuvat myös esimerkiksi Saksan liittopäivät (2014), Ukrainan parlamentti (2014), TV5Monde (2015).[3]

Ryhmä tunkeutui vuonna 2008 jakoi Yhdysvaltain asevoimien tietojärjestelmään. Hyökkäystä valmistelyiin vuonna 2008 Afganistanissa jakamalla ilmaisia USB-muistitikkuja, joihin oli asennettu haittaohjelma. Tälläisen avulla - joku yhdysvaltalaissotilas oli kytkenyt muistitikun kannettavaan tietokoneeseensa, ryhmä pääsi sisään Yhdysvaltain asevoimien tietojärjestelmään. Kun tunkeutuminen havaittiin saman vuoden lokakuussa, sitä luonnehdittiin kautta aikain merkittävimmäksi tietomurroksi Yhdysvaltain asevoimien tietokoneisiin. Ulkoisten USB-muistitikkujen kytkeminen asevoimien tietokoneisiin kiellettiin löydön seurauksena.[4]

Yhteistyötä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ryhmä on tehnyt yhteistyötä ...[7] Ryhmä on ottanut käyttöönsä myös toisen valtion... (Iran)...


Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Eduard Kovacs: Russia-Linked “Turla” Group Uses New JavaScript Malware securityweek.com. 2.2.2017. Viitattu 8.6.2024. (englanniksi)
  2. ↑ Andy Greenberg: How Microsoft names threat actors 29.4.2024. microsoft.com. Viitattu 8.6.2024. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Emil Sayegh: Turla Hacking Group: A Persistent International Threat forbes.com. 7.3.2023. Viitattu 8.6.2024. (englanniksi)
  4. ↑ a b c Hakan Tanriverdi Florian Flade & Lea Frey: The Elite Hackers of the FSB The Epic Turla (snake/Uroburos) attacks BR24, br.de. 17.2.2022. Viitattu 8.6.2024. (englanniksi)
  5. ↑ a b Carly Page: How the US dismantled a malware network used by Russian spies to steal government secrets techcrunch.com. 10.5.2023. Viitattu 8.6.2024. (englanniksi)
  6. ↑ a b Andy Greenberg: The Underground History of Russia’s Most Ingenious Hacker Group wired.com. 20.5.2023. Viitattu 8.6.2024. (englanniksi)
  7. ↑ a b Sergiu Gatlan: US shares info on Russian malware used to target parliaments, embassies bleepingcomputer.com. 29.10.2020. Viitattu 8.6.2024. (englanniksi)
  8. ↑ a b The Epic Turla (snake/Uroburos) attacks kaspersky.com. Viitattu 8.6.2024. (englanniksi)
  9. ↑ Jarmo Huhtanen: Ulkoministeriötä vakoillut ohjelma oli Uroburos (Tilaajille) Helsingin Sanomat, hs.fi. 27.9.2014. Viitattu 8.6.2024. (suomeksi)

Industroyer & Industroyer2

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

...The resulting cyber campaign began just before the invasion started in February of this year and has been executed by at least six distinct sophisticated threat actors using eight families of advanced malware capable of disruption and destruction. One in particular (Industroyer2) specifically targets operational technology equipment used in physical industrial processes, such as those involved in electricity distribution. Thus far these operations have targeted at least forty-eight distinct Ukrainian public and industry organizations, including critical infrastructure operators and service providers....

cyberattack activity in Ukraine] (englanniksi) (microsoft.com)

päivitä: Blowfish, ja seuraajat Twofish, Threefish

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keltainen nauha

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • käännä ja täydennä
  • en:Yellow Ribbon (movement)
  • vrt. / katso myös: neuvostopartisaanit, (rauhanomainen?) vastarintaliike, Venäjän pelkäämät "väriliikkeet"

Alulle Kyiv International Institute of Sociology

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Logo.

Kyiv International Institute of Sociology (ukr. Київський міжнародний інститут соціології, lyhenne , ukr. КМІС, KMIS, engl. ')

Esimerkkejä KIISin tekemisistä selvityksistä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

...

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainalaisia sotilashenkilöitä ja muita keskeisiä henkilöitä =

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A... Kovaltšuk

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
... Kovaltšuk...

___Andrii Trokhymovych Kovalchuk (ukr. Андрій Трохимович Ковальчук; s. 28.4.1974) on ukrainalainen upseeri. Sotilasarvoltaan kenraalimajuri... on eteläisen rintaman... [1]

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Взвод № 1. НВ називає 25 hайвпливовіших українських військових ("Ykköskaarti": 25 vaikutusvaltaisinta sotilashenkilöä Ukrainan puolustusministeriön mukaan) nv.ua. 14.10.2022 tilanteen mukaan. Viitattu 30.3.2024. (ukrainaksi)

Alulle: jeVoroh, ohjaus sivuilta eVorog ja e-enemy

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

jeVoroh (ukr. єВорог, jeVoroh, suom. "e-vihollinen"; myös engl. e-enemy) on ukrainalainen maaliskuussa 2022 julkaistu Telegramiin tai Diia-sovellusalustaan liitettävissä oleva mobiilisovellus tai lisäominaisuus, jolla on voinut raportoida maahantunkeutuneiden vihollisjoukkojen liikkeistä. Ainakin Diiaa on voinut käyttää myös verkkosivuston kautta. [1][2][3][4][5][6]

__tilaajille__ [7][8]

Mobiilisovellus on julkaistu... Sodan sääntöjen kannalta... Kansainvälisen Punaisen Ristin komitean julkaiseman, __kyberverkossa toimivien Geneven säännöiksi...

sovelluksen ja lokitietojen pyyhkiminen; lokitiedon pyyhkiminen tukiasemilta?, ettei niitä valtaava vihollinen...

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Drew Harwell: Instead of consumer software, Ukraine’s tech workers build apps of war The Washington Post, washingtonpost.com. 24.3.2022. Viitattu 6.7.2024. (englanniksi)
  2. ↑ David Snow: Ukrainians use Telegram chatbot to track and target Russian troops cultofmac.com. 28.3.2022. Viitattu 6.7.2024. (englanniksi)
  3. ↑ Yaroslav Druziuk: A Citizen-like chatbot allows Ukrainians to report to the government when they spot Russian troops — here's how it works businessinsider.com. 18.4.2022. Viitattu 6.7.2024. (englanniksi)
  4. ↑ Ministry of Digital Transformation calls to use the eVorog through the Diia app 15.5.2022. Ministry of Digital Transformation of Ukraine, kmu.gov.ua. Viitattu 6.7.2024. (englanniksi)
  5. ↑ Enemy-spotting chatbot in Ukraine boasts over 344,000 reports ukrinform.net. 6.8.2022. Viitattu 6.7.2024. (englanniksi)
  6. ↑ Mykhailo Fedorov: Tweet by Mykhailo Fedorov, Ukraine government official twitter.com. 23.8.2022. Viitattu 6.7.2024. (englanniksi)
  7. ↑ __: Inside the Energy War (tilaajille) nytimes.com. 31.3.2022. Viitattu 6.7.2024. (englanniksi)
  8. ↑ Ukrainian civilians into digital resistance fighters (tilaajille) economist.com. 22.3.2023. Viitattu 6.7.2024. (englanniksi)

Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”lb.ua-10.3.2022”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.

Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Huom. linkki Telegramsivulle estetty wikipediassa

Kyberhyökkäykset Ukrainaan 2022-

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Killnet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Killnet on venäläinen tai venäläismielinen hakkeriryhmä... [1] 90 000 jäsentä... johtaja (11/2023) Killmilk[2][3]

Englanninkielisten maiden (Yhdysvallat, Kanada, Britannia, Australia ja Uusi-Seelanti) tiedustelupalvelujen yhteistyöliittouma Five Eyes varoitti huhtikuussa 2022, että venäläismieliset ryhmät kuten Killnet voisivat hyökätä kriittistä infrastruktuuria vastaan ___(missä?).

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Meet Killnet, Russia’s hacking patriots plaguing Europe politico.eu. Viitattu 6.7.2024. (englanniksi)
  2. ↑ Joe Tidy: Rules of engagement issued to hacktivists after chaos 4.10.2023. BBC, bbc.com. Viitattu 6.7.2024. (englanniksi)
  3. ↑ Who Is KillNet?

Five Eyes

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Five Eyes (lyhennys: FVEY; kirjaimellinen käännös: Viisi Silmää) on viiden englanninkielisen valtion tiedustelupalvelujen yhteistyöliittouma. Mukana liittoumassa ovat Australia, Britannia, Kanada, Uusi-Seelanti ja Yhdysvallat.[1][2] Näillä valtioilla on keskinäinen signaalitiedustelun yhteistyösopimus.[1] Termiä Five Eyes on käytetty myös epävirallisessa merkityksessä käytännöllisyytensä vuoksi kun viitataan näihin viiteen valtioon tai niiden tiedusteluviranomaisiin.[2][1]

Yhteistyö näiden maiden tiedusteluviranomaisten välillä sai alkunsa Britannian ja Yhdysvaltojen tiedusteluyhteistyöstä toisen maailmansodan aikana.[3][1] Vuonna 1946 Britannia ja Yhdysvallat sopivat huippusalaiseksi luonnehditusta signaalitiedustelun yhteistyöjärjestelystä.[1] Yhteistyö laajeni muihin Five Eyes valtioihin, ja syveni kylmän sodan aikana, ja on jatkunut sittemmin. Yhteistyöspimuksen tarkkaa sisältöä ei ole avoimesti julkaistu.[1]

Mukana signaalitiedustelun yhteistyössä ovat:[1]

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g James Cox: Canada and the Five Eyes Intelligence Community (pdf) cdfai.org, arkistoitu pdf-julkaisu. 12/2012. Viitattu 6.7.2024. (englanniksi)
  2. ↑ a b Frank Gardner: Five Eyes: Is the alliance in trouble over China? 4.5.2021. BBC, bbc.com. Viitattu 6.7.2024. (englanniksi)
  3. ↑ Gordon Corera: Diary reveals birth of secret UK-US spy pact that grew into Five Eyes 5.3.2021. BBC, bbc.com. Viitattu 6.7.2024. (englanniksi)
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Five Eyes

CyberBerkut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän kybersodankäynti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • vasta pieni alku, monet "tiedossa olevista" lähteistä ei avoimia eikä siis käytetä edes sisällön aiheiden laajentamisessa
  • en:Cyberwarfare by Russia

Euroopan lääkeviraston tietomurto 2020

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varmuuskopiointi, avoimen lähdekoodin Nextcloud

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • RCE, Remote code execution
  • tietoturvasanasto

Alulle: Signal, avoimen lähdekoodin kryptattu viestintäsovellus (ohjelma)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Secure Messaging Scorecard. Which apps and tools actually keep your messages safe? Electronic Frontier Foundation, eff.org. Viitattu 15.3.2016. (englanniksi)


Puolustusalan artikkelitarpeita: uusia ja kehittämistä kaipaavia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Täydennä: Storm Shadow (ohjus)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • toimituksia ja käyttö Venäjän 2022- hyökkäyssodan aikana

Hyunmoo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • eteläkorealaiset ohjukset, joita Etelä-Korea on harkinnut myyvänsä tai lahjoittavansa Ukrainaan, vastauksena Venäjän ja Pohjois-korean ohjusyhteistyölle ja ohjusviennille Venäjälle
  • Pohjois-Korean ballistiset ja risteilyohjukset[1]

Missile Name Class Range Status

  • Hyunmoo-2A SRBM 300 km Operational
    Hyunmoo-2B SRBM 500 - 800 km Operational
    Hyunmoo-2C SRBM 800 km In development
    Hyunmoo-3 LACM 500 km Operational
    Hyunmoo 3B LACM 1,000 km Operational
    Hyunmoo 3C LACM 1,500 km Operational[2]
    Hyunmoo 3D/4 LACM 3,000 km In development
  • NHK-1 SRBM 180 km Obsolete
    NHK-2 SRBM 180 - 250 km Operational
  • Hyunmoo-2A; 23.4.2024 (updated) (englanniksi) (csis.org)
  • Hyunmoo-2B; 23.4.2024 (updated) (englanniksi) (csis.org)
  • Hyunmoo-2C; 23.4.2024 (updated) (englanniksi) (csis.org)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Missiles of South Korea 21.8.2021 (updated). csis.org. Viitattu 11.7.2024. (englanniksi)
  2. ↑ Joseph Trevithick: South Korea Tests Ballistic Missile That Can Hit Anywhere Inside North Korea The War Zone, twz.com. 23.6.2017. Viitattu 11.7.2024. (englanniksi)
  3. ↑ Anna Nuutinen: Pohjois-Korean ohjus lensi yli Japanin – Etelä-Korean vastaus tuli muutaman minuutin sisällä is.fi. 15.9.2017. Viitattu 11.7.2024. (suomeksi)

AQ-400 Scythe, Scythe, ukrainalainen räjähde/hyökkäyslennokki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

AQ-400 Scythe on ukrainalainen sarjavalmisteinen, vanerirunkoinen räjähdelennokki. Lennokki pystyy lentämään enintään 6,5 tuntia, ja etenemään tällöin 750-900 kilometrin matkan. Sen matkanopeus on 140 km/h, ja enimmillään 200 km/h.[1][2][3] Lennokkia valmistaa vuonna 2022 perustettu kiovalainen Terminal Autonomy -yritys. Valmistajan ilmoituksen mukaan räjähdelennokin tuotantomäärää on tarkoitus kasvattaa alkuvaiheen noin 50-100 kappaleen kuukausitasolta jo 500 räjähdedroonin kuukausituotantoon vuonna 2024.[1][2]

Yksittäisen räjähdelennokin hinta on noin 15 000 dollaria tai 30 000 dollaria ohjaus- ja navigointijärjestelmineen.[1] Ukrainan asevoimille valmistettava lennokki pystyy kuljettamaan 42-43 kilogramman räjähdekuorman.[1][3] Lennokin hyötykuorma on vaihdettavissa modulaarisesti käyttötarkoituksen mukaan. Kolmekymmentä rankenteeltaan kompaktia lennokkia voidaan kuljettaa samassa rahtikontissa. Lennokki nousee matkaan lyhyeltä kiitotieltä tai tienpätkältä tai se voidaan laukaista raketin vauhdittamana katapultista.[1]

Ukrainassa valmistetaan nykyisin tuhansia tiedusteluun tai hyökkäystarkoitukseen sopivia miehittämättömiä drooneja tai lennokkeja kukausittain. Scythe on yksi lukuisista ukrainalaisvalmisteisista lennokkimalleista.[2]

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Singh Bisht: Ukraine Mass Producing Shahed-Like Kamikaze Drone thedefensepost.com. 19.12.2023. Viitattu 19.12.2023. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Oliver Parken & Tyler Rogoway: Ukraine’s Scythe Drone Is All About Striking Far Away As Cheaply As Possible thedrive.com. 19.12.2023. Viitattu 19.12.2023. (englanniksi)
  3. ↑ a b Long range series One Way Aerospace Inc.. Viitattu 21.12.2023. (englanniksi)

Tulenjohtotutka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
tässä (oman tykistötulen kohdentamisen sijaan) pääpaino on seurata, mistä sotatoimen vastapuolen tykistö-, kranaatinheitin, ja ohjuslaukaisut ovat lähtöisin, mikä mahdollistaa vastatoimien kohdistamisen valituilla menetelmillä vastapuolen tuliasemaan (siis tykistön, heitinten tai ohjuspatteristojen sijaintiin asemiin).
Järjestelmä myös laskee, minne vastapuolen epäsuora tulitus kohdistuu, ja voi sopivaan viestiverkkoon yhdistettynä antaa kohdealueille hälyytyksen suojautumis- tai siirtokehoituksen, mikäli mahdollista
Erikoistuneiden tulenjohtotutkien käyttö vastatykistötutkina on ollut keskeinen vaikutin sille että tykistö on siirtynyt kasvavassa määrin ketterämmäksi, liikkuvalla alustalla toimiviin yksiköihin, joilla voidaan toteuttaa nopea paikanvaihto suoja-asemaan tai uuteen tuliasemaan jopa minuuteissa ammunnan jälkeen, mikä vaikeuttaa vastapuolen vastaiskuja omiin tuliasemiin.

Miehittämätön pinta-alus (USV)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Miehittämätön pinta-alus (engl. unmanned/uncrewed surface vessel, lyhennys USV) eli robottialus (-vene/-laiva) tai droonivene (-laiva), on vene tai laiva, joka toimii veden pinnalla ilman miehitystä. USV voi olla kauko-ohjattu tai toimia kokonaan autonomisesti (engl. autonomous surface vessel, lyhennys ASV). Osa aluksista on rakennettu niin, että ihminen voi vaihtoehtoisesti ohjata niiden toimintaa paikan päältä aluksesta. Alus voi toiminnan luonteensa mukaan liikkua tai pysyä paikallaan, ...

vrt. poiju/...
  • kaapelityöt / lasku, korjaustyöt..., öljykentät, aarteenetsintä, merentutkimus, tutkimus/opetus
    • miehittämätön purjealus (USV), mm. meri-/ilmatieteellisessä tutkimuskäytössä (Golf-virta)
  • harrastelijat/ kilpailut...
  • taktiset/sotilaalliset
Yhdysvaltain laivaston luokitus eri kokoluokkien miehittämättömien alusten...
    • vertaa Ukrainan isku miehittäjän tukikohtaan Sevastopoliin: Lauantaina 29. lokakuuta:
      • Sevastopolissa sijaitseviin sotilaskohteisiin tehtiin isku drooneilla ja kauko-ohjattuilla miehittämättömillä pinta-aluksilla (USV). Venäjä ampui alas seitsemän yhdeksästä droonista. Mustia kajakkeja muistuttaneet kauko-ohjatut pinta-alukset oli varustettu videokameralla, tietoliikenneyhteydellä ja räjähteillä. Julkisuuteen toimitetun videomateriaalin perusteella on ilmeistä, että yksi USV-iskujen kohteina olleista sota-aluksista oli ohjusfregatti Admiral Makarov, joka oli huhtikuussa 2022 upotetun ohjusristeilijä Moskvan jälkeen nostettu Venäjän Mustanmeren laivaston lippulaivan asemaan. Venäjä on myöntänyt miinanraivaaja Ivan Golubetsin kärsineen vähäisiä vaurioita. [1] Satelliittikuvat, joiden mukaan Admiral Makarovia havaittiin saatettavan kahden hinaajan avulla Sevastopoliin 1. marraskuuta, tukevat kuitenkin arviota ainakin yhden Ukrainaan risteilyohjuksia ampuneen fregatin vaurioitumisesta USV-iskussa.[2]
    • Turkki, Yhdysvallat, Britannia, Israel, Kiina, Espanja, ...
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Largest drone strike on Russia since the start of the war 16 drones attack Black Sea Fleet at the Port of Sevastopol Meduza, meduza.io. 29.10.2022. Viitattu 5.11.2022. (englanniksi)
  2. ↑ Serhiy Zgurets: New details of drone attacks on Russian ships in occupied Sevastopol: Serhiy Zgurets column espreso.tv. 3.11.2022. Viitattu 5.11.2022. (englanniksi)

Come Back Alive

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Signmyrocket.com, Sign my rocket -kampanja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sign my rocket on toukokuussa 2022 alkanut joukkorahoituskampanja, johon osallistuja tukee Ukrainan puolustustautumista Venäjän laitonta maahantunkeutumista ja sotatoimia (2022–) vastaan. Kampanjalla on verkkosivusto Signmyrocket.com. Esimerkiksi YK:n yleiskokous on ... tuominnut Venäjän hyökkäystoimet laittomaksi... Joukkorahoituskampanjaan osallistuja voi tukea esimerkiksi Ukrainan käyttämien suojavarusteiden tai droonien hankkimista. Riittävän suuren tuen antanut saa mahdollisuuden lisätä haluttu teksti Ukrainan asevoimien käyttämien ammusten tai aseiden kylkeen... kirjailija Sofi Oksanen, työlämäprofessori Martti J. Kari, kansanedustajat [[]] ja ... ... Kampanjalla ei sen järjestäjän mukaan osteta aseita, vaan Ukrainan asevoimien joka tapauksessa lähitulevaisuudessa käyttäviin ammuksiin lisätään joukkorahoittajan toivomat terveiset...

  • valvooko joku joukkorahoituskampanjalla kerätyn rahan päätymistä (ja kuinka suurelta osin) luvattuun tarkoitukseen (?)
  • Martti J. Karin kertoma..., monet olisivat "venäläismielisiä tai ammattivalittajia" ...

30.8.2022 vice.com (englanniksi)

FPV-kilpadrooni räjähteellä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

https://www.is.fi/digitoday/art-2000009359875.html Ukrainan uusi ase saa ylistystä jopa Venäjällä: ”Voin järjestää epäilijät rintamalle” Henrik Kärkkäinen 31.1.2023

FPV-kilpadrooni yhdistettynä kranaattiin... https://www.vice.com/en/article/n7zxp8/ukraine-is-now-strapping-rpgs-to-racing-drones-to-bomb-invading-russians Ukraine Is Now Strapping RPGs to Racing Drones to Bomb Invading Russians 2.2.2023 Vice vice.com (englanniksi)

https://mil.in.ua/en/news/ukrainian-military-converts-fpv-drone-into-kamikaze/ Ukrainian military converts FPV drone into “kamikaze”

https://www.youtube.com/watch?v=ucuVStYFaMU Байрактарові родичі: як українські волонтери створюють саморобні дрони для ЗСУ 2022 youtube.com (ukrainaksi)

Aeroprakt A-22

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aeroprakt A-22LS rekisteritunnuksella G-CINV.

Aeroprakt A-22 (ukr. Аеропракт А-22) on ukrainalaisvalmisteinen, Aeroprakt-yhtiön valmistama ultrakevyt lentokone.[1][2] Se on hinnaltaan edullinen, uuden lentokoneen myyntihinta VFR-perusvarustuksella voi olla alle 90 000 euroa.[2][3]

Ilmaisku miehittämättömällä koneella Tatarstaniin huhtikuussa 2024
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuun alussa 2024 raportoitiin, että muunnettua, robottiohjauksella varustettua ja räjähteillä kuormattua Aeroprakt A-22 -lentokonetta olisi käytetty Venäjän Tatarstanin Jelabugassa sijaitsevaa, iranilaismallisia Shahed-136 -räjähdedroneja kokoavan tehtaan alueelle 2. huhtikuuta 2024 tehtyyn sotilaalliseen iskuun. Ukrainan mukaan Venäjä oli hyökännyt 25-kuukautta jatkuneen sodan aikana maahan yli 4630:lla Shared-droonilla.[4][5] Isku vaurioitti ainakin tehdasalueen majoittumistiloja.[2][6] Venäläislähteiden mukaan niissä olisi majoittunut asetehtaalle eli räjähdedroonien kokoamiseen palkattuja opiskelijoita.[7] Ukraina iski myös Tatneft-yhtiön Tanecon öjynjalostamoon läheisessä Nižnekamskissa.[7][8] Useat medialähteet tulkitsivat Ukrainan sotilastiedustelun toteuttaneen räjähteillä varustetulla Aeroprakt A-22 -koneella tehdyn iskun.[7][5] Muiden kuin yhden koneen osalta Tatarstaniin tehdyissä iskuissa käytettujä miehittämättömien ilma-alusten malleja ei viestimissä ole täsmennetty.

Aeroprakt-yhtiön toimitusjohtaja kertoi, että yhtiö ei ole osallinen miehittämättömien ilma-alusten valmistamisessa eikä tiedä kuka olisi kauko-ohjaimet ja navigointilaitteistot lentokoneeseen asentanut. Hänen mukaansa mahdollisesti jotain yhtiön valmistamista noin 1600 lentokoneesta on muunneltu. Venäjällekin oli ennen sotaa myyty noin 100 yhtiön valmistama konetta.[6]

Valokuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Aeroprakt A-22.
    Aeroprakt A-22.
  • Venäjälle rekisteröity Aeroprakt A-22 suksilla.
    Venäjälle rekisteröity Aeroprakt A-22 suksilla.
  • Kellukkeilla varustettu Aeroprakt A-22.
    Kellukkeilla varustettu Aeroprakt A-22.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Aeroprakt-22 aeroprakt.de. Viitattu 6.4.2024. (englanniksi)
  2. ↑ a b c David Axe: Ukraine’s New Factory-Smashing Drone Is A $90,000 Sport Plane With A Robot At The Controls forbes.com. 3.4.2024. Viitattu 6.4.2024. (englanniksi)
  3. ↑ Price list foxbataircraft.com. 2017. Viitattu 6.4.2024. (englanniksi)
  4. ↑ Guy Faulconbridge & Vladimir Soldatkin: Ukrainian drone hits Russia's third-biggest refinery, damage not critical reuters.com. 2.4.2024. Viitattu 6.4.2024. (englanniksi)
  5. ↑ a b ASN Wikibase Occurrence # 382524 a aviation-safety.net. 2.4.2024. Viitattu 6.4.2024. (englanniksi)
  6. ↑ a b Tom Balmforth & Max Hunder: Small uncrewed Ukrainian plane likely used in attack deep inside Russia - experts reuters.com. 4.4.2024. Viitattu 6.4.2024. (englanniksi)
  7. ↑ a b c Andrew Roth: Ukrainian drone attacks target oil refinery and factory deep inside Russia theguardian.com. 2.4.2024. Viitattu 6.4.2024. (englanniksi)
  8. ↑ David Axe: Ukraine’s New Factory-Smashing Drone Is A $90,000 Sport Plane With A Robot At The Controls politico.eu. 3.4.2024. Viitattu 6.4.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Punalinkkejä ja teema-artikkeleita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan arkkitehtuuria: 52 rakennusta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan tekijänoikeuslainsäädäntöä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Projekti: Ukrainan arkkitehtuuri, rakennukset ja arkkitehdit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
lähteet:
Hotelli Saljut (1984), Kiova - kohde 58 teoksessa Awesome Kyiv
Deržprom (1928), Harkova
Pultavan kotiseutumuseo tms. Pultavan aluetutkimuksen museo?, per (1891) (Vasyl Krytševskyi, ukr. Василь Григорович Кричевський: per Poltava Regional Studies Museum, Krychevsky, Vasyl H. (encyclopediaofukraine.com), Будинок земства (м. Полтава), 1903— 1908 рр. (ukrainaksi)
   * Pultavan kuvernementin hallintorakennus, nyk. museo;
   * Shevchenko Museum in Kyiv;
   * Coat of arms of Ukraine, 1918;
   Writers' building Rolit;
   * Zvenihora (movie, director A. Dovzhenko) Art and History advisor;),

https://d26r0htv5pgrb9.cloudfront.net/en/curators

  • Encyclopedia of Ukrainian Architecture -hanke 2020-2021...Encyclopedia of Ukrainian Architecture
    • Curator Ievgeniia Gubkina: Architect, historian of architecture, curator of architecture and art projects, educational activities. She is a co-founder of the NGO Urban Forms Center and the avant-garde women's movement “Modernistki”. Since 2012 she has been a consultant at the Ukrainian Constructivism Weeks in Zaporizhia. Ievgeniia is the author of several publications, including articles in the Kyiv Architectural Guide (DOM Publishers, 2023), “Utopia & Collapse: Rethinking Metsamor” (Park Books AG), “ERA21”, “The Calvert Journal”, “Springerin”, “RGOW”, “Obieg”. In 2015 her “Slavutych Architectural Guide” was published as a separate edition by DOM Publishers in Germany. She is the author of the study and co-author of the book, “Soviet Modernism. Brutalism. Post-Modernism. Buildings and Structures in Ukraine 1955-1991” which was published in 2019 by Osnovy and DOM Publishers.
  • esimerkiksi Ukraina-palatsi, modernsimiin kuuluvan neuvostostruktulralismin esimerkki (1970)[1]
  • katedraalit: kaikki (?)
  • linnat: 10-20 kpl
  • keskeisimmät kirjastot: artikkeli ainakin 5-10:sta
  • keskeisimmät museot: ainakin 10-20 kpl
  • modernit! teatterit, sirkukset, kultuuritalot
  • modernit monumentaalirakennukset, julkiset, ja yksityiset, esim. yritykset ja säätiöt
  • urheiluareenat
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ D. V. Leontjev (Д. В. Леонтьєв): ”Modernizm: Strukturalizm”, Arh’itektura Ukrajiny vid antytšnosti do našoho tšasu : velyka iljustr. entsykl. (Архітектура України : від античності до нашого часу : велика ілюстр. енцикл.), s. 216. Harkova: vydavny Ranok (Ранок), 2010. ISBN 978-966-0849-48-8. Ukrainica-kokoelman digikirja (viitattu 27.7.2024). (ukrainaksi)

Ukrainan arkkitehtuurin valtionpalkinto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 1971 for Palace "Ukraine" (Kyiv) to en:Yevhenia Marynchenko and en:Petro Zhylytsky
  • 1972 for monument "Battle of Glory of the Soviet forces" (Lviv) to Myron Vendzilovych (architect), Dmytro Krvavych (sculptor), Yaroslav Motyka (sculptor), Oleksandr Pirozhkov (artist-monumentalist)
  • 1973 for monument "Ukraine for liberators" (Luhansk Oblast) to Heorhiy Holovchenko (architect), Ivan Minko (architect), Anatoliy Yehorov (architect), Ivan Chumak (sculptor), Vasyl Fedchenko (sculptor), Viktor Mukhin (sculptor), Ilya Ovcharenko (sculptor)
  • 1974 for monument of Lesya Ukrainka (Kyiv) to en:Anatoliy Ihnashchenko (architect) and en:Halyna Kalchenko (sculptor)
  • 1975 for sculpture portraits of his contemporaries (Korotchenko, Rylsky, Filatov) to Oleksandr Kovaliov
  • 1977 for monument commemorating the declaration of the Soviet government in Ukraine (Kharkiv) to Ihor Alfyorov (architect), Anatoliy Maksymenko (architect), Mykhailo Ovsyakin (architect), Serhiy Svetlorusov (architect), Eryk Cherkasov (architect), Vasyl Ahibalov (sculptor), Yakov Ryk (sculptor)
  • 1978 for creation of the Crimea Oblast Music and Drama Theater (Simferopol)' to en:Saniya Afzametdinova (architect), en:Ernest Bykov (architect), en:Vitaliy Yudin (architect)
  • 1978 for monument to the soldiers of the 1st Cavalry Army (Lviv Oblast) to Valentyn Borysenko (sculptor)
  • 1979 for Complex of the Dmytro Yavornytsky National Historical Museum of Dnipro (Dnipropetrovsk) to Volodymyr Zuyev (architect and author of the complex reconstruction), Horpyna Vatchenko (museum director), Mykola But (diorama author Battle for Dnieper), Volodymyr Korotkov (museum interior author), Mykola Oviechkin (diorama author Battle for Dnieper), Vitaliy Prokuda (diorama scientific concept author Battle for Dnieper), Volodymyr Ryvin (museum interior author)
  • 1980 for Silvery residential quarters (Lviv) to Yaroslav Kornilyev (engineer-constructor), Liudmila Nivina (architect), Zinoviy Podlesny (architect), Serhiy Zemyankin (architect)
  • 1981 for Museum of shipbuilding and fleet (Mykolaiv) to Eduard Shorin (project director), Tamara Huselnykova (architect),[17] Viktor Ivanov (engineer-constructor), Leonid Keranchuk (builder), Mykhailo Oziorny (artist), Viktor Semerniov (artist), Yuri Steshyn (artist), Liudmila Khlopinska (scientific consultant), Halyna Cherednychenko (scientific consultant)
  • 1981 for Sumy Theater of Drama and Music Comedy in the name of M. Shchepkin to Stepan Slipets (director), Mykhailo Lushpa (architect), Iryna Petrova (engineer-constructor), Andriy Chornodid (architect)
  • 1982 for creation of Music and Drama Theater in the name of Ivan Franko using the folklore motives (Ivano-Frankivsk) to Leonid Sandler (architect), Dmytro Sosnovy (architect), Vasyl Vilshuk (sculptor), Vasyl Lukashko (carver), Anton Ovchar (red-tree carpenter), Volodymyr Shevchuk (artist)
  • 1983 for building and improvement of the city of Verkhnodniprovsk (Dnipropetrovsk Oblast) to Anatoliy Antonov (architect), Mykhailo Butenko (ground director), Mykola Lutsenko (architect), Oleksandr Moliverov (architect), Anatoliy Pidvezko (architect), Heorhiy Ratushny (architect), (Vasyl Streltsov) (ground director)
  • 1983 for restoration of Mariinskyi Palace (Kyiv) to Anatoliy Yavorsky (engineer, director of creative collective), Vadym Hlybchenko (technical architect), Iryna Ivanenko (critic), Yevhen Kulikov (sculptor), Lev Novikov (architect), Arkady Khabinsky (engineer), Vitaly Shkliar (architect)
  • 1983 for high relief "In a family of one" to Vasyl Svida
  • 1984 for hotel complex "Hradetsky" (Chernihiv) to Valentyn Shtolko (architect, group leader), Alla Hrachiova (architect), Oleksandr Kabatsky (architect), Ihor Liubenko (architect), Volodymyr Ralchenko (architect), Volodymyr Sloboda (engineer-constructor)
  • 1985 for architecture and artistic design of the Kyiv affiliation of Central Lenin museum (Kyiv) to Valery Barulenkov (civil engineer), Anatoliy Haydamaka (artist), Vadym Hopkalo (architect), Vadym Hrechyna (architect), Volodymyr Kolomiyets (architect), Vitaliy Miahkov (artist), Leonid Filenko (architect)
  • 1985 for monument to the heroes of the Horlivka military uprising of 1905 (Donetsk Oblast) to Yevhen Horban (sculptor)
  • 1985 for complex of the Republican Scientifically Methodical Center of mother and child health protection to Dmytro Popenko (architect, group director), Leonid Los (architect), Iryna Pukhova (engineer-constructor)
  • 1986 for architecture in the village of Vuzlove (Lviv Oblast) to Ivan-Volodymyr Karpliuk (builder), Viktor Marchenko (architect), Ivan Oksentiuk (architect), Yosyp Parubochy (agronomist-landscaper), Vasyl Skuratovsky (architect), Andriy Shuliar (architect)
  • 1987 for regional museum (Cherkasy) to Oleksiy Dubovy (science consultant), Oleksandra Stetsenko (design engineer), Leonid Kondratsky, Mykola Sobchuk, Serhiy Fursenko (architects)
  • 1989 for creation of the Historical-Cultural Preservation in Pereiaslav (Kyiv Oblast) to en:Mykhailo Sikorsky

Dipromisto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Slava Balbek, ukrainalainen arkkitehti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Slava Balbek (2023).

Slava Balbek (ukr. Слава Балбек) on ukrainalainen nykyarkkitehti ja -suunnittelija. Hän tai hänen johtamansa suunnittelutoimisto on voittanut 2010- ja 2020-luvuilla useita arkkitehtuurin tai sisustussuunnittelun palkintoja.[1][2][3][4][5]

Venäjän hyökkäyssodan aikana (2/2022-) Balbek Bureau -arkkitehtuuritoimiston perustaja Balbek on toiminut myös useissa vapaaehtoishankkeissa.[5] Hän esimerkiksi organisoi satojen tuhansien ruoka-annosten jakelua Kiovassa (Kyiv Volunteer), kehitti Ukrainan kulttuuriperntöön kuuluvien monumenttien suojaamista (Re:Ukraine Monuments), ja oli kehittämässä Ukrainan miljoonien sisäisten pakolaisten tarpeisiin suunniteltuja, ihmisarvoista asumista ja paikallista kulttuuriperintöä huomioonottavia modulaarisia mallitalovaihtoehtoja (Re:Ukraine).[1][5] Ennen sotaa hänen johtamasaan yrityksessä työskenteli noin 75 ihmistä.[5]

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Natalia Torija Nieto: Meet Slava Balbek: defender, designer, optimist behind the RE:UKRAINE project stirworld.com. 26.4.2022. Viitattu 19.8.2024. (englanniksi)
  2. ↑ Победители ELLE Decoration International Design Awards Ukraine 2019 (Interior Designer Of The Year: Balbek Bureau) elle.ua. 2019. Viitattu 19.8.2024. (englanniksi)
  3. ↑ Best of Year Awards Winners 2020. Designer: Rising Star - Winner: Slava Balbek, Balbek Bureau Interior Design, interiordesign.net. Viitattu 19.8.2024. (englanniksi)
  4. ↑ Orysya Markevych: Balbek Bureau отримало премію Hospitality Design Award village.com.ua. 22.9.2021. Viitattu 19.8.2024. (ukrainaksi)
  5. ↑ a b c d Eric Mutrie: Architecture During Wartime: A Q&A With Slava Balbek Azure, azuremagazine.com. 25.8.2022. Viitattu 19.8.2024. (englanniksi)

Kamjanets-Podilskyin linnoitus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

.

Kamjanets-Podilskyin linnoitus (ukr. Кам'янець-Подільська фортеця, Kamjanets-Podilska fortetsja) on Ukrainan Hmelnytskyin alueella sijaitseva historiallinen linnoitus. Kiovan Rusin aikana rakennettu puinen linnoitus korvattiin Liettuan suuriruhtinaskunnan aikana, 1400- ja 1500- luvuilla rakennetulla kivisellä linnoitteella.[1][2] Linnoitus on rakennettu Smotrytšjoen varren mutkaan strategiselle paikalle, jossa se on voinut suojata Kamjanets-Podilskyin vanhaa kaupunkia.

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Volodymyr Kubijovyč: Kamianets-Podilskyi Encyclopedia of Ukraine, encyclopediaofukraine.com. 2010 (päivitetty). Viitattu 20.8.2024. (englanniksi)
  2. ↑ D. V. Leontjev (Д. В. Леонтьєв): Arh’itektura Ukrajiny vid antytšnosti do našoho tšasu : velyka iljustr. entsykl. (Архітектура України : від античності до нашого часу : велика ілюстр. енцикл.), s. 50-51. Harkova: Vydavny Ranok (Ранок), 2010. ISBN 978-966-0849-48-8. Ukrainica-verkkokirjaston digikirja (pdf) (viitattu 20.8.2024). (ukrainaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akkermanin linnoitus, Bilhorod-Dnistrovskyi, Odessan alue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Akkermanin linnoitus Bilhorod-Dnistrovskyissa.

Akkermanin linnoitus (ukr. Аккерманська (Білгород-Дністровська) фортеця, Akkermanska fortetsja) on Ukrainan Bilhorod-Dnistrovskyin kaupungissa sijaitseva historiallinen linnoitus. Linnoitus rakennettiin 1200-1300-luvuilla. [1][2][3][4]

  • Akkermanin linnoitus yöllä.
    Akkermanin linnoitus yöllä.
  • Linnoitus mereltä nähtynä.
    Linnoitus mereltä nähtynä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Bilhorod-Dnistrovskyi Encyclopedia of Ukraine, vol. 1, encyclopediaofukraine.com. 1984. Viitattu 20.8.2024. (englanniksi)
  2. ↑ Akkermanska fortetsja (Аккерманська фортеця) ukraine.org.ua. 16.4.2017. Viitattu 20.8.2024. (ukrainaksi)
  3. ↑ Аккерманська (Білгород-Дністровська) фортеця 7chudes.in.ua. 7chudes.in.ua. Viitattu 20.8.2024. (englanniksi)
  4. ↑ D. V. Leontjev (Д. В. Леонтьєв): ”Zamkova arhitektura Serednovitštšja (Замкова архітектура Середньовіччя, suom. Keskiajan linna-arkkitehtuuri)”, Arh’itektura Ukrajiny vid antytšnosti do našoho tšasu : velyka iljustr. entsykl. (Архітектура України : від античності до нашого часу : велика ілюстр. енцикл.), s. 47 Akermanska fortetsja (Акерманська фортеця (м. Білгород-Дністровський),13— 18 ст.). Harkova: Vydavny Ranok (Ранок), 2010. ISBN 978-966-0849-48-8. Ukrainica-verkkokirjaston digikirja (pdf) (viitattu 20.8.2024). (ukrainaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhän Kyrilloksen kirkko, Pyhän Kyrilloksen luostarin kirkko, Kiova

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Pyhän Kyrilloksen kirkko
Кирилівська церква
Pyhän Kyrilloksen kirkko Kiovassa (kuva 4/2018).
Pyhän Kyrilloksen kirkko Kiovassa (kuva 4/2018).
Sijainti Kiova, Ukraina
Koordinaatit 50.48309°N, 30.47177°E
Rakennustyyppi kirkkorakennus
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Pyhän Kyrilloksen kirkko (ukr. Кирилівська церква) on historiallinen kirkkorakennus Ukrainan pääkaupungin Kiovan Podilin piirissä.[1] Rakennus toimii sekä museokohteena että kirkollisten toimitusten pitopaikkana.[1]

Se oli osa ortodoksista Pyhän Kyrilloksen luostaria (ukr. Кирилівський монастир, Kyrylivskyi monastyr), joka perustettiin Kiovan laitamille Kiovan Rusin aikana, noin vuonna 1140.[2] Noin vuonna 1146 rakennetusta Pyhän Kyrilloksen kirkosta muodostui Vsevolod II Olhovitšin (k. 1146) ja hänen jälkeläistensä, Olhovitšin dynastian hautamausoleumi 1100- ja 1200-luvuilla. 1200-luvulla mongolit tuhosivat osan luostarista. Vuonna 1605 se uudelleenrakennettiin.[2] Vuonna 1786 luostari otettiin maallisempaan käyttöön; siitä tehtiin vammautuneiden sairaala ja koti.[2]

Pyhän Kyrilloksen kirkkoon Pyhän Sofian katedraalin ohella toinen Kiovan Rusin ajalta sälyneistä kirkoista Kiovassa.[2][1] Kirkko ja aiempi luostarialue on nimetty Pyhän Kyrillos Aleksandrialaisen mukaan.

Vuonna 1929 lähtien Pyhän Kyrilloksen kirkko julistettiin kansallisesti suojelluksi museoalueeksi. Vuodesta 1962 se on ollut osa Kiovan Pyhän Sofian kansallista suojelualuetta. Kirkko liitettiin Pyhän Sofian katedraalin suojelualueen luostarirakennuksena Unescon maailmanperintöluettelon kohteeksi vuonna 1990.[3][2][1][4][5][6]

  • Pyhän Kyrilloksen luostari vuoden 1843 maalauksessa.
    Pyhän Kyrilloksen luostari vuoden 1843 maalauksessa.
  • Pyhän Kyrilloksen luostari 1900-luvun alun valokuvassa.
    Pyhän Kyrilloksen luostari 1900-luvun alun valokuvassa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d St. Cyril’s Church Pyhän Sofian kansallinen suojelualue, st-sophia.org.ua. Viitattu 29.7.2024. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e Arkadii Zhukovsky: Saint Cyril's Monastery Encyclopedia of Ukraine, encyclopediaofukraine.com. 1993 (alkuteos). Viitattu 29.7.2024. (englanniksi)
  3. ↑ Saint Sophia Museum Encyclopedia of Ukraine, encyclopediaofukraine.com. 1993 (alkuteos). Viitattu 29.7.2024. (englanniksi)
  4. ↑ History of conservation area Pyhän Sofian kansallinen suojelualue, st-sophia.org.ua. Viitattu 29.7.2024. (englanniksi)
  5. ↑ National Sanctuary Sophia of Kyiv kyivcity.gov.ua. Viitattu 29.7.2024. (englanniksi)
  6. ↑ Kyiv: Saint-Sophia Cathedral and Related Monastic Buildings, Kiev-Pechersk Lavra UNESCO World Heritage Centre. Arkistoitu 12.5.2021. Viitattu 29.7.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sudakin linnoitus, Genovalainen linnoitus, Sudak, Krimin autonominen tasavalta, Ukraina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Khimairoiden talo, Horodeckin talo, Kiova

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Khimairoiden talo
Будинок із химерами
Khimairoiden talo
Khimairoiden talo
Sijainti Kiova, Ukraina
Koordinaatit 50°N, 30°E
Rakennustyyppi asuin- ja edustusrakennus
Valmistumisvuosi 1903
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Khimairoiden talo (ukr. Будинок із химерами, Budynok iz h’ymeramy) eli Horodeckin talo on rauhan aikana Ukrainan presidentin pienenä virka-asuntona ja neuvottelutilana toimiva, vuonna 1903 valmistunut art nouveau -tyylisuunnan rakennus Kiovan Petšerskin piirissä, vastapäätä presidentinhallinnon rakennusta.[1][2][3][4]

Rakennuksen suunnitteli ja rakennutti puolalainen arkkitehti Władysław Horodecki ja sen eläin- ja khimaira-koristeaiheita veisti italialainen arkkitehti Emilio Sala.[3][1][5]

[1]

  • Ukrainan presidentinhallinnon rakennus (vasemmalla), vastapäätä Khimairoiden talo (oikealla)]].
    Ukrainan presidentinhallinnon rakennus (vasemmalla), vastapäätä Khimairoiden talo (oikealla)]].
  • Ukrainalainen postimerkki (2019).
    Ukrainalainen postimerkki (2019).
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Nataliia Pecherska: House with Chimaeras: An Art Nouveau Building in Kyiv That Became a Symbol of Ukrainian Resistance dailyartmagazine.com. 24.2.2024. Viitattu 30.7.2024. (englanniksi)
  2. ↑ House with Chimeras president.gov.ua. Viitattu 30.7.2024. (englanniksi)
  3. ↑ a b Gorodetsky House kyivmaps.com. Viitattu 30.7.2024. (englanniksi)
  4. ↑ Steve Rose: Threatened by Putin’s bombs: Ukraine’s architectural marvels – in pictures theguardian.com. 17.3.2022. Viitattu 30.7.2024. (englanniksi)
  5. ↑ Chimera britannica.com. Viitattu 30.7.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhän Nikolaoksen kirkko (Kiova), Kiova

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä artikkeli käsittelee katolista kirkkoa Kiovassa. Muista samannimisistä kirkoista kerrotaan täsmennyssivulla
Pyhän ...

Pyhän Nikolauksen kirkko on katolinen, vuosina 1899–1909 rakennettu kirkkorakennus Kiovassa.[1][2] Tyyliltään uusgoottilaisen rakennuksen suunnittelivat arkkitehti Władysław Horodecki ja kuvanveistäjä Emilio Sala.[1][3]

Syyskuussa 2021 sattunut tulipalo tuhosi muun muassa kirkon kuuluisana pidetyt urut.[2]

  • Sisänäkymä urkujen suuntaan. Kuvan suuret urut tuhoutuivat tulipalossa syyskuussa 2021[2].
    Sisänäkymä urkujen suuntaan. Kuvan suuret urut tuhoutuivat tulipalossa syyskuussa 2021[2].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Alice Smahina: Ukrainian architecture: 10 buildings that everyone should see rubryka.com. 1.7.2021. Viitattu 29.8.2024. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Anastasiia Lapatina: Fire damages St. Nicholas Cathedral in Kyiv, destroys its organ kyivpost.com. 4.9.2021. Viitattu 29.8.2024. (englanniksi)
  3. ↑ Kostel Svjatoho Mykolaja (Костел Святого Миколая) 7chudes.in.ua. Viitattu 29.8.2024. (ukrainaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lutskin linna

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Lutskin linna
Луцький замок
Sijainti Lutsk, Volynian alue, Ukraina
Koordinaatit 50°N, 25°E
Rakennustyyppi __linna
Valmistumisvuosi __
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Potockin palatsi, Lviv ja tekoäly artikkelin kirjoittamisessa...

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Potockin palatsi
Палац Потоцьких
Potocki-palatsi vuonna 2016.
Potocki-palatsi vuonna 2016.
Sijainti Lviv, Lvivin alue, Ukraina
Koordinaatit 48°N, 25°E
Rakennustyyppi __palatsirakennus
Valmistumisvuosi __
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Potockin palatsi on Ukrainan Lvivissä sijaitseva, vuosina 1889-1990 rakennettu palatsirakennus. ... Pyyntöjen versiot 1-5...


Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Vertailuksi: Itse haettuja lähteitä..., osa näistä ostettu 12/2023 Kiovassa, Lvivissä, yms. käydessä...


Pokrovan katedraali, Harkova

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pokrovan katedraali
Собор Покрови Пресвятої Богородиці
Pokrovan katedraali (1689, sininen kirkkorakennus) Harkovassa vuonna 2020.
Pokrovan katedraali (1689, sininen kirkkorakennus) Harkovassa vuonna 2020.
Sijainti Harkova, Ukraina
Koordinaatit 49.9917°N, 36.2288°E
Rakennustyyppi kirkkorakennus
Valmistumisvuosi 1689
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Pokrovan katedraali (ukr. Покровский собор, Pokrovskyi sobor) tai täsmällisemmin (ukr. Собор Покрови Пресвятої Богородиці, Sobor Pokrovy Presvjatoji Bohorodytsi, Свято-Покровську церкву) on Ukrainan Harkovassa sijaitseva kirkkorakennus. Vuonna 1689 valmistunut, Pokrovan luostariin kuuluva katedraali on Harkovan vanhimpia tiilirakennuksia.[1][2][3][4][5]

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Andri Ivtšenko (Андрій Ιвченко): ”H’arkivska oblast - Kharkiv oblast”, Ukrajina - Ukraine (Україна - Ukraine), s. 166-167, 169–170. Harkova: Knyžkovyi Klub "Klub Simeinoho Dozvillja" (КСД), 2023 (2. painos). ISBN 978-617-12-8905-5. (ukrainaksi, englanniksi)
  2. ↑ Marc Di Duca, Greg Bloom & Leonid Ragozin: Lonely Planet: Ukraine, s. 214-215. Pokrovsky Monastery. Kharkiv, Ukraine, Europe. Lonely Planet Global Limited, 2018 (5th Edition). ISBN 978-966-500-840-8. (englanniksi)
  3. ↑ Istorija Svato-Pokrovskogo mužskogo monastyrja g. Harkova (История Свято-Покровского мужского монастыря г. Харькова) obitel.kh.ua. Viitattu 29.1.2024. (venäjäksi)
  4. ↑ H’arkiv (Харків) Ukrainan historiallinen tietosanakirja, history.org.ua. Viitattu 29.1.2024. (ukrainaksi)
  5. ↑ H’arkivyi Pokrovskyi utšytelnyi monastyr Ukrainan historiallinen tietosanakirja, history.org.ua. Viitattu 29.1.2024. (ukrainaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrajinika, eli Ukrainica -e-kirjasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Esimerkkejä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esimerkkejä Ukrajinikan kautta sähköisesti saatavissa olevista teoksista



"Vernadsky National Library of Ukraine has launched the electronic libraries (EL) Ukrainica (http://irbis-nbuv.gov.ua/cgi-bin/ua/elib.exe?C21COM=F&I21DBN=NAV&P21DBN=UKRLIB) and Digital Library of Historical and Cultural Heritage (http://irbis-nbuv.gov.ua/cgi-bin/irbis_ir/cgiirbis_64.exe?C21COM=F&I21DBN=NAV&P21DBN=ELIB); whereas the National Historical Library of Ukraine has launched EL Historical Heritage of Ukraine (https://nibu.kyiv.ua/greenstone/cgi-bin/library.cgi?a=p&p=homepage&l=uk&w=utf-8); National Library of Ukraine for Children has launched Electronic Library (https://chl.kiev.ua/ELIBRARY/Book/Index), etc." (Shevchenko & Solianyk, 2022, s. 234-235)
which is a striking example of a national corporate project in Ukraine (April 2021 – 114 participants, of which there are 28 libraries). This EL is comprised of publications on culture, art, and ethnography. The analysis of the documents presented in the EL Culture of Ukraine gives grounds to claim the diversity of its typo-species composition. It involves text, music, and art publications. More than 80% of this resource is books, the rest are magazines and sheets (newspapers, posters, billboards), etc. Among the book editions according to the intended purpose, the following types are presented: scientific (monographs, collections of research papers, etc.); popular science; educational (textbooks); reference (directories, guides); literary and artistic publications, etc. Of peculiar interest are digital copies of art publications (paintings, graphics, postcards, photographs, etc.); archival documents, in par-ticular the epistolary legacy of the prominent figures of Ukraine. There are also some photographs of decorative and applied arts, sculptures, etc. Figure 1 illustrates the dynamics of provisioning EL with documents
Alulle: Jaroslav Viisaan Ukrainan kansalliskirjasto, Kiova Jaroslav Viisas, https://nlu.org.ua/ ukr. Національна бібліотека України імені Ярослава Мудрого, Офіційна адреса: вул. Михайла Грушевського, 1; м. Київ, 01001, per: Контакти, rakennus: __?, Електронна бібліотека "Культура України"

+ * V. V. Kovtun & A. V. Stepanenko (1990) Goroda Ukrainy (Города Украины). (venäjäksi)

  • Kirja, 275 s. (эконом.-геогр. справ.) / В. В. Ковтун, А. В. Степаненко. – Киев: Выща шк., 1990. – 275, [4] c. : ил. (venäjäksi)
  • saatavilla online via Ukrainica
esim Donetskin piirien kartta, 1982 , julkaisun lopulla: s. http://irbis-nbuv.gov.ua/ulib/item/ukr0011090
  • Kiehtova selkeäksi kuvitettu Ukrainan historian kartasto (kouluatlas?), 2008: Історія України : атлас-хрестоматія / ЗАТ "Ін-т передових технологій"; [упоряд. Д. Ісаєв ; текст В. Власова ; мал. В. Зельдеса]. – Київ: Ін-т передових технологій, 2008. – 40, [1] c. : іл.
  • Ілюстрований атлас-хрестоматія містить короткі історичні відомості, доповнені картами. Складається з розділів: "Давня історія", "Княжа Русь - Україна", "Козацька доба", "Відродження України". (ukrainaksi)

...

Jaroslav Viisaan Ukrainan kansalliskirjasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jaroslav Viisaan Ukrainan kansalliskirjasto (ukr. Національна бібліотека України імені Ярослава Мудрого) on Kiovassa sijaitseva erityiskirjasto, jolla on kansallisen kirjaston / kansalliskirjaston asema. __Ukrainan parlamentin () kirjastona toimiva erityiskirjasto on nimetty __Kiovan suurruhtinas Jaroslav Viisaan mukaan. ,

2 (Electronic Library) EL Culture of Ukraine (https://elib.nlu.org.ua/) (webmaster – [ Yaroslav the Wise National Library of Ukraine), (Shevchenko & Solianyk, 2022, s. 236-237)

Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
which is a striking example of a national corporate project in Ukraine (April 2021 – 114 participants, of which there are 28 libraries). This EL is comprised of publications on culture, art, and ethnography. The analysis of the documents presented in the EL Culture of Ukraine gives grounds to claim the diversity of its typo-species composition. It involves text, music, and art publications. More than 80% of this resource is books, the rest are magazines and sheets (newspapers, posters, billboards), etc. Among the book editions according to the intended purpose, the following types are presented: scientific (monographs, collections of research papers, etc.); popular science; educational (textbooks); reference (directories, guides); literary and artistic publications, etc. Of peculiar interest are digital copies of art publications (paintings, graphics, postcards, photographs, etc.); archival documents, in par-ticular the epistolary legacy of the prominent figures of Ukraine. There are also some photographs of decorative and applied arts, sculptures, etc. Figure 1 illustrates the dynamics of provisioning EL with documents
Esimerkiksi: arkkitehtuuria käsitteleviä kirjoja: https://elib.nlu.org.ua/catalogue.html?catalogue=34

Dnipron kaupungin keskuskirjasto, Dnipron pääkirjasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dnipron kaupungin keskus(ta)kirjasto.

Dnipron kaupungin keskus(ta)kirjasto (ukr. Центральна міська бібліотека, Tsentralna miska biblioteka) on julkinen kirjasto Dnipron kaupungin Kirkkopiirissä.[1]

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Tsentralna miska biblioteka (Центральна міська бібліотека) Dnipron kaupunki, gorod.dp.ua. Viitattu 15.7.2024. (ukrainaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan kansallinen lastenkirjasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ukrainan kansallinen lastenkirjasto
Національна бібліотека України для дітей
Ukrainan kansallisen lastenkirjaston julkisivua Kiovassa.
Ukrainan kansallisen lastenkirjaston julkisivua Kiovassa.
Osoite päärakennus: vul. Januša Kortšaka 60, 03190 Kiova, Ukraina
Koordinaatit 50.4708°N, 30.4226°E
Rakennustyyppi kirjastorakennus
Valmistumisvuosi 1978
Suunnittelija arkkitehdit Myhailo Budylovskyi ja I. A. Tseitlina
Omistaja Ukrainan valtio
Verkkosivut
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Ukrainan kansallinen lastenkirjasto (ukr. Національна бібліотека України для дітей, Natsionalna biblioteka Ukrajiny dlja ditei), lyhennys (ukr. НБУ для дітей, NBU dlja ditei), kirjaimellisesti Ukrainan kansalliskirjasto lapsille) on lasten tarpeita varten vuonna 1967 perustettu kansalliskirjasto Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa.[1][2][3][4] Se on Ukrainan suurin lastenkirjasto, ja sai kansalliskirjaston aseman vuonna 2003.[5][3] Kirjasto toimii kansallisena lastenkirjallisuuden kirjasäilönä, sekä tieteellisen tiedon ja tuen keskuksena yli 1 300 lastenkirjastolle, lähes 22 000 koululle ja lähes 18 000 paikalliskirjastolle, ja palvelee lapsia.[3]

Kansallisen lastenkirjaston päärakennuksen suunnittelivat ukrainalaiset arkkitehdit Myhailo Budylovskyi (ukr. Михайло Пейсахович Будиловський) ja I. A. Tseitlina (ukr. І. А. Цейтліна). Rakennuksen julkisivun, edustan ja sisustuksen suunnitteluun osallistui useita taiteilijoita, ... keramiikkaa... taideteoksia...[1][6] Kirjasto muutti näihin tiloihin vuonna 1978.[3] Rakennus sijaitsee Kiovan Ševtšenkon piirin länsiosassa, noin 700 metriä Syretsin metroasemalta lounaaseen.[7]

(* olisiko täällä 2. arkkitehdistä? http://www.tm7.by/articles6_one.html)

Kirjaston kokoelmat käsittävät yli 525 000 kirjaa, aikakausijulkaisua tai audiovisuaalista media-aineistoa (2022). Kirjastossa käy yli 20 000 kävijää vuosittain.[5] Kirjastolla on kattava ja arvokas 1800-luvulta olevien teosten kokoelma. Ukrainalaisen kirjallisuuden lisäksi kokoelmiin kuuluu yli 15 000 muunkielistä kirjaa.[5][2][8]

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Natsionalna biblioteka Ukrajiny dlja ditei (Національна бібліотека України для дітей) Ukrajinska bibliotetšna entsyklopedija (Українська бібліотечна енциклопедія, UBE). Viitattu 30.4.2024. (ukrainaksi)
  2. ↑ a b Про бібліотеку - Загальна інформація Natsionalna biblioteka Ukrajiny dlja ditei (Національна бібліотека України для дітей), chl.kiev.ua. Viitattu 30.4.2024. (ukrainaksi)
  3. ↑ a b c d General information The National Library of Ukraine for Children, chl.kiev.ua. Viitattu 30.4.2024. (englanniksi)
  4. ↑ Ed Vulliamy: Dogger to the rescue: how my mother’s books brought joy to the children of Ukraine theguardian.com. 9.4.2023. Viitattu 30.4.2024. (englanniksi)
  5. ↑ a b c Libraries, Children and Literature in Ukraine—in Times of War and Peace Universitäts- und Landesbibliothek Bonn, uni-bonn.de. 8.12.2022. Viitattu 30.4.2024. (englanniksi)
  6. ↑ Library' building The National Library of Ukraine for Children, chl.kiev.ua. Viitattu 30.4.2024. (englanniksi)
  7. ↑ Kyiv city plan 1:35 000. Ukrainian Cartographic Group, www-ukg.org.ua, 2022. ISBN 978-617-7447-40-4.
  8. ↑ Maryna Shevchenko & Alla Solianyk: The State of Digitalization of Documentary Heritage in Scientific Libraries of Ukraine (DOI: https://doi.org/10.15388/Knygotyra.2022.79.126)+Knygotyra, 79: 223–249; ISSN 0204–2061, eISSN 2345-00532022. 2022. Viitattu 13.3.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lesja Ukrajinkan yleinen kirjasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lesja Ukrajinkan yleinen kirjasto (ukr. Публічна бібліотека імені Лесі Українки для дорослих міста Києва, Publitšna biblioteka imeni Lesi Ukrajinky dlja doroslyh mista Kyjeva; Lesja Ukrajinkan yleinen kirjasto Kiovan kaupungin aikuisille) on Ukrainan pääkaupunki Kiovassa toimiva, aikuisasiakkaita palvelemaan keskittynyt yleinen kirjasto.[1] Kirjaston kokoelmat ovat varsin laajat, ja ne on sijoitettu sisällön mukaan useissa osoitteissa toimiviin tiloihin.[2]

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ History of the library (myös Історія бібліотеки (ukrainaksi)) 10.11.2020. The Lesya Ukrainka Public Library for Adults of the City of Kyiv, lukl.kyiv.ua. Viitattu 26.6.2024. (englanniksi)
  2. ↑ Administration and departments of the library 1.2.2024. The Lesya Ukrainka Public Library for Adults of the City of Kyiv, lukl.kyiv.ua. Viitattu 26.6.2024. (englanniksi)
  • Kirja, 275 s. (эконом.-геогр. справ.) / В. В. Ковтун, А. В. Степаненко. – Киев: Выща шк., 1990. – 275, [4] c. : ил. (venäjäksi)
  • saatavilla online via Ukrainica
Kirjallisuutta, lähteitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • verkkoviite: {{verkkoviite |osoite= | nimeke=| tekijä= | ajankohta= | selite= | julkaisija= | kieli= | viitattu= .12.2023}}
  • Kirjaviite: {{Kirjaviite | Nimeke = |Tekijä = | Julkaisija = | Vuosi = | Suomentaja = | Luku = | Sivu = | Sivut = | Selite = | Julkaisupaikka = | Tunniste = | Isbn = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu =.1.2024 | Kieli = }}
  • Karttaviite: {{Karttaviite | Tekijä = | Nimeke = | Mittakaava = | Lehti = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Ajankohta = | Selite = | Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = .1.2024| Kieli = }}
  • Andri Ivtšenko (2023): Ukrajina - Ukraine. 2. painos, ISBN 978-617-12-8905-5 (ukrainaksi, englanniksi)[1] - Ukrainan alueiden yleiskuvaukset historioineen ja nähtävyyksineen. (473 UAH eli vajaa 12 EUR)
  • Euroopan maantieatlas (2022): Atlas Eurooppa. Tiekartasto. [2]
  • Ukrainan maantieatlas: Ukrajina. Atlas avtošljah’iv. Masštabu 1:500 000 (2022). (ukrainaksi) [3]
- muistuttaa 1980-, 1990- ja 2000-luvun alun neuvostokarttakirjan tyyliä: Ei kovin palveleva, tässä päivässä (vrt. navigaattorit ja osm-kartat); mm. osa lentoasemista jätetty pois...
- mahdolliset tarkemmat, parempiresoluutioiset esim. "GT-karttakirjana" tunnetut opukset vedetty Venäjän hyökkäyssodan vuoksi strategisesti pois ainakin ulkomaalaisilta, annettiin kirjakaupassa ymmärtää...) - Esim. 1:250 000 karttakirja on tehty Атлас автошляхів України ДНВП "Картографія" 1:250 000 (м/о) 0 відгуків Код: 4301; Виробники ДНВП "Картографія" ja se olisi kaksikielinen ((ukrainaksi) ja (englanniksi)). Mutta ainakaan virallisesti teosta ei ole saatavilla! Normaalisti olisi myynnissä mm. Kiovassa, Lvivissä ja Odessassa Terra Incognitan myymälöissä, kuten alueiden 1:250 000 karttojakin. Karttakirja: https://terraincognita.com.ua/atlas-avtoshlyahiv-ukrayini-dnvp--amp-quot-kartografiya-amp-quot--1-250-000--m-o--4301
- lisäksi näkyy julkaistun (venäjäksi)i 1:200 000 mittakaavan karttakirja kolmesta Itä-Ukrainan alueesta: https://prom.ua/ua/p1837490229-atlas-avtomobilnyh-dorog.html
  • Ukrainan maanteiden yleiskartta (2022): Ukrajina. Karta Avtomobilnyh šljah’iv, 1:1 500 000[4]
  • Kiovan kartta (2022): Kyiv city plan, 1:35 000[5]
  • Ukrainan Karpaattien selkeä yleiskartta (2012?) 1:300 000 [6]
  • Ukrainan Karpaattien atlas (karttakirja laajoine selitysosineen) (2016) (ukrainaksi) 1:200 000: [7]
  • Ukrainan Karpaattien kartta (2018): Ukrajinski Karpaty 1:350 000 (ukrainaksi)[8]

...

  • Ukrainalainen keittiö:
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Andri Ivtšenko (Андрій Ιвченко): Ukrajina - Ukraine (Україна - Ukraine). Harkova: Knyžkovyi Klub "Klub Simeinoho Dozvillja" (КСД), 2023 (2. painos). ISBN 978-617-12-8905-5. (ukrainaksi, englanniksi)
  2. ↑ Euroopan maantieatlas (2022): Atlas Eurooppa. Tiekartasto.. Yleiskartat (Euroopan yleiskartta 1:5 000 000), tiekartat (1:800 000), kaupunkikartat (kaupunkikartat 1:100 000, 28 kaupunkia). Schönbühl, Sveitsi: Karttakeskus; alkuteos High 5 Edition Ltd., 2018 (2nd edition, valid thru 2022). ISBN 978-952-266-524-9. 16 kieltä, ml. (suomeksi)
  3. ↑ Ukrajina. Atlas avtošljah’iv. Masštab 1:500 000 (Україна. Атлас Автошляхів. Мастаб 1:500 000). Kiova: DNVP Kartohraphija, kgf.com.ua, 2022. ISBN 978-966-946-352-4. (ukrainaksi)
  4. ↑ Ukrajina. Karta Avtomobilnyh šljah’iv 1:1 500 000 (1 cm - 15 km). Kiova: TOV "Ukrajinska Kartografitša Hrupa, 2022. ISBN 978-617-7447-25-1. (ukrainaksi)
  5. ↑ Kyiv city plan 1:35 000. Ukrainian Cartographic Group, www-ukg.org.ua, 2022. ISBN 978-617-7447-40-4. (englanniksi)
  6. ↑ Carpatians. Touristic Map 1:300 000 (1 cm - 3,0 km). Kiova: Kartographia, 2007, 2012. ISBN 978-617-670-027-2. (ukrainaksi)
  7. ↑ Ukrajinski Karpary. Kompleksnyi atlas avtoturista. Masštab osnovnpji karty 1:200 000. Karty i atlasy, mapatlas.com.ua, 2016. ISBN 978-966-2325-11-9. (ukrainaksi)
  8. ↑ Ukrajinski Karpaty. Litni vidpotšynok Turystytšna karta 1:350 000 (1 cm - 3,5 km). Kiova: TOV "Mykluho-Maklai" 2018, Ukrheodezkartohrafija 2013, 2018. ISBN 978-966-8884-93-1. (ukrainaksi)
  9. ↑ Hanna Kopylova & Dana Pavlychko: Awesome Kharkiv. Kyiv: Osnovy Publishing, 2018. ISBN 978-966-500-826-2. (englanniksi)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unescon maailmanperintökohteet Ukrainassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unesco on nimennyt Ukrainasta kahdeksan kohdetta maailmanperintöluetteloon (tilanne 2023). Kohteista seitsemän on merkittäviä kulttuuriperintönsä ja yksi luonnontilansa ansiosta.[1]

Maailmanperintökohteiden sijainti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maailmanperintökohteet kartalla, kesken ja osin kohdistamatta!
Maailmanperintökohteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

UNESCO hyväksyy kohteet kymmenen kriteerin perusteella; kunkin kohteen tulee täyttää vähintään yksi näistä valitsemisehdoista. Kohdekriteerit i–vi liittyvät kulttuuriin, ja vii–x luonnonoloihin.[2]

  * Useaan valtioon ulottuva kohde
  † Uhattuna oleva kohde
Kohde Kuva Sijainti Listattu UNESCO data Kuvaus
Kiova: Pyhän Sofian katedraali ja sen oheisrakennukset, Kiovan luolaluostari Kirkko jossa on vihreät ja kultaiset kupolit Kiova 1990 527; i, ii, iii, iv (Kulttuurikohde) Pyhän Sofian katedraali rakennettiin 1000-luvulla, pian Kiovan Rusin kristinuskoon tulon jälkeen. Rakennuksen sisällä on säilynyt tältä aikakaudelta olevia mosaiikkeja ja freskoja. Katedraalin läheiset luostarirakennukset on rakennettu 1600- ja 1700-luvuilla ukrainalaisen barokin tyyliin. ...[3]
Lvivin vanha keskusta Old colourful town houses and a fountain with a statue in front Lviv 1998 865; ii, v (Kulttuurikohde) Lviv perustettiin myöhäiskeskiajalla. ...[4]
Struven ketju A marker on the top of a mound in the middle of a field Hmelnytskyin alue, Odessan alue 2005 1187; ii, iii, vi (Kulttuurikohde) Struven ketju on 1800-luvulta peräisin oleva kolmiomittausketju Jäämeren rannalta Mustallemerelle. Ketjusta maailmanperintökohteeksi on sisällytetty 34 mittauspistettä kymmenen valtion alueella. Ukrainassa sijaitsee neljä näistä mittauspisteistä. Kuvassa Ukrainan Felštynin piste.[5]
Karpaattien ja muiden Euroopan alueiden pyökkimetsät Metsien peittämiä mäkiä. useita sijainteja 2007 1133; ix (Luontokohde) Tämä kohde sisältää lauhkean vyöhykkeen ikimetsiä, jotka ilmentävät jääkauden jälkeistä euroopanpyökin levittäytymistä Euroopassa lähtien harvoilta, eristyneiltä seuduilta Alpeilla, Karpaateilla, Dinaariset Alpit, Välimeren seudulla ja Pyreneillä. Tämä maailmanperintökohde listattiin alkujaan 2007 käsittämään ikipyökkimetsiä Ukrainan ja Slovakian Karpaateilla. Vuonna 2011 Saksan muinaiset pyökkimetsät liitettiin mukaan. Aluetta laajennettiin vuosina 2017 ja 2021 niin, että mukana on metsiä yhteensä 18 valtion alueelta. Ukrainassa 13 metsien suojelualuetta kuuluu tämän kohteen piiriin, kuva Synevyrin kansallispuiston alueelta.[6]
Bukovinan ja Dalmatian metropoliittojen residenssi Punatiilinen rakennus Tšernivtsi 2011 1330; ii, iii, iv (Kulttuurikohde) Bukovinan ja Dalmatian metropoliittojen residenssi on ortodoksisen kirkon metropoliitan asunnoksi 1800-luvun jälkipuoliskolla rakennettu palatsi. Se rakennettiin, kun Tšernivtsi ympäristöineen oli osa Itävalta-Unkaria. Rakennuksen suunnitteli tšekkiläinen arkkitehti Josef Hlávka ja se toimi piispan asuntona toiseen maailmansotaan saakka. Vuonna 1955 kiinteistö siirrettiin Tšernivtsin yliopistolle.[7]
Khersonesos - Muinaisen Taurian Khersonesos kaupunkeineen Columns and ruins Sevastopol 2013 1411; ii, v (Kulttuurikohde) [8]
Puolan ja Ukrainan Karpaattien puiset tserkvat Puinen, kolmikupolinen kirkko. Ivano-Frankivskin, Lvivin, Taka-Karpatian alueet 2013 1424; iii, iv (Kulttuurikohde) Kohde sisältää 16 puukirkkoa ("tserkvaa") Karpaateilla, joista kahdeksan sijaitsee Ukrainassa. Joko ortodoksiset tai kreikkalaiskatoliset uskonyhteisöt ovat rakentaneet nämä kirkot 1500- ja 1800-lukujen välisenä aikana. ...[9]
Odessan historiallinen keskusta Odessan oopperatalo. Odessa 2023 1703; i, ii, iii, iv, v (Kulttuurikohde) Odessan historiallinen keskusta on Odessan kaupungin vanha osa. Alue on Kohde liitettiin uhattuina olevien maailmanperintökohteiden listalle Venäjän hyökkäyssodan (2022–) johdosta [10][11]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Ukraine UNESCO. Viitattu 3.7.2023. (englanniksi)
  2. ↑ UNESCO World Heritage Centre – The Criteria for Selection UNESCO World Heritage Centre. Arkistoitu 12.6.2016. (englanniksi) viitattu=15.10.2023
  3. ↑ Kyiv: Saint-Sophia Cathedral and Related Monastic Buildings, Kiev-Pechersk Lavra UNESCO World Heritage Centre. Arkistoitu 12.5.2021. Viitattu 15.10.2023. (englanniksi)
  4. ↑ L'viv – the Ensemble of the Historic Centre UNESCO World Heritage Centre. Arkistoitu Viitattu 9.10.2023. (englanniksi)
  5. ↑ Struve Geodetic Arc UNESCO. Viitattu 9.10.2023. (englanniksi)
  6. ↑ Ancient and Primeval Beech Forests of the Carpathians and Other Regions of Europe UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 1 February 2021.
  7. ↑ Residence of Bukovinian and Dalmatian Metropolitans UNESCO World Heritage Centre. Arkistoitu 19.5.2021. Viitattu 9.10.2023. (englanniksi)
  8. ↑ Ancient City of Tauric Chersonese and its Chora UNESCO World Heritage Centre.
  9. ↑ Wooden Tserkvas of Carpathian Region in Poland and Ukraine UNESCO World Heritage Centre. Arkistoitu Viitattu 15.20.2023. (englanniksi)
  10. ↑ The Historic Centre of Odesa 2023. UNESCO World Heritage Centre, unesco.org. Viitattu 9.10.2023.
  11. ↑ Odesa inscribed on UNESCO's World Heritage List in the face of threats of destruction 25.1.2023. UNESCO World Heritage Centre, unesco.org. Viitattu 15.10.2023.

Artikkeleita Karpaattien kirkoista Ukrainassa, Puolassa, Slovakiassa ja Romaniassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brunaryn arkkienkeli Mikaelin kirkko, Chotyniecin Neitsyt Marian syntymän kirkko, Radrużin pyhän Paraskevin kirkko, Turzańskin arkkienkeli Mikaelin kirkko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brunaryn arkkienkeli Mikaelin kirkko on ...Brunary Puolan ja Ukrainan Karpaattien puiset tserkvat[1]

Chotyniecin Neitsyt Marian syntymän kirkko on ... Chotyniecissa... [1][2][3] Puolan ja Ukrainan Karpaattien puiset tserkvat[1]

Radrużin pyhän Paraskevin kirkko on ... Radrużissa... Puolan ja Ukrainan Karpaattien puiset tserkvat[1]

Turzańskin arkkienkeli Mikaelin kirkko on Turzańskissa... Puolan ja Ukrainan Karpaattien puiset tserkvat[1][2][3]

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Wooden Tserkvas of the Carpathian Region in Poland and Ukraine UNESCO World Heritage Convention. Viitattu 11.9.2024. (englanniksi)
  2. ↑ a b Euroopan maantieatlas (2022): Atlas Eurooppa. Tiekartasto., s. 115, 129. Yleiskartat (Euroopan yleiskartta 1:5 000 000), tiekartat (1:800 000), kaupunkikartat (kaupunkikartat 1:100 000, 28 kaupunkia). Schönbühl, Sveitsi: Karttakeskus; alkuteos High 5 Edition Ltd., 2018 (2nd edition, valid thru 2022). ISBN 978-952-266-524-9. 16 kieltä, ml. (suomeksi)
  3. ↑ a b Polska atlas samochodowy. 1:250 000, 32 kaupunkikarttaa (1:50 000), Puolan yleiskartta 1:625 000. Rajanylityspaikat s. 285-286. Varsova, Puola: Demart SA, 2019. ISBN 978-83-89472-32-8. (puolaksi)


Arkkienkeli Mikaelin kirkko, Binarowa; Kaikkien pyhien kirkko, Blizne; Arkkienkeli Mikaelin kirkko, Dębno; Neitsyt Marian taivaaseenastumisen kirkko, Haczów/ Vähä-Puolan eteläosan puukirkot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkkienkeli Mikaelin kirkko (Kościół św. Michała Archanioła)[1][2][3][4][5][6] Vähä-Puolan eteläosan puukirkot... Binarowa, Vähä-Puola Vähä-Puolan eteläosan puukirkot

Kaikkien pyhien kirkko (Kościół Wszystkich Świętych)[1][2][3][7]... Blizne, Ala-Karpatia ... Vähä-Puolan eteläosan puukirkot

Arkkienkeli Mikaelin kirkko (Kościół św. Michała Archanioła)[1][2][3][8] ... Dębno, Vähä-Puola Vähä-Puolan eteläosan puukirkot

Neitsyt Marian taivaaseenastumisen kirkko (Kościół Wniebowzięcia NMP)[1][2][3][9] Haczów, Ala-Karpatia Vähä-Puolan eteläosan puukirkot


Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Wooden Churches of Southern Małopolska UNESCO World Heritage Convention. Viitattu 11.9.2024. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Euroopan maantieatlas (2022): Atlas Eurooppa. Tiekartasto., s. 115, 129. Yleiskartat (Euroopan yleiskartta 1:5 000 000), tiekartat (1:800 000), kaupunkikartat (kaupunkikartat 1:100 000, 28 kaupunkia). Schönbühl, Sveitsi: Karttakeskus; alkuteos High 5 Edition Ltd., 2018 (2nd edition, valid thru 2022). ISBN 978-952-266-524-9. 16 kieltä, ml. (suomeksi)
  3. ↑ a b c d Polska atlas samochodowy. 1:250 000, 32 kaupunkikarttaa (1:50 000), Puolan yleiskartta 1:625 000. Rajanylityspaikat s. 285-286. Varsova, Puola: Demart SA, 2019. ISBN 978-83-89472-32-8. (puolaksi)
  4. ↑ Binarowa Wooden Architecture Route in Malopolska, malopolska.pl. Viitattu 11.9.2024. (englanniksi)
  5. ↑ Galeria - Rzymskokatolicka Parafia św. Michała w Binarowej parafiabinarowa.pl. Viitattu 11.9.2024. (englanniksi)
  6. ↑ Binarowa. Church of St. Michael the Archangel parafiabinarowa.pl. Viitattu 11.9.2024. (englanniksi)
  7. ↑ Blizne - All Saints church medievalheritage.eu. Viitattu 8.9.2024. (englanniksi)
  8. ↑ Debno Wooden Architecture Route in Malopolska, malopolska.pl. Viitattu 11.9.2024. (englanniksi)
  9. ↑ Haczów – church of the Assumption of the Blessed Virgin Mary medievalheritage.eu. Viitattu 11.9.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uudelleenkirjoita, vanhentunut nimi ja sisältö: Karpaattien ja Saksan pyökkimetsät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Stužican aarniometsää Poloninyn kansallispuistossa, Slovakiassa.

Karpaattien ja muiden Euroopan alueiden pyökkimetsät on Unescon maailmanperintöluettelon kohde Slovakiassa, Ukrainassa ja Saksassa. Se koostuu 10 suojelualueesta Karpaattien vuoristossa ja viidestä metsästä Saksassa.

Maailmanperintökohteeseen kuuluvat Karpaattien alueet sijaitsevat kahdessa ryppäässä, joista toinen sijaitsee Slovakian itäosassa ja Ukrainan lounaisosassa lähellä Puolan rajaa. Toinen ryväs on Ukrainan lounaisosassa lähellä Romanian rajaa. Kolme neljästä Slovakian puolella olevasta alueesta kuuluu Poloninyn kansallispuiston ja yksi muodostaa Vihorlatin suojellun maisema-alueen. Ukrainassa viisi aluetta kuuluu Karpaattien biosfäärialueeseen ja yksi Užin kansallispuistoon. Karpaateilla kohteeseen kuuluu noin 293 neliökilometrin laajuinen alue.[1] Vuonna 2011 kohdetta laajennettiin ja siihen liitettiin viisi metsää Saksassa. Uusien metsien yhteispinta-ala on noin 44 neliökilometriä.[2]

Euroopanpyökki on merkittävin kliimaksivaiheen puulaji Euroopan lauhkealla vyöhykkeellä Ruotsin eteläosista Espanjaan ja Balkanille.[3] Maailmanperintöluetteloon Karpaattien pyökkimetsät otettiin pyökkien suvun laajan levinneisyyden ja ekologisen tärkeyden takia.[4] Kohteen metsät edustavat suurinta osaa alkuperäisistä metsätyypeistä 300 metristä yli 2000 metriin. Alueen metsät ovat Euroopan suurimmat jäljellä olevat pyökkivaltaiset aarniometsät.[5]

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Beech Primeval Forests Of The Carpathians UNEP-WCMC. Arkistoitu 22.9.2008. Viitattu 22. heinäkuuta 2008. (englanniksi)
  2. ↑ Barbados enters World Heritage List with Bridgetown and its Garrison; Hiraizumi (Japan) and Germany’s Beech Forests also inscribed 25.6.2011. UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 26.6.2011. (englanniksi)
  3. ↑ IUCN: Advisory Body Evaluation (pdf) (s. 3) World Heritage Centre. 4/2007. United Nations. Viitattu 22. heinäkuuta 2008. (englanniksi)
  4. ↑ IUCN: Advisory Body Evaluation (pdf) (s. 8) World Heritage Centre. 4/2007. United Nations. Viitattu 22. heinäkuuta 2008. (englanniksi)
  5. ↑ IUCN: Advisory Body Evaluation (pdf) (s. 4) World Heritage Centre. 4/2007. United Nations. Viitattu 22. heinäkuuta 2008. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paju/HL11.


  • * * *

Luokka:Ukrainan elokuva

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan valtion elokuvavirasto, lyhyemmin Ukrainan elokuvavirasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan valtion elokuvavirasto (ukr. Державне агентство України з питань кіно); lyhennys ukr. Держкіно, Deržkino; on kansallinen elokuva__.

Ukrainan elokuvahistorian sata parasta elokuvaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan elokuvahistorian sata parasta elokuvaa on Ukrainan kansallisen elokuva-arkiston eli Dovženko-keskuksen vuonna 2021 julkaisema luettelo sadasta Ukrainan elokuvahistorian parhaasta elokuvasta.[1][2][3]

Listaus pohjautuu noin 70:lle ukrainalaiselle elokuva-asiantuntijalle tehtyyn kyselyyn. Kultakin osallistujalta pyydettiin kymmenen parhaan elokuvan listausta. Nämä listaukset koottiin yhteen. Useampia mainintoja keränneet ja korkeimpia sijoituksia saaneet elokuvat nousivat ylemmäs koontilistalla.[2] Toisen lähteen mukaan laajaksi luonnehdittuun arviointiin osallistui ukrainalaisia elokuvakriitikoita ja elokuva-alan asiantuntijoita jossain määrin myös kansainvälisesti.[1][4] Listaus on jatkoa Dovženko-keskuksen tavoitteelle lisätä ukrainalaisen elokuvan tuntemusta Ukrainassa ja maan rajojen ulkopuolella. Listaus pyrkii järjestämään kansallista elokuvaperintöä edustavasti ja laadullisesti. Samalla kun päivitetään ikonisten elokuvien listaa, kiinnitetään huomiota nyky-yleisön vähemmän tuntemiin maan elokuvahistorian elokuviin ja ohjaajiin.[1]

Luettelon kärkisijan sai elokuva Sergei Paradžanovin ohjaama Menneitten sukupolvien varjot vuodelta 1964.[1][5][2][3] Muut kärkipään elokuvat ovat:

Sija Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Vuosi Ohjaaja
1 Menneitten sukupolvien varjot ukr. Тіні забутих предків (Tini zabutyh’ predkiv)[5] 1964 Sergei Paradžanov
2 Maa ven. Земля (Zemlja) 1930 Oleksandr Dovženko
3 Mies ja elokuvakamera ven. Человек с киноаппаратом (Tšelovek s kinoapparatom) 1929 Dziga Vertov
4 Heimo[6][7] ukr. Пле́м’я (Plemja) 2014 Myroslav Slabošpytskyi
5 Kiviristi[8] ukr. Камінний хрест (Kaminnyi h’rest) 1968 Leonid Osyka
6 Asteeninen oire ven. Астенический синдром (Astenitšeski sindrom) 1989 Kira Muratova
7 Lentoja unessa ja valveilla[9] ven. Полёты во сне и наяву (Poljoty vo sne i najavu) 1983 Roman Balajan
8 Mustalla merkitty valkea lintu[10] ukr. Білий птах з чорною ознакою (Bilyi ptah’ z tšornoju oznakoju)[11] 1970 Juri Illjenko
9 Pitkiä jäähyväisiä[12] ven. Долгие проводы (Dolhije provody) 1971 Kira Muratova
10 Babylon XX ukr. Вавилон XX (Vavylon XX)[13] 1979 Ivan Mykolaitšuk[14][a][15]
11 Atlantis[16] ukr. Атлантида (Atlantyda) 2019 Valentyn Vasjanovytš
12 Kadonnut kirje[b] ukr. Пропала грамота (Propala hramota) 1972 Borys Ivtšenko[17][c][18]
13 Lyhyitä kohtaamisia[19] ven. Короткие встречи (Korotkije vstretši) 1967 Kira Muratova
14 Donbass [20][21] ukr. Донбас (Donbas) 2018 Sergei Loznitsa
15 Keväällä[d] ven. Весной (Vesnoi) 1929 Mihail Kaufman
16 Taistelulentäjät[22] ven. В бой идут одни «старики» (V boi idut odni «stariki») 1973 Leonid Bykov (ukr. Леонід Биков)[23][24]
17 Kahden jäniksen jahtaaminen[d] ukr. За двома зайцями (Za dvoma zaitsjamy) 1961 Viktor Ivanov
18 Kapteeni Vrunhelin seikkailut[d][25] ukr. «Пригоди капітана Врунгеля» (Pryhody kapitana Vrunhelja) 1976-1979 Davyd Tšerkaskyi[e] (Давид Черкаський)
19 Zvenigora[26] ven. Звенигора (Zvenigora) 1927 Oleksandr Dovženko
20 Ajatukseni ovat hiljaa[d] ukr. Мої думки тихі (Moji dumky tyh’i) 2019 Antonio Lukitš
21 Lähde janoaville[27][28] ukr. Криниця для спраглих (Krynytsja dlja sprahlyh’) 1965 Juri Illjenko
22 My Joy (Schaste Moe[29]) ven. Счастье моё (Stšastje moje) 2010 Sergei Loznitsa
23 Varta 1, Lviv, Ukraina[d] ukr. Varta 1, Львів, Україна (Varta 1, Lviv, Ukrajina) 2015 Juri Hrytsyna (Юрій Грицина)
24 Omatunto[d] ukr. Совість (Sobist) 1968 Volodymyr Denysenko (ukr. Володимир Денисенко) [30][f][31]
25 Leipä[d] ukr. Хліб (H’lib) 1929 Nikolai Špikovski (ven. Николай Шпиковский)[g][32] (Mykola Špykovskyi)
26 Vakava nuori mies[d] ven. Строгий юноша (Strogyi junoša) 1935 Abram Room (ven. Абрам Роом)
27 Arsenal[33] ven. Арсенал (Arsenal) 1928 Oleksandr Dovženko
28 Innostus: Simfonija Donbasa[34], Entusiasmi[35] ven. Энтузиазм (Симфония Донбаса) (Entuziazm (Simfonija Donbasa)) 1930 Dziga Vertov
29 Sateenkaari[36] ven. Радуга (Raduga) 1943 Mark Donskoi
30 Prometheus[37] ukr. Прометей (Prometei) 1935 Ivan Kavaleridze
31 Itsensä etsijä[d] (The Self-Seeker / Škurnik) ven. Шкурник (Škurnik)[38] 1929 Nikolai Špikovski (Mykola Špykovskyi) (ukr. Микола Шпиковський)
32 Minä ja muut[39] ven. Я и другие (Ja i drugije) 1971 Feliks Soboljev (ukr. Феликс Соболєв)[h][40]
33 Juhannusaatto[41][42] ukr. Вечір на Івана Купала (Vetšir na Ivana Kupala) 1968 Juri Illjenko
34 Maapallo on sininen kuin appelsiini[d][43] ukr. Земля блакитна, ніби апельсин (Zemlja blakytna, niby apelsyn) 2020 Iryna Tsilyk (Ірина Цілик)
35 Maidan[44] ukr. Майдaн (Maidan) 2014 Sergei Loznitsa
36 Rukous hetmani Mazepan puolesta[d] ukr. Молитва за гетьмана (Molytva za hetmana Mazepu) 2001 Juri Illjenko
37-38 Tulivuori[d] ukr. Вулкан (Vulkan)[45] 2018 Roman Bondartšuk (ukr. Роман Бондарчук)
37-38 Prysmerk (Hämärä/Hämäryys[d]) ukr. Присмерк (Prysmerk)[46] 2014 Valentyn Vasjanovytš
39 Aeneis[i] ukr. Енеїда (Enejida)[47] 1991 Volodymyr Dah’no (ukr. Володимир Дахно)
40 Tavaa nimesi[d] (Spell Your Name)[48] ukr. Назви своє ім’я (Nazvy svoje imja) 2006 Serhi Bukovskyi (ukr. Сергій Буковський)[49]
41 Minä rakastan[50] ven. Я люблю (Ja ljublju) 1936 Leonid Lukov (ven. Леонид Луков)[51][52]
42 Rintamaromanssi[53] ven. Военно-полевой роман (Vojenno-polevoi roman) 1983 Pjotr Todorovski (ven. Пётр Тодоро́вский)
43 Bumbaraš[54] ven. Бумбараш (Bumbaraš) 1971 Mykola Rašejev (ukr. Микола Рашеєв) & Abram Naroditski (ven. Абрам Народицький)[55]
44 Elävä tuli[d] ukr. Жива ватра (Žyva vatra) 2014 Ostap Kostjuk (ukr. Остап Костюк)
45 Kevät Zaretšnaja-kadulla[56] ven. Весна на Заречной улице (Vesna na Zaretšnoi ulitse) 1956 Marlen Hutsijev[j][57] (ukr. Марлен Хуциєв, Marlen H’utsijev) & Feliks Myroner (ukr. Фелікс Миронер)[58]

dewiki:

41 I Love Я люблю (Ja ljublju) Leonid Lukow 1936 Schwarz-Weiß-Film

42 Frontromanze Военно-полевой роман (Woenno-polewoj roman) Pjotr Todorowski 1983

43 Bumbarash Бумбараш (Bumbarasch) Nikolai Raschejew & Abram Narodizki 1971 Musicalfilm

44 The Living Fire Жива ватра (Schywa watra) Ostap Kostjuk 2014 Dokumentarfilm

45 Spring on Zarechnaya Street Весна на Заречной улице (Wesna na Saretschnoj ulyze) Marlen Chuzijew & Felix Mironer 1956 Schwarz-Weiß-Film

46–48 Erdgeschoß Перший поверх (Perschyj powerch) Igor Minajew 1990 Schwarz-Weiß-Film

Коліївщина (Kolijiwschtschyna) Ivan Kavaleridze 1933 Schwarz-Weiß-Film

Zwei Tage Два дні (Dwa dni) Heorhij Stabowyj 1929 Schwarz-Weiß-Stummfilm

49–50 Чорнобиль — Хроніка важких тижнів (Tschornobyl — Chronika waschkych tyschniw) Wolodymyr Schewtschenko 1986 Dokumentarfilm

Die Rückkehr zur Schatzinsel Остров сокровищ (Ostrow sokrowyschtsch) Davyd Tšerkaskyi 1986–1988 Zeichentrickfilm

51 The Sentimental Policeman Чутливий міліціонер (Tschutlywyj milizioner) Kira Muratova 1992

52 Straßenbahn Nr. 9 fährt Йшов трамвай дев'ятий номер (Jschow tramwaj dewjatyj nomer) Stepan Koval 2002 Animationskurzfilm

53 Entering the Sea Та, що входить у море (Ta, schtscho wchodyt u more) Leonid Osyka 1965 Kurzfilm

54–55 Shamara Шамара (Schamara) Natalija Andrijtschenko 1994

Very Late Warm Autumn Така пізня, така тепла осінь (Taka pisnja, taka tepla ossin) Ivan Mykolaitšuk 1981

56 Ukrainian Sheriffs Украї́нські шери́фи (Ukrajínski scherýfy) Roman Bondartšuk 2015 Dokumentarfilm

57 Seven Steps Beyond the Horizon Сім кроків за обрій (Sim krokiw sa obrij) Feliks Soboljev 1968 Dokumentarfilm

58 Ордер на арешт (Order na arescht) Heorhij Tassin 1927 Schwarz-Weiß-Stummfilm

59–60 At High Cost Дорогою ціною (Dorohoju zinoju) Mark Donskoi 1957

Evge Додому (Dodomu) Nariman Aliev 2019

  • ukwiki:

41 «Я люблю» 1936 Леонід Луков російська

42 «Військово-польовий роман» 1983 Петро Тодоровський російська

43 «Бумбараш» 1971 Микола Рашеєв, Абрам Народицький російська

44 «Жива ватра» 2014 Остап Костюк українська

45 «Весна на Зарічній вулиці» 1956 Марлен Хуциєв, Фелікс Миронер російська

46-48 «Перший поверх» 1990 Ігор Мінаєв російська

«Коліївщина» 1933 Іван Кавалерідзе українська

«Два дні» 1927 Георгій Стабовий російська

49-50 «Чорнобиль. Хроніка важких тижнів» 1986 Володимир Шевченко російська

«Острів скарбів» 1986-1988 Давид Черкаський російська

51 «Чутливий міліціонер» 1992 Кіра Муратова російська

52 «Йшов трамвай дев'ятий номер» 2002 Степан Коваль українська

53 «Та, що входить у море» 1965 Леонід Осика німий (mykkä)

54-55 «Шамара» 1994 Наталія Андрійченко російська

«Така пізня, така тепла осінь» 1981 Іван Миколайчук українська

56 «Українські шерифи» 2015 Роман Бондарчук російська, українська

57 «Сім кроків за обрій» 1968 Фелікс Соболєв російська

58 «Ордер на арешт» 1926 Георгій Тасін німий (mykkä)

59-60 «Дорогою ціною» 1957 Марк Донськой російська

«Додому» 2019 Наріман Алієв кримськотатарська, українська, російська

Huomautuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Elonet käyttää ohjaajasta venäjänkielestä translitteroitua muotoa Ivan Mikolaitshuk
  2. ↑ Elokuvan pohjana olleen Nikolai Gogolin samannimiset teoksen mukaan.
  3. ↑ Elonet käyttää ohjaajasta venäjänkielestä translitteroitua muotoa Boris Ivtshenko
  4. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Vapaa suomennos, elokuvan virallinen suomenkielinen nimi ei ole kirjoittajan tiedossa.
  5. ↑ Kavi käyttää Elonetissä muotoa David Tsherkasski.
  6. ↑ Elonet käyttää ohjaajasta venäjänkielestä translitteroitua muotoa Vladimir Denisenko
  7. ↑ Elonet käyttää ohjaajasta venäjänkielestä oikaisten translitteroitua muotoa Nikolai Spikovski
  8. ↑ Elonet käyttää ohjaajasta venäjänkielestä translitteroitua muotoa Feliks Sobolev
  9. ↑ Rooman valtakunnan kansalliseepoksen suomenkielisen nimen mukaan, eepoksesta artikkeli Aeneis
  10. ↑ Elonet käyttää ohjaajasta muotoa Marlen Hutsijev
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Top 100. Rating of the best films in the history of Ukrainian cinema Dovženko-keskus, dovzhenkocentre.org. Viitattu 2.11.2023. (englanniksi)
  2. ↑ a b c 100 найкращих українських фільмів усіх часів за версією кінокритиків 25.6.2021. BBC, bbc.com. Viitattu 2.11.2023. (ukrainaksi)
  3. ↑ a b Топ 100: названі кращі фільми в історії українського кіно 29.6.2021. rbc.ua. Viitattu 2.11.2023. (ukrainaksi)
  4. ↑ Індивідуальні списки голосування Dovženko-keskus, dovzhenkocentre.org. Viitattu 3.11.2023. (ukrainaksi)
  5. ↑ a b 1 Тіні забутих предкі (Tihi zabutyh predkiv) Dovženko-keskus, dovzhenkocentre.org. Viitattu 2.11.2023. (englanniksi)
  6. ↑ Jari Sedergren: Heimo (2014) 2022. Kavi, kinoregina.fi. Viitattu 19.11.2023.
  7. ↑ Plemya Elonet. Viitattu 18.11.2023.
  8. ↑ Kamennyi krest Elonet. Viitattu 3.11.2023.
  9. ↑ Poljoty vo sne i najavu Elonet. Viitattu 3.11.2023.
  10. ↑ Bilyi ptah z tshornoju oznakoju Elonet. Viitattu 4.11.2023.
  11. ↑ The White Bird Marked with Black (1972) justwatch.com-suoratoistopalvelu. Viitattu 3.11.2023. (ukrainaksi)
  12. ↑ Dolgije provody Elonet. Viitattu 3.11.2023.
  13. ↑ Babylon XX (1979) justwatch.com-suoratoistopalvelu. Viitattu 3.11.2023. (ukrainaksi)
  14. ↑ L. I. Brjuh’ovetska (Л. І. Брюховецька): Mykolaitšuk Ivan Vasylovytš (Миколайчук Іван Васильович) Encyclopedia of Modern Ukraine. 2018. Viitattu 20.11.2023. (ukrainaksi)
  15. ↑ Ivan Mikolaitshuk Elonetissä. Viitattu 20.11.2023.
  16. ↑ Nataliya Teramae: Nataliya Teramaen kolumni: Meidän ukrainalaisten on selvittävä hengissä – kulttuurilla on tärkeä rooli myös sodan aikana yle.fi. 12.5.2022, päivitetty 16.5.2022. Viitattu 18.11.2023. (suomeksi)
  17. ↑ O. B. Parfenjuk (О. Б. Парфенюк): Ivtšenko Borys Viktorovytš (Івченко Борис Вікторович) Encyclopedia of Modern Ukraine. 2011. Viitattu 20.11.2023. (ukrainaksi)
  18. ↑ Boris Ivtshenko Elonetissä. Viitattu 20.11.2023.
  19. ↑ Korotkije vstretshi Elonet. Viitattu 4.11.2023.
  20. ↑ Donbass-elokuvan ikäraja nousi Kansallinen audiovisuaalinen instituutti, kavi.fi. Viitattu 7.11.2023. (suomeksi)
  21. ↑ Arto Pajukallio: Elokuva-arvio: Donbass on kylmäävä näkemys elämästä Venäjän miehittämässä Itä-Ukrainassa - Korruptiota, propagandaa, valheita ja väkivaltaa 25.5.2022 13.14. Seura, seura.fi. Viitattu 7.11.2023. (suomeksi)
  22. ↑ V boi idut odni "stariki" Elonet. Viitattu 6.11.2023.
  23. ↑ S. V. Trymbatš (С. В. Тримбач): Bykov Leonid Fedorovytš (Биков Леонід Федорович) Encyclopedia of Modern Ukraine. 2003. Viitattu 20.11.2023. (ukrainaksi)
  24. ↑ Leonid Bykov Elonetissä. Viitattu 20.11.2023.
  25. ↑ 18 Adventures of Captain Wrongel / Pryhody kapitana Vrunhelia Dovženko-keskus, dovzhenkocentre.org. Viitattu 7.11.2023. (englanniksi)
  26. ↑ Zvenigora Elonet. Viitattu 6.11.2023.
  27. ↑ Krynytsja dlja spraglyh Elonet. Viitattu 15.11.2023.
  28. ↑ Anders Olofssonin mukaan (Chaplin 221 / huhtikuu 1989) AA: Lähde janoaville (1965) (Ukrainalaisen elokuvan päivät 2022) 20.9.2011. Kavi, kinoregina.fi. Viitattu 19.11.2023.
  29. ↑ Schaste Moe Elonet. Viitattu 15.11.2023.
  30. ↑ L. I. Brjuh’ovetska (Л. І. Брюховецька): Denysenko Volodymyr Terentijovytš (Денисенко Володимир Терентійович) Encyclopedia of Modern Ukraine. 2007. Viitattu 29.11.2023. (ukrainaksi)
  31. ↑ Vladimir Denisenko Elonetissä. Viitattu 29.11.2023.
  32. ↑ Nikolai Spikovski Elonetissä. Viitattu 28.11.2023.
  33. ↑ Arsenal Elonet. Viitattu 17.11.2023.
  34. ↑ Entuziazm Elonet. Viitattu 17.11.2023.
  35. ↑ Mark Tatarinov: Entusiasmi (1930) (Ukrainalaisen elokuvan päivät 2022) Kavi, kinoregina.fi. Viitattu 19.11.2023.
  36. ↑ Raduga Elonet. Viitattu 17.11.2023.
  37. ↑ Prometei Elonet. Viitattu 17.11.2023.
  38. ↑ 31 Self-Seeker / Shkurnyk dovzhenkocentre.org (englanniksi)
  39. ↑ Ja i drugije Elonet. Viitattu 18.11.2023.
  40. ↑ Feliks Sobolev Elonetissä. Viitattu 26.11.2023.
  41. ↑ Nikolai Gogolin novellin Ivan Kupalon yö (eli Juhannusaatto tai Juhannusyö) pohjalta
  42. ↑ Teija Hartikainen: ”Liite: Venäläiset ja neuvostoliittolaiset elokuvat vuosilta 1918–2002”, Musorgski vai Ikuisia säveliä? Venäjänkielisten elokuvanimikkeiden suomennokset – tarkemman tarkastelun kohteena erisnimet, s. 94/113, liitteen s. 11. Pro gradu -tutkielma. Tampere: Tampereen yliopisto, Kieli- ja käännöstieteiden laitos, 2006. Teoksen verkkoversio (viitattu 20.11.2023).
  43. ↑ elokuvan päivät/ Ukrainian film days is feeling festive. 24.1.2020 facebook.com viitattu 17.11.2023
  44. ↑ Cannesin elokuvajuhlilla ei vältytty propagandalta – venäläisohjaajan elokuvalle buuattiin mtvuutiset.fi. 29.5.2017. Viitattu 18.11.2023.
  45. ↑ 37-38 Volcano / Vulkan Dovženko-keskus, dovzhenkocentre.org. Viitattu 18.11.2023. (englanniksi)
  46. ↑ 37-38 Crepuscule / Prysmerk Dovženko-keskus, dovzhenkocentre.org. Viitattu 18.11.2023. (englanniksi)
  47. ↑ 39 Aeneid / Eneida dovzhenkocentre.org (englanniksi)
  48. ↑ 40 Spell Your Name / Nazvy svoie imia dovzhenkocentre.org (englanniksi)
  49. ↑ V. M. Voitenko (В. М. Войтенко): Bukovskyi Serhi Anatolijovytš (Буковський Сергій Анатолійович) Encyclopedia of Modern Ukraine. 2004 (2021). Viitattu 27.11.2023. (ukrainaksi)
  50. ↑ Ja ljublju Elonet. Viitattu 27.11.2023.
  51. ↑ Leonid Lukov Elonetissä. Viitattu 27.11.2023.
  52. ↑ V. R. Slobodjan (В. Р. Слободян): Lukov Leonid Davydovytš (Луков Леонід Давидович) Encyclopedia of Modern Ukraine. 2017. Viitattu 27.11.2023. (ukrainaksi)
  53. ↑ Vojenno-polevoi roman Elonet. Viitattu 27.11.2023.
  54. ↑ Bumbarash = Bumbaraš Lasipalatsi, teostiedot via Finna. Viitattu 27.11.2023.
  55. ↑ S. V. Trymbatš (С. В. Тримбач): Naroditski Abram Aronovitš (Народицький Аврам Аронович) Encyclopedia of Modern Ukraine. 2020. Viitattu 27.11.2023. (ukrainaksi)
  56. ↑ Alexander Pavlov: IL vieraili Zaporižstalin terästehtaalla, jossa tuotanto pyörii sodasta huolimatta – ”On vielä toinenkin vakava ongelma...” Iltalehti. 23.4.2023. Viitattu 27.11.2023. (suomeksi)
  57. ↑ Marlen Hutsijev Elonetissä. Viitattu 27.11.2023.
  58. ↑ S. V. Trymbatš (С. В. Тримбач): Myroner Feliks Juh’ymovytš (Миронер Фелікс Юхимович) Encyclopedia of Modern Ukraine. 2018. Viitattu 27.11.2023. (ukrainaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ivanin maa (vuoden 2021 elokuva)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ivanin maa (ukr. ; engl. Ivan’s Land) on ukrainalainen, ohjaaja __Andrii Lysetskyin dokumenttielokuva (2020) kansantaiteilija Ivan Prykhodkosta. Kesto 85 minuuttia. Kiovan alueella... (?)

Lyhyitä kohtaamisia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

13 Lyhyitä kohtaamisia (ven. Короткие встречи, Korotkije vstretši) on Kira Muratovan ohjaama neuvostoliittolainen elokuva vuodelta 1967.[1] Lyhyitä kohtaamisia (ven. Короткие встречи, Korotkije vstretši) on Kira Muratovan ohjaama neuvostoliittolainen elokuva vuodelta 1967.[1]

Teos oli hänen esikoisohjauksensa. Tässä kolmiodraamassa pääosia näyttelivät Muratova itse ja myöhemmin suursuosioon laulajana noussut Vladimir Vysotski.

Vuonna 2021 elokuva arvostettiin Dovženko-keskuksen julkaisemalla Ukrainan elokuvahistorian sata parasta elokuvaa -listalla sijalle 13/100.[2][3][4]

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Korotkije vstretshi Elonet. Viitattu 29.1.2024.
  2. ↑ Top 100. Rating of the best films in the history of Ukrainian cinema Dovženko-keskus, dovzhenkocentre.org. Viitattu 29.1.2024. (englanniksi)
  3. ↑ 13 Brief Encounters / Korotki zustrichi Dovženko-keskus, dovzhenkocentre.org. Viitattu 29.1.2024. (englanniksi)
  4. ↑ 100 найкращих українських фільмів усіх часів за версією кінокритиків 25.6.2021. BBC, bbc.com. Viitattu 29.1.2024. (ukrainaksi)

Pitkiä jäähyväisiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pitkiä jäähyväisiä
Долгие проводы
Ohjaaja Kira Muratova
Käsikirjoittaja Natalia Riazantseva
Kuvaaja Henadii Kariuk
Pääosat
Zinaida Sharko (Jevgenija Vasiljevna)

Oleg Vladimirski/Oleh Volodymyrskyi (Sasha) Svetlana Kabanova/Svitlana Kabanova (Masha) Lidija Bazilskaja/Lidiia Bazilska Tatjana Mytshko/Tetiana Mychko Juri Kajurov/Yurii Kaiurov

Оле́г Никола́евич Каравайчу́к
Valmistustiedot
Valmistusmaa Neuvostoliitto
Tuotantoyhtiö Odesskaja kinostudija
Ensi-ilta (julkaisumaasta riippuen) 1971[1] tai 1987
Kesto 93 min (tai 90 min[1])
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Pitkiä jäähyväisiä (alkuperäisnimi Dolhije provody (ven. Долгие проводы) on Kira Muratovan ohjaama neuvostoliittolainen fiktioelokuva vuodelta 1971.[2][1]

Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva tuomittiin vastavallankumoukselliseksi ja Neuvostoliiton vastaiseksi, joten se kiellettiin. Vuonna 1971 kuvattu elokuva julkaistiin Neuvostoliitossa vasta vuonna 1987. Elokuvan johdosta sekä Odessan elokuvastudion johtaja että Ukrainan valtion (Ukrainan sosialistisen neuvostotasavallan) elokuvakomitean puheenjohtaja erotettiin tehtävistään. Muratovalta estettiin elokuvien tekeminen "pysyvästi", joten hänen oli pakko siirtyä työskentelemään kirjastonhoitajana.[1]

Vuonna 1987 elokuva voitti Yleisneuvostoliittolaisten elokuvafestivaalien (ven. Всесоюзный кинофестиваль, ВКФ) tuomariston pääpalkinnon ja Neuvostoliiton elokuva-akatemian merkittävimpiin elokuvapalkintoihin kuuluvan Nika-palkinnon. Lisäksi elokuva voitti Locarnon elokuvajuhlilla kansainvälisten elokuvakriitikoiden Fiprescin palkinnon.[3]

Vuonna 2021 elokuva ylsi Ukrainan elokuvahistorian yhdeksänneksi parhaaksi teokseksi Dovženko-keskuksen julkaisemalla Ukrainan elokuvahistorian sata parasta elokuvaa -listalla.[4][1][5]

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e 9 Long Farewells / Dovhi provody Dovženko-keskus, dovzhenkocentre.org. Viitattu 29.1.2024. (englanniksi)
  2. ↑ Dolgije provody Elonet. Viitattu 29.1.2024.
  3. ↑ Nagrady/ Dolgije provody 1971 (Награды / Долгие проводы 1971) kinopoisk.ru. Viitattu 29.1.2024. (venäjäksi)
  4. ↑ Top 100. Rating of the best films in the history of Ukrainian cinema Dovženko-keskus, dovzhenkocentre.org. Viitattu 29.1.2024. (englanniksi)
  5. ↑ 100 найкращих українських фільмів усіх часів за версією кінокритиків 25.6.2021. BBC, bbc.com. Viitattu 29.1.2024. (ukrainaksi)
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:The Long Farewell

Lentoja unessa ja valveilla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:

Kadonnut kirje

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 12

Kadonnut kirje[a] (ukr. Пропала грамота, Propala hramota) on Borys Ivtšenkon ohjaama neuvostoliittolainen pitkä elokuva. Sen ensi-ilta oli vuonna 1972.[2][b][3]

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Poljoty vo sne i najavu Elonet. Viitattu 29.1.2024.
  2. ↑ O. B. Parfenjuk (О. Б. Парфенюк): Ivtšenko Borys Viktorovytš (Івченко Борис Вікторович) Encyclopedia of Modern Ukraine. 2011. Viitattu 29.1.2024. (ukrainaksi)
  3. ↑ Boris Ivtshenko Elonetissä. Viitattu 29.1.2024.
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:

19 Zvenihora

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ru:Звенигора

Zvenihora
Звенигора
Zvenihora-elokuvan juliste.
Zvenihora-elokuvan juliste.
Ohjaaja Oleksandr Dovženko
Käsikirjoittaja Maik Johansen, Juri Tjutjunnyk (Юрій Тютюнник), Oleksandr Dovženko
Pääosat
Semen Svašenko, Mykola Nademskyi, Les Podorožni, Volodymyr Uralskyi,

Heorhi Astafjev, J. Seljuk, Leonid Barbe, Marija Paršyna, Polina Skljar-Otava, Anastasi Symonov, Juri Myh’alov, Mykola Tšarov

Valmistustiedot
Valmistusmaa Neuvostoliitto
Tuotantoyhtiö Odessan elokuvastudio
Ensi-ilta 1927[1]
Alkuperäiskieli versiosta riippuen 67 min (1927), 92 min (1973) tai 97 min (2011)[1]
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Zvenihora (ukr. Звенигора, ven. Звенигора, Zvenigora) on Oleksandr Dovženkon ohjaama, Odessan elokuvastudiolla toteutettu neuvostoliittolainen mustavalkoinen mykkäelokuva, jonka ensi-ilta oli vuonna 1928.[2][3]

Alkuperäiset vuoden 1927 ukrainankieliset välitekstit korvattiin 1930-luvulla venäjänkielisillä teksteillä. Vuonna 2011 elokuva restauroitiin digitaaliseen muotoon Dovženko-keskuksessa ja samalla ukrainankieliset välitekstit palautettiin Dovženkon käsikirjoituksen avulla. Vuonna 2011 julkaistun, musiikilla taustoitetun version kesto on 97 minuuttia. Elokuvasta on myös Mosfilmin vuonna 1973 julkaisema, musiikilla taustoitettu 92-minuuttinen restauroitu versio.[4]

Zvenigora-elokuva, välitekstit (venäjäksi) (kesto 1 h 31 min 40 s)

Vuonna 2021 elokuva arvioitiin Ukrainan elokuvahistorian 19. parhaaksi teokseksi Dovženko-keskuksen julkaisemalla Ukrainan elokuvahistorian sata parasta elokuvaa -listalla.[5][1][6]

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c 19 The Enchanted Place / Zvenyhora Dovženko-keskus, dovzhenkocentre.org. Viitattu 13.2.2024. (englanniksi)
  2. ↑ S. V. Trymbatš (С. В. Тримбач): Dovženko Oleksandr Petrovytš (Довженко Олександр Петрович) Encyclopedia of Modern Ukraine, esu.com.ua. 2008. Viitattu 13.2.2024. (ukrainaksi)
  3. ↑ Zvenigora Elonet. Viitattu 13.2.2024.
  4. ↑ Zvenigora. Alternate versions imdb.com. Viitattu 13.2.2024. (englanniksi)
  5. ↑ Top 100. Rating of the best films in the history of Ukrainian cinema Dovženko-keskus, dovzhenkocentre.org. Viitattu 13.2.2024. (englanniksi)
  6. ↑ 100 найкращих українських фільмів усіх часів за версією кінокритиків 25.6.2021. BBC, bbc.com. Viitattu 13.2.2024. (ukrainaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Zvenigora

Dovženko-keskus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dovženko-keskuksen rakennusta Kiovassa.

Dovženko-keskus (ukr. Довженко-Центр, Dovženko-Tsentr, täydellisemmin ukr. Національний центр Олександра Довженка, Natsionalnyi tsentr Oleksandra Dovženka; ven. Национальный центр Александра Довженко; Центр Довженко) on kansallinen elokuva-arkisto ja kulttuurikeskittymä Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa.

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Odessan elokuvastudio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Odessan elokuvastudion kakkosstudion rakennus.

Odessan elokuvastudio (ukr. Одеська Кіностудія, Odeska kinostudija) on vuonna 1919 toimintansa aloittanut ukrainalainen elokuvastudio, jonka kotipaikka on Odessa.[1][2][3]

Elokuvastudiossa on sen yli 110 toimintavuoden aikana kuvattu yli 400 pitkää elokuvaa. Osoitteessa 33 Frantsuskyi Boulevard sijaitsevan elokuvastudion yhteydessä toimii elokuvahistorian museo.[2]

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ 100 років Одеській кіностудії (arkistoitu via archive.org) 14.5.2019. bank.gov.ua. Viitattu 29.1.2024. (ukrainaksi)
  2. ↑ a b Odessa & Region Travel Guide, s. 58. Kiova: Samit-book, 2019. ISBN 978-966-986-021-7. (ukrainaksi)
  3. ↑ Odeska kinostudija (Одеська Кіностудія) (Odenssan elokuvastudion kotisivut) odesafilmstudio.com.ua. Viitattu 29.1.2024. (ukrainaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Criterion Collection

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

JustWatch

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiviristi (elokuva)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

5 Kiviristi[8] ukr. Камінний хрест (Kaminnyi h’rest) 1968 Leonid Osyka

Kiviristi (ukr. Камінний хрест, Kaminnyi h’rest) on Leonid Osykan ohjaama neuvostoliittolainen (ukrainalainen) elokuva, jonka ensi-ilta oli vuonna 1968.[1]

Kiviristi kuuluu ohjaajansa tunnetuimpiin ohjaustöihin. Teos on arvostettu Ukrainan elokuvahistorian sadan paraan elokuvan listan sijalle 5/100.[2][3][4] Mustavalkoista teosta on luonnehdittu ukrainalaisen runollisen elokuvan parhaimmistoon kuuluvaksi ja maailman elokuvataiteen teokseksi, jolle ei ukrainaisen elokuvan joukosta löydy vertaista.[3]

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kamennyi krest Elonet. Viitattu 29.1.2024.
  2. ↑ Top 100. Rating of the best films in the history of Ukrainian cinema Dovženko-keskus, dovzhenkocentre.org. Viitattu 29.1.2024. (englanniksi)
  3. ↑ a b 5 The Stone Cross / Kaminnyi khrest Dovženko-keskus, dovzhenkocentre.org. Viitattu 29.1.2024. (englanniksi)
  4. ↑ 100 найкращих українських фільмів усіх часів за версією кінокритиків 25.6.2021. BBC, bbc.com. Viitattu 29.1.2024. (ukrainaksi)
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:The Stone Cross (1968 film)

Leonid Osyka, elokuvaohjaaja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Leonid Osyka
Henkilötiedot
Syntynyt8. maaliskuuta 1940 Kiova, Ukrainan sosialistinen neuvostotasavalta
Kuollut16. syyskuuta 2001 Kiova (61 vuotta)
Ammatti elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja
Ohjaaja
Palkinnot

Ukrainan kansantaiteilija (1998), Ševtšenkon palkinto, Oleksandr Dovženkon valtionpalkinto (2001)

Aiheesta muualla
IMDb

Leonid Mihailovytš Osyka (ukr. Леонід Михайлович Осика; 8. maaliskuuta 1940 Kiova – 16. syyskuuta 2001 Kiova) oli ukrainalainen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja.

Hänen saamiin tunnustuksiin lukeutuu Ukrainan kansantaiteilijan arvonimi (1998). Hänelle myönnettiin myös Oleksandr Dovženkon valtionpalkinto (2001).[1]

Hänen tunnetuimpiin ohjaustöihinsä lukeutuu Ukrainan elokuvahistorian sadan paraan elokuvan listan sijalle 5/100 arvostettu Kiviristi[2] (ukr. Камінний хрест, Kaminnyi h’rest) (1968).[3][4][5]


Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Petro M. Bondartšuk: Osyka Leonid Mihailovytš (Осика Леонід Михайлович) Ukrainan historian tietosanakirja. 2010. Viitattu 24.11.2023. (ukrainaksi)
  2. ↑ Kamennyi krest Elonet. Viitattu 3.11.2023.
  3. ↑ Top 100. Rating of the best films in the history of Ukrainian cinema Dovženko-keskus, dovzhenkocentre.org. Viitattu 24.11.2023. (englanniksi)
  4. ↑ 5 The Stone Cross / Kaminnyi khrest Dovženko-keskus, dovzhenkocentre.org. Viitattu 24.11.2023. (englanniksi)
  5. ↑ 100 найкращих українських фільмів усіх часів за версією кінокритиків 25.6.2021. BBC, bbc.com. Viitattu 24.11.2023. (ukrainaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ivan Mykolaitšuk, elokuvaohjaaja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Ivan Mykolaitšuk
Henkilötiedot
Syntynyt15. kesäkuuta 1941, Ukrainan sosialistinen neuvostotasavalta
Tšortoryja (kylä), Kitsmanin piiri, Tšernivtsin alue, Ukrainan SNT
Kuollut3. elokuuta 1987 Kiova (46 vuotta)
Ammatti näyttelijä, käsikirjoittaja ja elokuvaohjaaja
Ohjaaja
Palkinnot

Ukrainan SNT:n kunniataiteilijan asema (Заслужений артист), Ševtšenkon palkinto (1988), asteroidi 8244 on nimetty hänen mukaansa[1]

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Ivan Mykolaitšuk (ukr. Іван Миколайчук; 15. kesäkuuta 1941 Tšortoryjan kylä, Kitsmanin piiri, Tšernivtsin alue, Ukrainan SNT– 3. elokuuta 1987 Kiova) on ukrainalainen näyttelijä, käsikirjoittaja ja elokuvaohjaaja.[1][2][3][c]

Mykolaitšuk opiskeli Kiovan teatteri-instituutissa (-1965). Tätä seurasi työskentely taiteellisen elokuvan studioilla Kiovassa (O. Dovženkon elokuvastudio), jossa hän ohjasi elokuvat "Babylon-XX" (1979, pohjautuu Vasyl Zemljakin romaaniin Joutsenparvi; oli toinen käsikirjoittaja, elokuvamusiikin suunnittelija ja näytteli Fabianin roolin), "Niin myöhäinen, niin lämmin syksy" (1982, myös musiikin suunnittelu, yksi käsikirjoittajista, Grigorin rooli). Mykolaitšuk näytteli myös joissain ulkomaalaisissa elokuvissa.[1]

Päärooleja ja ohjauksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mykolaitšuk on näytellyt keskeisiä rooleja useissa Ukrainan elokuvahistorian sadan keskeisimmän joukkoon arvioidussa elokuvissa 1960–1980-luvuilla.[1] Hänellä oli rooli esimerkiksi elokuvissa Menneitten sukupolvien varjot (Ukrainan elokuvahistorian paras elokuva, eli sija 1/100), Kiviristi (5/100), Mustalla merkitty valkea lintu (8/100), Babylon XX (10/100), Kadonnut kirje (12/100).[1][4]

Hänen tunnetuimpiin ohjaustöihinsä lukeutuu Ukrainan elokuvahistorian sadan parhaan elokuvan listan sijalle 10/100 arvostettu Babylon XX (ukr. Вавилон XX, Vavylon XX) (1979).[5][4][6][1][7]

Tunnustuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan SNT:n kunniataiteilijan asema (Заслужений артист), Ševtšenkon palkinto (1988). Vuonna 1991 Mykolaitšukin kunniaksi järjestettiin elokuvajuhlat Kiovassa ja Tšernivtsissä. Hänen synnyinkyläänsä on perustettu näyttelijälle omistettu kartanomuseo (1991). Tšernivtsissä hänen mukaansa nimettiin elokuvateatteri (1989), katu (1991) ja hänelle on kiinnitetty tähti kaupungin kunniakujalle (2000); myös Kiovassa katu nimettiin Mykolaitšukin mukaan (2016). Asteroidi 8244 on nimetty hänen mukaansa. [1]

Huomautuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Elokuvan pohjana olleen Nikolai Gogolin samannimiset teoksen mukaan.
  2. ↑ Elonet käyttää ohjaajasta venäjänkielestä translitteroitua muotoa Boris Ivtshenko
  3. ↑ Elonet käyttää ohjaajasta venäjänkielestä translitteroitua muotoa Ivan Mikolaitshuk
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g L. I. Brjuh’ovetska (Л. І. Брюховецька): Mykolaitšuk Ivan Vasylovytš (Миколайчук Іван Васильович) Encyclopedia of Modern Ukraine. 2018. Viitattu 25.11.2023. (ukrainaksi)
  2. ↑ Petro M. Bondartšuk: Mykolaitšuk Ivan Vasylovytš (Миколайчук Іван Васильович) Ukrainan historian tietosanakirja. 2010. Viitattu 25.11.2023. (ukrainaksi)
  3. ↑ Ivan Mikolaitshuk Elonetissä. Viitattu 25.11.2023.
  4. ↑ a b Top 100. Rating of the best films in the history of Ukrainian cinema Dovženko-keskus, dovzhenkocentre.org. Viitattu 25.11.2023. (englanniksi)
  5. ↑ 10 Babel XX / Vavylon XX Dovženko-keskus, dovzhenkocentre.org. Viitattu 25.11.2023. (englanniksi)
  6. ↑ 100 найкращих українських фільмів усіх часів за версією кінокритиків 25.6.2021. BBC, bbc.com. Viitattu 25.11.2023. (ukrainaksi)
  7. ↑ Babylon XX (1979) (ei tekstitystä) justwatch.com-suoratoistopalvelu. Viitattu 25.11.2023. (ukrainaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Feliks Soboljev, elokuvaohjaaja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Feliks Soboljev
Henkilötiedot
Syntynyt25. heinäkuuta 1931
Harkova, Ukrainan SNT
Kuollut20. huhtikuuta 1984 Kiova (52 vuotta)
Ammatti elokuvaohjaaja
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Feliks Myh’ailovytš Soboljev (ukr. Фелікс Михайлович Соболєв[a][1]; 25. heinäkuuta 1931 Harkova – 20. huhtikuuta 1984 Kiova) oli ukrainalainen elokuvaohjaaja, jonka ohjaustyöt ajoittuivat Neuvostoliiton aikaan.

Kolme hänen ohjauksistaan arvostettiin Ukrainan elokuvahistorian sadan parhaan elokuvan joukkoon (Dovženko-keskus, 2021).[2][3][4][5] Näistä elokuva Minä ja muut[6] (ven. Я и другие, Ja i drugije) (1971) sijoittui tällä sadan elokuvan listalla sijalle 32. [4]

Huomautuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Elonet käyttää ohjaajasta venäjänkielestä translitteroitua muotoa Feliks Sobolev
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Feliks Sobolev Elonetissä. Viitattu 29.1.2024.
  2. ↑ 100 найкращих українських фільмів усіх часів за версією кінокритиків 25.6.2021. BBC, bbc.com. Viitattu 29.1.2024. (ukrainaksi)
  3. ↑ ТОП 100. Рейтинг найкращих фільмів в історії українського кіно Dovženko-keskus, dovzhenkocentre.org. Viitattu 29.1.2024. (ukrainaksi)
  4. ↑ a b 32 I and Others / Ya ta inshi Dovženko-keskus, dovzhenkocentre.org. Viitattu 29.1.2024. (englanniksi)
  5. ↑ 95-100 Biosfera! Tšas usvidomlennja (Біосфера! Час усвідомлення) Dovženko-keskus, dovzhenkocentre.org. Viitattu 29.1.2024. (ukrainaksi)
  6. ↑ Ja i drugije Elonet. Viitattu 30.11.2023.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[[]], elokuvaohjaaja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


__
Henkilötiedot
Ammatti elokuvaohjaaja

[1][2]

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Top 100. Rating of the best films in the history of Ukrainian cinema Dovženko-keskus, dovzhenkocentre.org. Viitattu 19.12.2023. (englanniksi)
  2. ↑ 100 найкращих українських фільмів усіх часів за версією кінокритиків 25.6.2021. BBC, bbc.com. Viitattu 19.12.2023. (ukrainaksi)


Donbass (elokuva)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dovbuš, elokuva (2023)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mavka (ukrainalainen animaatioelokuva 2023)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Film.UA

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Film.UA on vuonna 2002 perustettu ukrainalainen elokuva- ja televisiotuotantoyhtiö. Film.UA muodostuu yli 20 piennemmästä yrityksestä, jotka kattavat elokuva- ja tv-tuotannon kaikki vaiheet. Yhtiön päätoimipaikka on Kiova.[1][2][3]

Vuonna 2023 päättyneen tilikauden liikevaiho oli 53 miljoonaa dollaria ja yhtiön palveluksessa oli noin 280 ihmistä.[3]

Venäjän hyökkäyssodan 2022– aikana Film.UA -yhtymä on käynnistänyt yhteistyön aiempien ukrainalaisten kilpailijoittensa (1+1 media, Media Group Ukraine, Starlight Media) kanssa ukrainalaisten elokuva- ja televisiotuotantojen esiinnostamiseksi kansainvälisesti.[4][2] Film.UA -yhtiön tuottamiin, vuonna 2023 julkaisemiin elokuviin lukeutuu muun muassa animaatioelokuva Mavka: metsälaulu.[5]

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ About film.ua. Viitattu 14.11.2023. (englanniksi)
  2. ↑ a b Manori Revindran: Ukraine’s Top Film Studio Became a Shelter for Those Fleeing War. Now, Its Staff Is Rallying for Industry Support Variety, variety.com. 8.4.2022. Viitattu 14.11.2023. (englanniksi)
  3. ↑ a b FILM.UA Group Information rocketreach.co. Viitattu 14.11.2023. (englanniksi)
  4. ↑ Marta Balaga: ‘Content is Our Weapon’: Ukraine’s TV Industry Presents United Front at MipTV Variety, variety.com. 5.4.2022. Viitattu 14.11.2023. (englanniksi)
  5. ↑ Christopher Vourlias: “Life Will Win”: How Ukraine’s Film Industry is Reinventing Itself During the War Variety, variety.com. 15.2.2023. Viitattu 14.11.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studio Kvartal 95

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


IC3PEAK, bändi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

en:IC3PEAK

IC3PEAK on vuonna 2013 perustettu venäläinen kokeellista elektronista musiikkia soittava kahden hengen yhtye Moskovasta. Duon muodostavat laulaja Anastasija Kreslina (ven. Анастасия Креслина) ja tuottaja Nikolai Kostylev (ven. Николай Костылев). ... ...

https://zona.media/online/2018/12/04/icep3ak-tour На меня смотрит вся Россия. Опасные гастроли IC3PEAK 4.12.2018 Mediazona, zona.media (venäjäksi)

https://www.npr.org/2019/01/17/685973630/young-russian-musicians-struggle-under-government-scrutiny Young Russian Musicians Struggle Under Government Scrutiny Lucian Kim 17.1.2019 npr.org (englanniksi)

https://www.hrw.org/news/2019/02/28/russia-censorship-younger-generations-music Russia: Censorship of Younger Generation’s Music 28.2.2019 hrw.org (englanniksi)

https://www.magneticmag.com/2022/10/we-spent-a-spooky-evening-at-elsewheres-horror-show-and-stumbled-upon-ic3peaks-music-revolution/ Elsewhere: IC3PEAK Steals The Horror Show Emi Grant 28.10.2022 magneticmag.com (englanniksi)

Luettelo invaasioista ja miehityksistä Ukrainassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • lista on epätäydellinen, mm. koska Ukraina on muodostettu historialtaan vaihtelevista osista, jotka ovat vuosien saatossa kuuluneet toisistaan poikkeaviin valtiollisiin rakenteisiin. Monenlaisia vieraan tahon (hyökkääjän) piirityksiä ja miehityksiä on kohdistunut lukuisiin rajoitetuihin osiin ja alueisiin nykyisin kansainvälisesti tunnustetun Ukrainan sisällä.

viimeistelemätöntä kehittelyä artikkeliin Venäjän hyökkäys Ukrainaan 2022–

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapahtumat: Työstetään

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Artikkelin Venäjän hyökkäys Ukrainaan 2022 täydennystä.
  • Täydennä 11-12/2022 aukkopäivät
  • Suuria linjoja esille, grafiikkaa/taulukkoa... (miehitetty pinta-ala; asukkaat näillä ennen sotaa ja minne pakolaiset päätyneet; Ukrainan kansalaisten osuus/ Venäjän+ V-V:n / muiden; tappiot vähintään viikko/kuukausitasolla taulukoutuna tai grafiikkana...), vuosiyhteenevedot pakolaiset, siirtolaiset, kyyditetyt, arvoidut ihmisoikeusrikokset, ...)
  • ihmisoikeusasioiden avaamista, eri arvioita, myös ukrainalaisten tekemät
  • yhteistyöhanke usean maan välillä; Wikimedia säätiö; hae projektimääräraha?
  • kansallinen hanke usean tahon yhteistyönä: laatukontrolli/ohjaus/mentorointi/koulutus: muokkaustilaisuudet
  • onko tietoa iskuista: määrittele isku, kuukaudessa miten monta iskua koko Ukrainaan, entä alueittain?

Tiivistelmien rakenteen hahmottelua

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • rakennetta... (ehkei vielä tänne näkyviin)
  • keskeisiä teemoja, mitkä osiot kuukausi-vuodenaika-artikkelissa "aina"?
summaariset lähteet?
poiminnat kartalta: paikkakuntia?
tietoa sotialiden/ aseiden/ ammusten käytön sekä siviiliuhrien ja vaurioutettujen siviilikohteiden määristä ja trendeistä
huomattavia, ilmeisiä sotarikoksia

Tammikuu 2024

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maanantaina 1. tammikuuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan asevoimien päiväkatsausten perusteella Venäjän asevoimat menetti   sotilasta joulukuussa 2023. Tappiotilastojen perusteella joulukuu 2023 oli Venäjän __ sotakuukausi sodan alun jälkeen. Joulukuussa 2023 aiheutui __ prosenttia koko Venäjän sodanaikaisista miestappioista (yhteensä __  venäläisjoukkojen kaatunutta joulukuun 2023 loppuun mennessä). Joulukuussa 2023 Venäjän asevoimien vahvuudesta poistui ukrainalaislähteen mukaan keskimäärin __ taistelijaa päivittäin.[1][2]

Joulukuussa Venäjälle aiheutui hyökkäyssodan keskimääräistä tasoa suuremmat __aseiden ja __ kalustotappiot. Ukrainan asevoimien mukaan joulukuussa 2023 Venäjä menetti yhteensä __ ( ; suluissa kertymä helmikuun 24 päivästä 2022 maaliskuun 2023 loppuun) panssarivaunua, __ (_ ) panssaroitua miehistönkuljetusvaunua, __ muuta ajoneuvoa (_ , luku sisältää tankkiautot), __ (_ ) tykkiä, __ (_ ) raketinheitintä, __ (_ ) ilmatorjuntajärjestelmää, __ (_ ) lentokonetta, __ (_ ) helikopteria ja __ (_ ) erikoislaiteyksikköä. Tämän ohella Ukraina pudotti joulukuussa 2023 yhteensä __ (_ ) venäläistä risteilyohjusta ja __ (_ ) taktista UAV-lennokkia tai -laitetta.[1][2] Luvut ovat sodan toisen osapuolen yksipuolisia ilmoituksia eikä niitä ole voitu riippumattomasti varmentaa. Muun muassa sosiaalisen median raporteista osapuolten kalustotappioita todentavan Oryx-ryhmän varmentamat luvut ovat merkittävästi näitä lukuja pienempiä.

Perjantaina 12. tammikuuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvallat oli havainnut, ettei se valvo aseapuansa loppukäyttöä riittävästi. Noin yhden miljardin dollarin arvosta yhdysvaltalaista aseapua käyttiin vuoden 2023 alkupuolella Ukrainassa niin, ettei Yhdysvalloilla ollut tarkkaa käsitystä toimittamiensa aseiden käytöstä. Tämä on johtunut muun muassa aseapua valvovan henkilöstön vähyydestä esimerkiksi logistiikkakeskuksissa, yhdysvaltalaisten kulkurajoituksista Ukrainassa sekä valvontaprosessien puutteista sodan oloissa. Yhteistyöllä Ukrainan asevoimien kanssa valvonta oli kehittynyt huomattavasti alkuvuonna 2023, mutta merkittävä osa aseavusta jäi vielä valvomatta.[3][4]

Helmikuu 2024

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keskiviikkona 1. helmikuuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

...


Maanantaina 12. helmikuuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Donetskin lähistöllä venäläisjoukkoja pakotetaan etenemään kohti ukrainalaisia. Esimerkiksi Donetskin lounaispuolella Novomihailovkan läheisellä rintamaosuudella hyökkäämään lähetettyjen sotilaiden taakse sijoitettuja venäläisiä tarkka-ampujia on käytetty estämään vetäytyminen. [5]

Tiistaina 13. helmikuuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan eliittijoukkoihin kuuluva 3. hyökkäysprikaati raportoitiin siirretyn venäläisjoukkojen piiritysuhan alle joutuneeseen Avdijivkaan ja vapauttaneen sitä lähes kaksi vuotta puolustaneen joukko-osaston (110. mekanisoidun prikaatin).[6]

Keskiviikkona 14. helmikuuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ukrainan upottama Venäjän laivaston maihinnousualus Tsezar Kunikov (kuva vuodelta 2003).

Ukrainan asevoimat upotti aamulla venäläisen maihinnousualus Tsezar Kunikovin (ven. Цезарь Куников) Krimin niemimaan Alupkan kaupungin edustalla. Laivan Ukraina upotti Magura V5 -meridroonien avulla.[7][8][9] Jo toisen maihunnosusaluksen tuhoutuminen kahden kuukauden sisällä aiheutti potkut Venäjän Mustanmeren laivaston komentajelle.[10] Venäjä on käyttänyt suuria maihinnousualuksia kuljettaakseen erityisesti ampumatarvikkeita täydennykseksi Ukrainan etelä-osissa hyökkäyssotaa käyville asevoimilleen. Maihinnousualusten tuhoamista ja Krimin sillan vaurioittamista on esitetty keskeisiksi keinoiksi maahantunkeutuneiden joukkojen huollon pääväylien katkaisemiseksi.[9]

Torstaina 15. helmikuuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan hallitus, Maailmanpankki, Euroopan komissio ja Yhdistyneet kansakunnat arvioivat yhteisesti, että vuoden 2023 lopussa Ukrainan jälleenrakennus- ja toipumiskustannukset sodan tuhoista (seuraavan vuosikymmenen aikana) ovat nousseet 486 miljardiin Yhdysvaltain dollariin. Vuotta aiemmin vallinneessa tilanteessa jälleenrakennuskustannuksiksi arvioitiin 411 mrd. USD.[11] Vuonna 2024 tarvittaisiin jo noin 15 mrd USD kiirellisiin jälleenrakennus- ja toipumiskuluihin kansallisella ja paikallisella tasolla. Osuus pitäisi sisällään asuinrakennusten, pehmeän infrastruktuurin[12] ja palvelujen, energiajärjestelmien ja liikenteen osuudet.[11]

Perjantaina 16. helmikuuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan asevoimien mukaan Venäjän hyökkäyssodan aikana olisi ylitetty 400 000 kaatuneen venäläissotilaan raja. Edellispäivänä kuoli Ukrainan mukaan 1 210 venäläistaistelijaa, mikä on eräs sodan korkeimmista päiväkohtaisista tappioluvuista.[13]

Donetskin alueen keskivaiheilla sijaitsevasta Avdijivkan kaupungista käytiin kovaa taistelua. Venäläiset olivat pyrkineet piirittämään kaupunkia lokakuusta 2023 lähtien.[14] Ukrainalaiset joutuivat vetäytymään kaupungista muun muassa ammuspulan vuoksi. Joitain ukrainalaistaistelijoita jäi venäläisten vangeiksi ennen kuin vetäytymistä ja uudelleenryhmittäytymistä ehdittiin saada valmiiksi.[15][16][17] Avdijivkassa taistelleen edellisen prikaatin muutamaa päivää aiemmin vapauttanut Ukrainan eliittiin lukeutuva 3. hyökkäysprikaati raportoi aiheuttaneensa suuret tappiot etenkin kahdelle venäläiselle moottorisoidulle prikaatille. Kaikkiaan ainakin 15 000 sotilaan arvioitiin olleen hyökkäämässä tätä ukrainalaiskaupunkia kohti.[16] Ukrainan mukaan Venäjä olisi neljän kuukauden aktiivisen taisteluvaiheen aikana menettänyt Avdijivkan rintamalla yli 47 000 sotilasta (kuolleita tai haavoittuneita), yli 360 tankkia, lähes 250 tykkiä ja viisi lentokonetta. [18] ISW:n arvion mukaan Venäjällä olisi sotilasjoukkojen määrällisesti moninkertaisen ylivoiman ohella ollut taistelujen loppuvaiheessa jonkin aikaa myös selvä paikallinen ilmaherruus Avdijivkan sektorilla. [19]

Ukraina solmi pitkäaikaisen turvallisuussopimuksen Saksan kanssa. Samantapainen sopimus Ukrainalla oli jo Britannian kanssa. Saksa lupasi tukea Ukrainaa 1,1 miljardilla eurolla vuonna 2024, ja auttaa Ukrainaa myös sodan jälkeen rakentamaan sellaista modernia armeijaa, joka pystyy torjumaan Venäjän hyökkäyksiä tulevaisuudessa.[20] Myös Ranska solmi vastaavan turvallisuussopimuksen, ja sitoutui tukemaan Ukrainaa 3 miljardin euron aseavulla vuonna 2024. Lisäksi Ranska kouluttaa ukrainalaisia sotilaita ja auttaa Ukrainaa Nato-yhteensopivuuden lisäämisessä.[21]

Lauantaina 17. helmikuuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unkarin pääministeri ilmoitti, että Ruotsin Nato-jäsenyydes tultaisiin hyväksymään Unkarin parlamentin seuraavan istuntokauden aluksi helmikuun lopulla. Unkari on ollut viimeinen maa, joka ei ole hyväksynyt Ruotsin liittymistä Natoon.[22] Suomen tavoin Ruotsi päätti hakea puolustusliiton jäsenyyttä Venäjän hyökkäyssodan alkamisen jälkeen.

Sunnuntaina 18. helmikuuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanskan uutisoitiin lahjoittavansa "koko tykistönsä" Ukrainalle. Tällä Tanska tarkoittaa yhden tykistörykmentin varustusta eli 19 kappaletta 155 millimetrin ranskalaisvalmisteisia CAESAR-haupitseja ammuksineen.[23] Tämän kaluston maa vastaanotti vuosina 2019-2023. Tanskan tykistö on kooltaan pieni, suuruusluokkaa alle viideskymmenesosa Suomen tykistön koosta.[24] Lahjoitettavien tykkien tilalle Tanska on tilannut israelilaisia Elbit Systemsin valmistamia 155 millimetrin ATMOS 2000 -tykkejä, joiden toimitus alkoi jo vuonna 2023.[25][24]

. maaliskuuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

https://www.ukrinform.net/rubric-economy/3832313-ukrainian-british-think-tanks-expose-imports-of-raw-materials-to-russia-for-ammo-production.html Ukrainian, British think tanks expose supplies of raw materials to Russia for ammo production 26.2.2024

Marraskuu 2022

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keskiviikkona 16. marraskuuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Etsi: Venäjän kaksoiskansalaisten kutsunnat; / kv.laki ja käytännöt
  • Etsi: miehitysalueiden Venäjän passin "ottaneiden" kutsunnat/ + laittomuus

...

Perjantaina 25. marraskuuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjä asevoimat tulitti hyökkäyssotansa rintamalinjaa ukrainalaisia asuinalueita (kaupungeja, taajamia ja kyliä) sekä Ukrainan asevoimien asemia muun muassa tykistöaseillaan. pitkin ja sen lähiseutuja Hersonin, Zapo..., Dnepri..., Donetskin, Luhanskin ja Harkovan alueilla. Ainakin Harkovan seudulle iskettiin ohjuksilla Venäjän Belgorodin alueelta käsin.[26]

  • Venäläisviestimissä / Ukraianlaiset ... 1932 kansanmurhasta, Ukrainan mukaan vuoden 2022 kansanmurhasta... (holodomorin muistopäivä lauantaina) Ukrainalaisten kansanmurhasta

Hersonin alueella kuolleita ja haavottuneita... Venäläiset tulittaeet myös sairaaloita, törkeä sotarikos... psykiatrinen sairaalan muutto Odessaan ja lastensairaala Mykolajviin. Aiemmin viikolla tulittaneen ainakin kahta sairaalaa Zapo... Aiemmin syksyllä WHO uutisoi, että siihen mennessä... (keskimäärin kpl/ päivä), [27]

  • Lavastettuja keskusteluja "sotilaiden äitien" kanssa. Telvisioidussa keskustelussa Putin tapasi 18 tarkasti valittua, korkeassa asemassa työskentelevää naista. Mutta tuhansien sotilaiden äitejä puolustavien järjestöjen edustajia ei oltu kutsuttu "keskusteluun sotilaiden äitien kanssa"

[28]

Yhdysvaltalainen talouslehti Forbes analysoi Venäjän tykistön tulenjohdon ja tykistötoiminnan organisoinnin pettämistä sodassa ja siihen johtaneita syitä. Orlan-30 -lennokeja oli vain muutama, Etulinjassa toimiva tulenjohtaja joutui siksi kiipeämään esimerkiksi puuhun tai muuhun koreaan maastonkohtaan kiikaroimaan ja suuntimaan kompassilla tykistön tulen kohdistusta. [29]

Lauantaina 26. marraskuuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sunnuntaina 27. marraskuuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maanantaina 28. marraskuuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tiistaina 29. marraskuuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keskiviikkona 30. marraskuuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[30] [31]

Toukokuu 2023

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan vastahyökkäyksen uusi vaihe alkoi ja usealla rintamalohkolla käynnistettiin aktiivisempi vaihe toukokuussa 2023... valmistelevia toimia jo osin etukäteen... [32]

Kesäkuu 2023

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keskiviikkona 21. kesäkuuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vähintään 40 000 Krimin asukasta on värvätty Venäjän asevoimiin asepalvelukseen 2014 lähtien. Vuosittain asepalvelus on koskenut noin 6000 asukasta. Miehittäjämaa Venäjän lainsäädännön mukaan asepalveluksesta kieltäytyminen voisi johtaa 1-2 vuoden vankeuteen, mikä ei johtaisi asepalvesta vapautumiseen vaan tämä seuraisi vankeusrangaistuksen jälkeen. [33] Geneven sopimusten mukaan miehittävä...

Venäjä kiertää asevientisäännöksiä ostamalla länsimaista teknologiaa muun muassa Kiinan kautta.[34] Kriittistä asejärjestelmien komponenteista pääosa oli ukrainalaisen selvityksen mukaan länsimaista valmistetta. Yli kolme neljässaa näistä oli yhdysvaltalaista, saksalaista, sveitsiäistä tai alakomaalaista alkuperää. Arvoltaan 72 prosenttia ostamistaan kriittisistä komponenteista Venäjä osti Kiinan kautta, edellisvuoden vastaavana aikana osuus oli 22 prosenttia. Kiinalaisen myyjän välittämien kauppojen voimakkaan kasvun lisäksi myös kiinalaisvalmisteisten osien määrä kaupoissa kasvoi. Esimerkiksi mikropiireistä Venäjä osti 87 prosenttia Kiinan kautta, vaikka vain 40 prosenttia oli kiinalaisvalmisteisia.[34] Viiden yhdysvaltalaisen yrityksen (Analog Devices, Texas Instruments, Microchip Technology, Intel Corporation ja Advanced Micro Devices (AMD)) osuus venäläisistä asejärjestelmistä löydetyistä oli 52 prosenttia. Ukrainalaisten selvitysten mukaan esimerkisi venäläisissä risteilyohjuksissa, panssaroiduissa ajoneuvoissa, tykistö- ja ilmatorjuntajärjestelmissä sekä taktisissa lennokeissa (myös iranilaisvalmisteisissa räjähdelennokeissa) on ulkomailta tuotuja komponentteja. Venäjän asevienti oli yhä 20,3 miljardia Yhdysvaltain dollaria maalis-joulukuussa 2022 eli putosi vain vain 15 prosenttia Venäjän hyökkäyssodan alkamisen jälkeen.[34]

Torstaina 22. kesäkuuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän miehittämän Krimin ja Dneprin itäpuolisen Hersonin alueen nukkehallintojen johtajat raportoivat Hersonin alueen ja Krimiä yhdistäneen eurooppatie E 105:n Tšhonharin siltaan kohdistuneesta iskusta. Tšhonharin siltayhteys on yksi kolmesta keskeisestä maantiesiltayhteydestä Hersonin alueen ja Krimin välillä; lisäksi on kaksi rautatiesiltaa. Vahvistamattoman venäläisväitteen mukaan siltaan oltaisiin iskettu brittiläisvalmisteisilla__Storm Shadow __ohjuksilla... [35]

Perjantaina 23. kesäkuuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Defense Forces eliminate another 780 Russian invaders 1.1.2024 08:18. Ukrinform, ukrinform.net. Arkistoitu 2.1.2024. Viitattu 19.2.2024. (englanniksi)
  2. ↑ a b Ukrainian Defense Forces kill 1,280 Russian troops overnight 01.12.2023 09:00. Ukrinform, ukrinform.net. Arkistoitu 1.12.2023. Viitattu 19.2.2024. (englanniksi)
  3. ↑ Some US aid to Ukraine poorly tracked -Pentagon inspector general 12.1.2024. Reuters, reuters.com. Viitattu 17.2.2024. (englanniksi)
  4. ↑ (U) Evaluation of the DoD’s Enhanced End-Use Monitoring of Defense Articles Provided to Ukraine (pdf) 11.1.2024. defense.gov. Viitattu 17.2.2024. (englanniksi)
  5. ↑ David Axe: Defeated Several Times, The Russian 155th Brigade Finally Captured A Few Village Blocks. But Only Because Russian Snipers Forced It Forward. Forbes, forbes.com. 12.2.2024. Viitattu 17.2.2024. (englanniksi)
  6. ↑ David Axe: Ukraine Has Two Specialized Assault Brigades. It Sent One To Avdiivka To Cover The Garrison’s Retreat. Forbes, forbes.com. 13.2.2024. Viitattu 16.2.2024. (englanniksi)
  7. ↑ Nate Ostiller: Military says Russian landing ship sunk in Black Sea kyivindependent.com. 14.2.2024. Viitattu 16.2.2024. (englanniksi)
  8. ↑ Tom Ambrose & Lili Bayer: Ukrainian forces destroy large Russian landing ship off Crimea – as it happened The Guardian, theguardian.com. 14.2.2024. Viitattu 16.2.2024. (englanniksi)
  9. ↑ a b David Axe: Looks Like Another Russian Landing Ship Just Blew Up forbes.com. 14.2.2024. Viitattu 16.2.2024. (englanniksi)
  10. ↑ Pekka Hakala: Venäläislähteet: Mustanmeren laivaston komentaja sai potkut Helsingin Sanomat, hs.fi. 15.2.2024. Viitattu 16.2.2024.
  11. ↑ a b Updated Ukraine Recovery and Reconstruction Needs Assessment Released 15.02.2024. Maailmanpankki, worldbank.org. Viitattu 16.2.2024. (englanniksi)
  12. ↑ Pehmeä infrastruktuuri
  13. ↑ Defense forces eliminate 400,300 Russian invaders 16.02.2024. Ukrinform, ukrinform.net. Viitattu 16.2.2024. (englanniksi)
  14. ↑ Ukraine faces onslaught at Avdiivka as Russia launches new offensive 12.10.2023. kyivindependent.com. Viitattu 16.2.2024. (englanniksi)
  15. ↑ Ukrainalaiskenraali: Ukrainan joukkoja vangittu Avdijivkassa 16.02.2024. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 17.2.2024. (suomeksi)
  16. ↑ a b Ukraine war latest: Ukrainian forces withdraw from strongpoint on Avdiivka outskirts 16.2.2024. kyivindependent.com. Viitattu 17.2.2024. (englanniksi)
  17. ↑ Ukrainian troops withdraw from Avdiivka as ammunition shortage bites 17.2.2024. Reuters, reuters.com. Viitattu 17.2.2024. (englanniksi)
  18. ↑ Russia lost 47,000 soldiers, 364 tanks in Avdiivka sector in four months - Tarnavskyi 18.02.2024. Ukrinform, ukrinform.net. Viitattu 18.2.2024. (englanniksi)
  19. ↑ Russian forces were able to capture Avdiivka due to air superiority - ISW 18.02.2024. Ukrinform, ukrinform.net. Viitattu 18.2.2024. (englanniksi)
  20. ↑ Ukrainan Zelenskyi allekirjoitti turvallisuussopimuksen Saksan kanssa 16.02.2024. Salon Seudun Sanomat, sss.fi. Viitattu 17.2.2024.
  21. ↑ Ranska ja Ukraina solmivat turvallisuussopimuksen: 3 miljardin edestä aseapua 16.02.2024. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 17.2.2024.
  22. ↑ Kirsi Jääskeläinen: Orban kertoi, koska Unkari aikoo ratifioida Ruotsin Nato-jäsenyyden is.fi. 17.02.2024. Viitattu 17.2.2024.
  23. ↑ Yrjö Kokkonen: Tanska lahjoittaa koko tykistönsä Ukrainalle 18.02.2024. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 18.2.2024.
  24. ↑ a b ”Chapter Three: Europe”, The Military Balance, 124 (1), s. 69, 84-86, 88-90. Routledge, 2024. ISSN 0459-7222. Verkkoversio (tilaajille) (pdf) (viitattu 17.2.2024). (englanniksi)
  25. ↑ Nicholas Fiorenza: Denmark orders ATMOS SPHs and PULS MRLs Janes, janes.com. 7.3.2023. Viitattu 18.2.2024.
  26. ↑ Jari Himanen, Atte Lehtonen & Meri Naski: Ukrainan sota, päivä 275: Ainakin 15 siviiliä kuollut H'ersonin iskuissa 25.11.2022. Iltalehti, iltalehti.fi. Viitattu 26.11.2022.
  27. ↑ Léonie Chao-Fong, Harry Taylor & Helen Sullivan: Russia-Ukraine war: shelling forces Kherson hospitals to evacuate as UN warns millions plunged into hardship – as it happened 25.11.2022. The Guardian. Viitattu 26.11.2022. (englanniksi)
  28. ↑ Karolina Hird, Grace Mappes, Riley Bailey, Angela Howard, & Frederick W. Kagan: Russian Offensive Campaign Assessment, November 25 25.11.2022. understandingwar.org. Viitattu 26.11.2022. (englanniksi)
  29. ↑ David Axe: Russia’s High-Tech Artillery System Was Supposed To Win The War In Ukraine. But Troops Didn’t Know How To Use It. 25.11.2022. forbes.com. Viitattu 26.11.2022. (englanniksi)
  30. ↑ Fear of Losing War Bites Russian Propagandists Kyiv Post, kyivpost.com. 30.11.2022. Viitattu 2.12.2022. (englanniksi)
  31. ↑ Karolina Hird, Riley Bailey, Madison Williams, Yekaterina Klepanchuk & Frederick W. Kagan: Russian Offensive Campaign Assessment, November 30 30.11.2022. Institute for the Study of War, understandingwar.org. Viitattu 2.12.2022. (englanniksi)
  32. ↑ Nadeem Badshah, Tom Ambrose, Harry Taylor & Adam Fulton: Defeat would leave Russia brutal and vindictive even if Putin ‘disappeared’, says RAF chief – as it happened theguardian.com. 27.5.2023. Viitattu 23.6.2023. (englanniksi)
  33. ↑ At least 40,000 Crimean residents drafted into Russian army since 2014 ukrinform.net. 21.6.2023. Viitattu 23.6.2023. (englanniksi)
  34. ↑ a b c Daniel Bush: Exclusive: Russian Military Uses China in Sourcing Banned Tech from 59 U.S. Firms Newsweek, newsweek.com. 21.6.2023. Viitattu 23.6.2023. (englanniksi)
  35. ↑ Martin Fornusek: Russian sources report strikes on key bridge between Crimea and mainland Ukraine kyivindependent.com. 22.6.2023.

Alulle: Artikkeleita Ukrainasta, mm. paikkakunnista, henkilöistä, tekojärvistä ja luonnonsuojelualueista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alulle artikkeleja listan Wikiprojekti:Ukraina/Top 500 puuttuvat artikkelit nimikkeistä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alulle: Kiovan kansallinen kulttuuri- ja taideyliopisto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alulle: Ukrainan liputuspäivät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • taulukkoartikkeli, näille lähde.

Alulle: Malline:Yleiset vapaapäivät Ukrainassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alulle: Ukrainan valtion päivä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Ukrainan valtion päivä
День Української Державності
Valtio Ukraina
Tyyppi kansallinen juhla- ja vapaapäivä
Vietetään 28. heinäkuuta
Ensimmäisen kerran 28. heinäkuuta 2022

Ukrainan valtion päivä (ukr. День Української Державності, Den Ukrajinskoji Deržavnosti) on kansallinen juhla- ja vapaapäivä Ukrainassa. Sitä vietetään 28. heinäkuuta. Juhlapäivää vietettiin ensimmäisen kerran heinäkuussa 2022.[1][2]

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesiväylä-artikkeleita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokonaan uusiksi: Luettelo Ukrainan luonnonsuojelualueista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä on luettelo Ukrainan luonnonsuojelualueista. Ukrainassa on satoja eritasoisia luonnonsuojelualueita.

Ukrainan biosfäärialueet ja luonnonpuistot (IUCN:n I-luokka)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan biosfäärialueet ja luonnonpuistot kuuluvat tiukimmin suojeltuihin luonnonsuojelualueisiin. Kansainvälisen luonnonsuojeluliitto IUCN:n on antanut näille suojelualueluokittelun korkeimman, I-tason luokituksen.[1] Vuonna 2022 Ukrainassa oli kahdeksan Unescon biosfäärialueena (MAB) tunnustamaa suojelualuetta (ukr. біосферний заповідник, biosfernyi zapovidnyk).[2] Lisäksi väestönsuojelullisista syistä biosfäärialueeksi on luokiteltu Tšernobylin säteily-ekologinen biosfäärialue. Tämän ohella maassa on 19 luonnonpuistoa (ukr. (Природний) заповідник, (Pryrodnyi) zapovidnyk).[3][4]

Suojelualue Nimi ukrainaksi (englanniksi) Luokitus Sijainti Kuva Web/Lyhyesti
Askania-Novan biosfäärin suojelualue[5] Деснянський біосферний заповідник (Askaniya-Nova Biosphere Reserve) biosfäärialue Hersonin alue [5]; Askaniya-Nova Biosphere Reserve, Ukraine (englanniksi)
Desnan biosfäärialue Деснянський біосферний заповідник (Desnianskyi Biosphere Reserve) biosfäärialue Sumyn alue Desnianskyi Biosphere Reserve, Ukraine (englanniksi) , Деснянський біосферний резерват (ukrainaksi), Національний природний парк “Деснянсько-Старогутський” (ukrainaksi)
Itä-Karpaattien biosfäärialue біосферний заповідник "Східні Карпати" (East Carpathians Biosphere Reserve) biosfäärialue Taka-Karpatian alue, Lvivin alue, Puola ja Slovakia East Carpathians Transboundary Biosphere Reserve, Poland/Slovakia/Ukraine (englanniksi)
Karpaattien biosfäärialue Карпатський біосферний заповідник (Carpathian Biosphere Reserve) biosfäärialue Taka-Karpatian alue, Ivano-Frankivskin alue ja Romania Carpathian Biosphere Reserve, Ukraine (englanniksi)
Läntisen Polesian biosfäärialue біосферний заповідник "Західне Полісся" (West Polesie Biosphere Reserve) biosfäärialue Volynian alue, Puola ja Valko-Venäjä West Polesie Transboundary Biosphere Reserve, Belarus/Poland/Ukraine (englanniksi)
Mustanmeren biosfäärialue[6][7] Чорноморський біосферний заповідник (Chernomorskiy Biosphere Reserve) biosfäärialue Hersonin alue[7] [7] Chernomorskiy Biosphere Reserve, Ukraine (englanniksi)
Roztotštšjan biosfäärialue / luonnonpuisto біосферний заповідник "Розточчя" (Roztochya Biosphere Reserve) biosfäärialue Lvivin alue Roztochia Nature Reserve, Roztocze Transboundary Biosphere Reserve, Poland/Ukraine (englanniksi)
Tonavan suiston biosfäärialue Дунайський біосферний заповідник (Danube Delta Biosphere Reserve) biosfäärialue Odessan alue ja Romania Danube Delta Transboundary Biosphere Reserve, Romania/Ukraine (englanniksi)
Tšernobylin säteily-ekologinen biosfäärialue Чорнобильський радіаційно-екологічний біосферний заповідник (Chornobyl Radiation Ecological Biosphere Reserve) väestönsuojelullinen biosfäärialue Kiovan alue; liittyy Valko-Venäjän Homelin alueen Polesian säteily-ekologiseen suojelualueeseen Tšornobylskyi radiatsijno-ekolohitšnyi biosfernyi zapovidnyk (ukrainaksi), The Chornobyl Radiation and Ecological Biosphere Reserve (englanniksi)
Dnepr-Orilin luonnonpuisto Дніпровсько-Орільський (природний) заповідник (Dniptovetsko-Orilskyi (pryrodnyi) zapovidnyk), en:Dniprovsko-Orilskyi Nature Reserve luonnonpuisto Dnipropetrovskin alue
48°30′43″N, 34°47′4″E
 Floodplain of Lake Grobovo Dniprovsko Orilskyi Nature Reserve (englanniksi) , Природний заповідник "Дніпровсько-Орільський" (ukrainaksi)
Drevljanin luonnonpuisto Древлянський природний заповідник (Drevljanskyi (pryrodnyi) zapovidnyk), en:Drevlyans Nature Reserve luonnonpuisto Žytomyrin alue
51°12′10″N, 29°4′53″E
 Dervlyans [8] Drevlyans Nature Reserve (englanniksi), Pryrodnyi zapovidnyk "Drevljanskyi" (ukrainaksi)
Gorganyn luonnonpuisto Ґорґани заповідник (Gorgany zapovidnyk), en:Gorgany Nature Reserve luonnonpuisto Ivano-Frankivskin alue
48°27′09″N, 24°14′00″E 		Gorganyn luonnonpuisto [9][10]; Gorgany zapovidnyk (ukrainaksi)
Jaltan vuoriston ja metsän luonnonpuisto Ялтинський гірсько-лісовий (природний) заповідник (Jaltynskyi girsko-lisovyi (pryrodnyi) zapovidnyk), en:Yalta Mountain-Forest Nature Reserve luonnonpuisto Krimin autonominen tasavalta (Venäjän miehittämä)
44°27′29″N, 34°05′24″E 		Yalta Mountain-Forest Nature Reserve Yalta Mountain and Forest Nature Reserve (englanniksi)
Jeljanetsin aron luonnonpuisto Природний заповідник "Єланецький степ" (Pryrodnyi zapovidnyk "Jelanetskyi step"); en:Yelanets steppe Nature Reserve luonnonpuisto Mykolajivin alue
47°38′05″N, 31°54′30″E 		Yelanets Steppe Nature Reserve [11] Pryrodnyi zapovidnyk "Jelanetskyi step" (ukrainaksi)
Kanivin luonnonpuisto[12] Канівський природний заповідник (Kanivskyi pryrodnyi zapovidnyk), en:Kaniv Nature Reserve luonnonpuisto Tšerkasyn alue
49°44′40″N, 31°27′21″E 		Kaniv Nature Reserve [13][12] Kanivskyi pryrodnyi zapovidnyk (ukrainaksi)
Karadagin luonnonpuisto[14] Карадазький (природний) заповідник (Karadazkyi (pryrodnyi) zapovidnyk), en:Karadag Nature Reserve luonnonpuisto Krimin autonominen tasavalta (Venäjän miehittämä)
44°56′09″N, 35°13′59″E 		Karadag Nature Reserve [14][15] Karadag Nature Reserve (englanniksi), [4] (venäjäksi)
Kazantypin luonnonpuisto Казантипський (природний) заповідник (Kazantypskyi (pryrodnyi) zapovidnyk), en:Kazantypskyi State Nature Reserve luonnonpuisto Krimin autonominen tasavalta (Venäjän miehittämä)
45.4616°N, 35.8434°E 		Kazantypin luonnonpuisto [16] Kazantyp Nature Reserve (englanniksi)
Krimin luonnonpuisto Кримський (природний) заповідник (Krymskyi (pryrodnyi) zapovidnyk), en:Crimean Nature Reserve luonnonpuisto Krimin autonominen tasavalta (Venäjän miehittämä)
44°40′00″N, 34°21′00″E 		Krimin luonnonpuisto Crimean Nature Reserve (englanniksi)
Luhanskin luonnonpuisto[17] Луганський (природний) заповідник (Luhanskyi (pryrodnyi) zapovidnyk), en:Luhansk Nature Reserve luonnonpuisto Luhanskin alue
48°45′06″N, 39°22′32″E 		Luhanskin luonnonpuisto [17] Luhansk Nature Reserve (englanniksi)
Martjaninniemen luonnonpuisto Природний заповідник “Мис Мартьян” (Pryrodnyi zapovidnyk "Mys Martjan"), en:Cape Martyan Reserve luonnonpuisto Krimin autonominen tasavalta (Venäjän miehittämä)
44.5069°N, 34.2509°E 		Martjaninniemen luonnonpuisto [18] Природний заповідник “Мис Мартьян” (englanniksi)
Marmorosin massiivin luonnonpuisto Мармароський заповідний масив (Marmoroskyi zapovidnyi masiv), Marmaros Massif Nature Reserve luonnonpuisto Taka-Karpatian alue Marmorosin massiivin luonnonpuisto Marmoroskyi zapovidnyi masiv (ukrainaksi)
Medoboryn luonnonpuisto Медобори (природний) заповідник (Medobory (pryrodnyi) zapovidnyk), en:Medobory Nature Reserve luonnonpuisto Ternopilin alue 49°12′00″N, 26°10′00″E Medoboryn luonnonpuisto [19] Medobory Nature Reserve (englanniksi)
Opukin luonnonpuisto Опуцький (природний) заповідник (Olutskyikyi (pryrodnyi) zapovidnyk), en:Opuksky Nature Reserve luonnonpuisto Krimin autonominen tasavalta (Venäjän miehittämä)
45°01′50″N, 36°11′10″E 		Opukin luonnonpuisto !--Located on the southern coast of the Kerch Peninsula on the Black Sea. It is centered on a limestone massif (Mount Opuk) rising from the kerch plains, and a salt lake (Lake Koyashske). The site is a Ramsar Wetland of International Importance.--> Opuksky Nature Reserve (englanniksi)
Polesian luonnonpuisto[20] Поліський (природний) заповідник (Poliskyi (pryrodnyi) zapovidnyk), en:Polissya Nature Reserve luonnonpuisto Žytomyrin alue
51°32′05″N, 28°06′20″E 		Polesian luonnonpuisto [20] Polissia Nature Reserve (englanniksi)
Provalljan aron luonnonpuisto (Luhanskin luonnonpuiston osa!) Провальський степ заповідник (Provalskyi step (pryrodnyi) zapovidnyk), en:Provallya Steppe Nature Reserve luonnonpuisto Luhanskin alue
48°09′01″N, 39°51′29″E 		Provalljan aron luonnonpuisto [21]Filial "Provalskyi step" (Luhanskyi pryrodnyi zapovidnyk) (ukrainaksi)
Rivnen luonnonpuisto Рівненський (природний) заповідник (Rivnenskyi (pryrodnyi) zapovidnyk), Rivne luonnonpuisto Rivnen alue
51.3944°N, 26.8472°E 		Rivnen luonnonpuisto Pryrodnyi zapovidnyk Rivnenskyi (ukrainaksi), Rivne Nature Reserve (englanniksi)
Stanytsja Luhanskan luonnonpuisto (Luhanskin luonnonpuiston osa!) uk:Станично-Луганський заповідник (Stanytšno-Luhanskyi zapovidnyk); en:Stanichno-Luhansk Reserve luonnonpuisto Luhanskin alue
48°45′25″N, 39°21′30″E 		Stanytsja Luhanskan luonnonpuisto [22] [23]filial (Luhanskyi pryrodnyi zapovidnyk) (ukrainaksi)
Striltsivin aron luonnonpuisto (Luhanskin luonnonpuiston osa!) Стрільцівський Степ заповідник (Striltsivskyi step (pryrodnyi) zapovidnyk), en:Striltsevsky Steppe Nature Reserve luonnonpuisto Luhanskin alue
49°17′59″N, 40°5′46″E 		Striltsivin aron luonnonpuisto
Tšeremsken luonnonpuisto Черемський (природний) заповідник (Tšeremskyi (pryrodnyi) zapovidnyk), Cheremske luonnonpuisto Volynian alue
51°22′25″N, 25°28′40″E 		Tšeremsken luonnonpuisto [24]__ (ukrainaksi)
Ukrainan aron luonnonpuisto[25] Український степовий (природний) заповідник (Ukrajinskyi stepovyi (pryrodnyi) zapovidnyk), Ukrainian Steppe luonnonpuisto Donetskin alue
47°06′N, 38°00′E 		Ukrainan aron luonnonpuisto [25] Ukrainian Steppe Nature Reserve (englanniksi), Український степовий природний заповідник
"Joutsensaarten" luonnonpuisto (osa Krimin luonnonpuistoa!) uk:Лебедині острови (заповідник), en:Swan Islands Nature Reserve luonnonpuisto Krimin autonominen tasavalta (Venäjän miehittämä)
45°52′30″N, 33°32′30″E 		Swan Islands Nature Reserve [5] [26]
Mi____ luonnonpuisto Михайлівська цілина (природний) заповідник (Myhaukuvska tsilyna (pryrodnyi) zapovidnyk), en:Michael's Virgin Land Nature Reserve luonnonpuisto Sumyn alue
50°55′N, 34°45′E 		Michael's Virgin Land Nature Reserve [27]
Kalkkikasvien (?)_ luonnonpuisto uk:Крейдова флора (заповідник), en:Chalk Flora Nature Reserve luonnonpuisto Donetskin alue
48°52′23″N, 37°53′09″E
 Chalk Flora Nature Reserve
[6] [28]
__n luonnonpuisto __ (__ Nature Reserve) luonnonpuisto __n alue

Huom: biosfäärialue voi koostua muista suojelualueista ja ulottua valtionrajan yli; siihen voi sisältyä esim. yksi tai useampi kansallispuisto. Ohessa on lueteltu vielä taulukoimattomia ukrainalaisia luonnonpuistoja (ukr. (природний) заповідник, (pryrodnyi) zapovidnyk):

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: uk:Шаблон:Природоохоронні_території_загальнодержавного_значення_в_Україні
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:List of Nature Reserves of Ukraine
  • (ukr. Кузійський (природний) заповідник, Kyzijskyi (pryrodnyi) zapovidnyk)
  • (ukr. Розточчя (природний) заповідник, Roztotštšja (pryrodnyi) zapovidnyk)
  • (ukr. Угольсько-Широколужанський (природний) заповідник, Uholsko-Šyrokolužanskyi (pryrodnyi) zapovidnyk)
  • (ukr. Свидовецький (природний) заповідник, Svydovetskyi (pryrodnyi) zapovidnyk)
  • (ukr. Чорногірський (природний) заповідник, Tšornohirvskyi (pryrodnyi) zapovidnyk)

Ukrainan kansallispuistot (IUCN:n II-luokka)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

IUCN:n II-luokkaan kuuluu yli 50 kansallista luonnonsuojelupuistoa eli kansallispuistoa (Національний парк, Національний природний парк; translitt. natsionalnyi park, natsionalnyi pryrodnyi park; lyhennys НП tai НПП).[4][1] Osa Ukrainan kansallispuistoista on hyvin nuoria, perustettu vasta 2020-luvulla. Ohessa on lueteltu 55 kansallispuistoa ja yksi suunniteltu kansallispuisto. Useiden Ukrainan kansallispuiston suomenkielinen nimi ei vielä ole vakiintunut. Oheissa kansallispuistojen nimiä on pyritty suomentamaan nimen merkityksen perusteella sen sijaan, että nimi olisi merkityksestä välittämättä translitteroitu ukrainan kielestä.

Pääartikkeli: Luettelo Ukrainan kansallispuistoista

Muut luonnonsuojelualueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisäksi Ukrainassa on useita satoja muita luonnonsuojelualueita.

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Mervi Heinonen & Sanna-Kaisa Juvonen: IUCN:n suojelualueluokituksen soveltaminen Suomessa (pdf) 12.6.2013. Metsähallitus, metsa.fi. Viitattu 4.9.2022.
  2. ↑ Biosphere reserves in Europe & North America: Ukraine Unesco, unesco.org. Viitattu 4.9.2022. (englanniksi)
  3. ↑ Pryrodno-zapovidnyi fond Ukrajiny (Природно-заповідний фонд України) 2022. Nature Reserve Fund of Ukraine. Viitattu 4.9.2022. (ukrainaksi)
  4. ↑ a b Carpathian Biosphere Reserve - All parks and reserves of Ukraine 2022. Nature Reserve Fund of Ukraine. Viitattu 4.9.2022. (englanniksi)
  5. ↑ a b Edvard Zharsky: Askaniia-Nova Biosphere Reserve 2009. Canadian Institute of Ukrainian Studies, Univ. of Toronto, encyclopediaofukraine.com. Viitattu 4.9.2022. (englanniksi)
  6. ↑ Black Sea Biosphere Reserve 2009. Canadian Institute of Ukrainian Studies, Univ. of Toronto, encyclopediaofukraine.com. Viitattu 4.9.2022. (englanniksi)
  7. ↑ a b c Black Sea Biosphere Reserve Nature Reserve Fund of Ukraine, wownature.in.ua. Viitattu 4.9.2022. (englanniksi)
  8. ↑ Drevylans Nature Reserve Official Reserve Website. uk
  9. ↑ Volodymyr Kricsfalusy: Gorgany Nature Reserve 2008. Canadian Institute of Ukrainian Studies, Univ. of Toronto, encyclopediaofukraine.com. Viitattu 4.9.2022. (englanniksi)
  10. ↑ Gorgany (Official Reserve Website) Ministry of Ecology and Natural Resources (Ukraine). Viitattu 4.9.2022. (ukrainaksi)
  11. ↑ Yelanets Steppe Nature Reserve Official Reserve Website. uk
  12. ↑ a b Serhiy Bilenky: Kaniv Nature Reserve 2021. Canadian Institute of Ukrainian Studies, Univ. of Toronto, encyclopediaofukraine.com. Viitattu 4.9.2022. (englanniksi)
  13. ↑ Kaniv Nature Reserve (Official Website) Ministry of Ecology and Natural Resources (Ukraine). Viitattu 4.9.2022. (ukrainaksi)
  14. ↑ a b Kara-Dag Nature Reserve 1989. Canadian Institute of Ukrainian Studies, Univ. of Toronto, encyclopediaofukraine.com. Viitattu 4.9.2022. (englanniksi)
  15. ↑ Karadag Nature Reserve miehittäjämaan "virallinen", suojaamaton sivusto. Viitattu 4.9.2022. (venäjäksi)
  16. ↑ Kazantypskyi pryrodnyi zapovidnyk (miehittäjämaan sivusto) luonnonpuiston sivusto, Internet Archive. Arkistoitu 6.9.2009. Viitattu 9.4.2022. (venäjäksi)
  17. ↑ a b Luhansk Nature Reserve 1993. Canadian Institute of Ukrainian Studies, Univ. of Toronto, encyclopediaofukraine.com. Viitattu 4.9.2022. (englanniksi)
  18. ↑ Pryrodnyi zapovidnyk "Mys Martjan" Ukraine Incognita. Viitattu 4.9.2022. (ukrainaksi)
  19. ↑ Pryrodnyi zapovidnyk "Medobory" Ukraine Incognita. Viitattu 4.9.2022. (ukrainaksi)
  20. ↑ a b Polisia Nature Reserve 1993. Canadian Institute of Ukrainian Studies, Univ. of Toronto, encyclopediaofukraine.com. Viitattu 4.9.2022. (englanniksi)
  21. ↑ Filial "Provalskyi step" (Luhanskyi pryrodnyi zapovidnyk) suojelualueen sivusto. Viitattu 5.9.2022. (ukrainaksi)
  22. ↑ Luhanskyi pryrodnyi zapovidnyk (verkkosivun mukaan luhanskin luonnonpuistoon kuuluu tai on kuulunut ainakin hallinnollisesti kolme osaa, mutta ovatko nämä yhä erillisiä luonnonpuistoja, vai osia suuremmasta Luhanskin luonnonpuistosta (2004): Stanytsja Luhanskan luonnonpuisto, Striltsivin aron luonnonpuisto ja Provalljan aron luonnonpuisto?) sukrainaincognita.com. Viitattu 5.9.2022. (ukrainaksi)
  23. ↑ Stanytšno-Luhanskyi filial (Luhanskyi pryrodnyi zapovidnyk) suojelualueen sivusto. Viitattu 5.9.2022. (ukrainaksi)
  24. ↑ Tšeremskyi pryrodnyi zapovidnyk suojelualueen sivusto. Volynin alue. Viitattu 5.9.2022. (ukrainaksi)
  25. ↑ a b Ihor Masnyk: Ukrainian Steppe Nature Reserve 1993. Canadian Institute of Ukrainian Studies, Univ. of Toronto, encyclopediaofukraine.com. Viitattu 4.9.2022. (englanniksi)
  26. ↑ Swan Islands Nature Reserve Krimin luonnonpuisto. Arkistoitu 15.6.2019. Viitattu 5.9.2022. (ukrainaksi)
  27. ↑ Michael's Virgin Land Nature Reserve Zapovedniks of Ukraine. Viitattu 4.8.2022. (ukrainaksi)
  28. ↑ Відділення Українського степового природного заповідника «Крейдова флора» 22..2019. nas.gov.ua. Viitattu 5.8.2022. (ukrainaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Luettelo Ukrainan kansallispuistoista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

IUCN:n II-luokkaan kuuluu yli 50 kansallista luonnonsuojelupuistoa eli kansallispuistoa (Національний парк, Національний природний парк; translitt. natsionalnyi park, natsionalnyi pryrodnyi park; lyhennys НП tai НПП).[1][2][3][4] Osa Ukrainan kansallispuistoista on hyvin nuoria, perustettu vasta 2020-luvulla.[4] Ohessa on lueteltu 56 kansallispuistoa ja yksi suunniteltu kansallispuisto. Useiden Ukrainan kansallispuiston suomenkielinen nimi ei vielä ole vakiintunut. Oheissa kansallispuistojen nimiä on pyritty suomentamaan nimen merkityksen perusteella sen sijaan, että nimi olisi merkityksestä välittämättä translitteroitu teknisesti siirtokirjoittamalla ukrainan kielestä SFS 4900-standardin (1998) tai YK-latilanaistuksen (2012) mukaisesti. Mikäli nimi pohjautuu vakiintuneeseen paikannimeen, sitä on pyritty käyttämään myös kansallispuiston nimessä. Oheisen taulukon koonneen wikipedistin mielestä esimerkiksi vuonna 2022 Tammen julkaiseman Pohjois- ja Itä-Euroopan maiden kansallispuistoja esittelevän kirjan käyttämät paikannimet Ukrainasta (ja Valko-Venäjältä) eivät ole teknisen, sisällöllisen merkityksen unohtavan lähestymisensä johdosta onnistuneita. Äänteenmukaisuuden vuoksi on ohessa käytetty SFS-standardin mukaista paikannimeä, mikäli osuvaa semanttisesti purettua, tunnetuiksi paikannimiksi purkautuvaa merkitystä ei ole nopeahkosti keksitty ja siihen pohjautuvaa suomalaiselle lukijalle avautuvaa taivutettua nimimuotoa löydetty.

Kansallispuistojen sisällä voi sijaita tiukemmin suojeltuja alueita. Toisaalta kansallispuistot voivat kuulua jonkun laajemman suojelualueen piiriin.

Suojelualue Nimi ukrainaksi (englanniksi) Pinta-ala (km²)[4] Perustettu[4] Luokitus[4] Sijainti[4] Kuva Web/Lyhyesti
Ala-Dneprin kansallispuisto Нижньодніпровський національний природний парк[5] (Nižnodniprovskyi natsionalnyi pryrodnyi park) 801,7780 2015.11.24 kansallispuisto Hersonin alue Dneprin alajuoksu Kah’ovkan vesivoimalaitospadolta alas Dnepr–Bugin limaanille saakka ilman kaupunkeja tai taajamia; kartta (jpg) (ukrainaksi); НПП «Нижньодніпровський» (ukrainaksi), НПП “Нижньодніпровський” (ukrainaksi)
Ala-Dnestrin kansallispuisto Нижньодністровський національний природний парк[6] (Nižnodnistrovskyi natsionalnyi pryrodnyi park) 213,1110 2008.11.13 kansallispuisto Odessan alue Lower Dniester National Nature Park (englanniksi)
Ala-Sulan kansallispuisto Нижньосульський національний природний парк[7] (Nižnosulskyi natsionalnyi pryrodnyi park) 186,3511 2010.02.10 kansallispuisto Pultavan alue, Tšerkasyn alue Lower Sula National Nature Park (englanniksi), Національний природний парк "Нижньосульський" (ukrainaksi)
Asova-Syvašin kansallispuisto Азово-Сиваський національний природний парк[8] (Azovo-Syvaskyi natsionalnyi pryrodnyi park) 525,8270 1993.02.25 kansallispuisto Hersonin alue Azov-Syvash National Nature Park (englanniksi)
Biloberežžja Svjatoslavan kansallispuisto Білобережжя Святослава національний парк (Biloberežžja Svjatoslava natsionalnyi park) 352,2314 2009.12.16 kansallispuisto Mykolajivin alue Natsionalnyi pryrodnyi park "Biloberežžja Svjatoslava" (ukrainaksi)
Biloozeron kansallispuisto Білоозерський національний природний парк (Biloozerskyi natsionalnyi pryrodnyi park) 70,1444 2009.12.11 kansallispuisto Kiovan alue, Tšerkasyn alue
Bugin Hardin kansallispuisto Національний природний парк Бузький Гард (Natsionalnyi pryrodnyi park Buzki Hard) 61,3813 2009.04.30 kansallispuisto Mykolajivin alue Національний природний парк Бузький Гард (ukrainaksi), Buzkyi Gard National Nature Park (englanniksi) (englanniksi)
Boikivštšynan kansallispuisto uk:Національний природний парк «Бойківщина»; (Natsionalnyi pryrodnyi park Boikivštšyna) 122,4000 2019.04.11 kansallispuisto Lvivin alue Natsionalnyi pryrodnyi park Boikivštšyna (ukrainaksi), Національний природний парк “Бойківщина” відтепер є заповідником (2019), Національний природний парк «Бойківщина» (ukrainaksi)
Derman–Ostrohin kansallispuisto Дермансько-Острозькийнаціональний природний парк (Dermansko-Ostrozkyi natsionalnyi pryrodnyi park) 54,4830 2009.12.11 kansallispuisto Rivnen alue Natsionalnyi pryrodnyi park Dermansko-Ostrozkyi (ukrainaksi), Derman-Ostroh National Nature Park (englanniksi) (c:Dermansko-Ostrozkyi National Nature Park), puisto sijaitsee Rivnen piirin eteläisassa, Dermanin eteläpuolella ja Ostrohin lounaispuolella
Desna–Stara Hutan kansallispuisto Деснянсько-Старогутський національний природний парк (Desnjansko-Starohutskyi natsionalnyi pryrodnyi park) 162,1436 1999.02.23 kansallispuisto Sumyn alue Desnjansko-Starohutskyi natsionalnyi pryrodnyi park (ukrainaksi), Desna-Stara Huta National Nature Park (englanniksi), Sumyn alueen pohjoisrajalla, kartta (ukrainaksi), Desna River Floodplains puiston länsiosan Ramsar-alue (englanniksi)
Dnestrin kanjonin kansallispuisto Національний природний парк «Дністровський каньйон» (Natsionalnyi pryrodnyi park "Dnestrovskyi kanion") 117,3028 2010.02.03 kansallispuisto Ternopilin alue National Nature Park Dniester Canyon (englanniksi), Dniester Canyon National Nature Park (englanniksi); Huom. Puistossa esimerkiksi noin 100 luolaa, joista Ozerna (105 km) ja Optymistychna (230/ 240 km) on luolaverkostoltaan maailman pisimpiä !
Dvoritšnan kansallispuisto Дворічанський національний природний парк (Dvoritšanskyi natsionalnyi pryrodnyi park) 31,3120 2009.12.11 kansallispuisto Harkovan alue Dvorichanskyi National Nature Park (englanniksi), Dvorichanskyi National Park (englanniksi)
Džarylhatšin kansallispuisto
(Džarylhatšin saaren kp.) 		Джарилгацький національний природний парк (Džarylhatskyi natsionalnyi pryrodnyi park) 100,00 1993.12.11 kansallispuisto Hersonin alue Dzharylhach National Nature Park (englanniksi), Natsionalnyi pryrodnyi park "Džarylhatskyi"
Halytšin kansallispuisto Галицький національний природний парк (Halytskyi natsionalnyi pryrodnyi park) 146,8480 2004.08.09 kansallispuisto Ivano-Frankivskin alue (Halytšin ympäristö) Halytskyi natsionalnyi pryrodnyi park (ukrainaksi), Halych National Nature Park (englanniksi)
Hetmanin kansallispuisto Гетьманський національний природний парк (Hetmanskyi natsionalnyi pryrodnyi park) 233,6010 2009.04.27 kansallispuisto Sumyn alue Vorsklajoen varrella, Welcome to the Getmanski National Natural Park (englanniksi), kartta puiston alueesta (jpg) (ukrainaksi), Hetmanskyi National Nature Park (englanniksi)
Holosijivin kansallispuisto Національний природний парк «Голосіївський» (Natsionalnyi pryrodnyi park "Holosijivskyi") 45,2552 2008.10.30 kansallispuisto Kiova (Holosijivin kaupunkipiiri) Natsionalnyi pryrodnyi park "Holosijivskyi" (ukrainaksi), Holosiivskyi National Nature Park (englanniksi)
H’olodnyi Jarin kansallispuisto Національний природний парк «Холодний Яр» (Natsionalnyi pryrodnyi park "H’olodnyi Jar") 68,335071 [9] 2022.01.01 [9] kansallispuisto Tšerkasyn alue Національний природний парк «Холодний яр» (ukrainaksi), Natsionalnyi pryrodnyi park "H’olodnyi Jar" (yt-video) (ukrainaksi), Довгоочікуваний статус: Холодний Яр став Національним природним парком (yt-video) (ukrainaksi)
Homilšan metsien kansallispuisto Національний природний парк «Гомільша́нські ліси» (Natsionalnyi pryrodnyi park "Homilšanski lisy") 143,1480 2004.09.06 kansallispuisto Harkovan alue (metsä Velyka Homilšan ja Suh’a Homilšan välillä selä ympäristöissä) Natsionalnyi pryrodnyi park "Homilšanski lisy" (ukrainaksi)
H’otynin kansallispuisto Хотинський національний природний парк (H’otynskyi natsionalnyi pryrodnyi park) 94,4610 2010.01.22 kansallispuisto Tšernivtsin alue Khotyn National Nature Park (englanniksi)
Hutsulštšynan kansallispuisto
(Hutsulienmaan kansallispuisto) 		Національний природний парк «Гуцульщина» (Natsionalnyi pryrodnyi park "Hutsulštšyna") 322,71 2002.05.14 kansallispuisto Ivano-Frankivskin alue Natsionalnyi pryrodnyi park "Hutsulštšyna" (ukrainaksi), https://wownature.in.ua/en/hutsulshchyna-national-nature-park/ Hutsulshchyna National Nature Park] (englanniksi)
Itšnjan kansallispuisto Ічнянський національний (природний) парк (Itšnjanskyi natsionalnyi (pryrodnyi) park) 96,6580 1993.04.21 kansallispuisto Tšernihivin alue Itšnjan kaupungin lähistö (uk:Ічня) Ichnya National Nature Park (englanniksi)
Javorivin kansallispuisto Яворівський національний природний парк (Javorivskyinatsionalnyi pryrodnyi park 71,08 1998.07.04 kansallispuisto Lvivin alue Yavoriv National Nature Park (englanniksi)
Kamjankan Sitšin kansallispuisto uk:Національний природний парк «Кам'янська Січ»; (Natsionalnyi pryrodnyi park "Kamjanska Sitš") 122,6114 2019.04.11 kansallispuisto Hersonin alue Kamianska Sich National Nature Park (englanniksi)
Karmeljukoven Podolian kansallispuisto (?) Націона́льний приро́дний парк «Кармелюко́ве Поді́лля» (Natsionalnyi pryrodnyi park "Karmeljukove Podillja") 202,0340 2009.12.16 kansallispuisto Vinnytsjan alue Natsionalnyi pryrodnyi park "Karmeljukove Podillja" (ukrainaksi), Karmeliuk’s Podillia National Nature Park (englanniksi)
Karpaattien kansallispuisto uk:Карпатський національний природний парк;[10] (Karpatskyi natsionalnyi pryrodnyi park) 504,9500 1980.06.03 kansallispuisto Ivano-Frankivskin alue Karpatskyi natsionalnyi pryrodnyi park (ukrainaksi), Carpathian National Nature Park (englanniksi)
Korolivskin Beskidien kansallispuisto (Kuninkaallisten/Kruunun Beskidien kansallispuisto?) uk:Національний природний парк «Королівські Бескиди»;[11][12] (Natsionalnyi pryrodnyi park "Korolivski Beskydy") 89,9700 2020.11.30 kansallispuisto Lvivin alue
Kremenetsin vuorten kansallispuisto Націона́льний приро́дний парк «Кремене́цькі го́ри»[13] (Natsionalnyi pryrodnyi park "Kremenetski hori") 69,5120 2009.12.11 kansallispuisto Ternopilin alue, Kremenetsin kaupungin lähiseudut Kremenets Mountains National Nature Park (englanniksi), Natsionalnyi pryrodnyi park "Kremenetski hori" (ukrainaksi), Kremenets Mountains (englanniksi)
Kreminnan metsien kansallispuisto Національний природний парк «Кремінські ліси» (Natsionalnyi pryrodnyi park "Kreminski lisy") 72,69 2019.09.10 kansallispuisto Luhanskin alue Указ Президента України від 10 вересня 2019 року № 678/2019 «Про створення національного природного парку «Кремінські ліси» » (ukrainaksi) (korvasi 2019 aiemman Сіверсько-Донецький NPP:n (Siversko-Donetskyi NP))
Kujalnykin kansallispuisto Національний природний парк «Куяльницький» (Natsionalnyi pryrodnyi park "Kujalnytskyi") 108,008867 [14] 2022.01.01 [14] kansallispuisto Odessan alue Указ Президента України №3/2022 Про створення національного природного парку "Куяльницький" (ukrainaksi) (uusi puisto 2022, ei sivua)
Mezynin kansallispuisto Мезинський національний природний парк (Mezynskyi natsionalnyi pryrodnyi park) 310,3520 2006.02.10 kansallispuisto Tšernihivin alue (kylän nimen mukaan Мезин) Mezynskyi National Nature Park (englanniksi)
Meotydan kansallispuisto Національний природний парк «Меотида»[15] (Natsionalnyi pryrodnyi park "Meotyda") 207,2095 2009.12.25 kansallispuisto Donetskin alue Meotyda National Nature Park (englanniksi)
Nobelin kansallispuisto
(Nobeljärven kansallispuisto) 		Нобельський національний природний парк (Nobelskyi natsionalnyi pryrodnyi park) 253,1881 2019.04.11 kansallispuisto Rivnen alue Nobel National Nature Park (englanniksi)
Oleškyn hietikon kansallispuisto
(Oleškyn hiekkojen kp.?) 		Національний природний парк «Олешківські піски» (Natsionalnyi pryrodnyi park "Oleškivski pisky") 116,7106 2010.02.23 kansallispuisto Hersonin alue
Oleshky Sands National Nature Park (englanniksi)
Pohjois-Podolian kansallispuisto Національний природний парк «Північне Поділля» (Natsionalnyi pryrodnyi park "Pivnitšne Podillja") 155,8792 2010.02.10 kansallispuisto Lvivin alue Northern Podillia National Nature Park (englanniksi)
Podolian Tovtryn kansallispuisto
(suom. Podolian mukaan) 		Націона́льний приро́дний парк «Поді́льські То́втри» (Natsionalnyi pryrodnyi park "Podilski Tovtry") 2613,16 1996.06.27 kansallispuisto Hmelnytskyin alue Pinta-alaltaan Ukrainan suurin kansallispuisto; Podilski Tovtry National Nature Park (englanniksi), Podilski Tovtry (ukrainaksi)
Pryazovan kansallispuisto (?) Приазовський національний природний парк (Pryazovskyi natsionalnyi pryrodnyi park) 781,2692 2010.02.10 kansallispuisto Zaporižžjan alue Pryazovskyi National Nature Park (englanniksi)
Pripet–Stoh’idin kansallispuisto
(Pripet- ja Stoh’idjokien kansallispuisto) 		Національний природний парк «Прип'ять-Стохід» (Natsionalnyi pryrodnyi park "Prypjat-Stoh’id") 393,1550 2007.08.13 kansallispuisto Volynian alue Prypiat-Stokhid National Nature Park (englanniksi)
Pyhien vuorten kansallispuisto
(Svjati Horyn kp.) 		Національний природний парк «Святі Гори» (Natsionalnyi pryrodnyi park "Svjati Hory") 405,89 1997.02.13 kansallispuisto Donetskin alue Holy Mountains National Nature Park (englanniksi)
Pyrjatynin kansallispuisto Пирятинський національний природний парк (Pyrjatynskyi natsionalnyi pryrodnyi park) 120,2842[16] 2009.12.11[16] kansallispuisto Pultavan alue Pyriatyn National Nature Park (englanniksi), Natsionalnyi pryrodnyi park "Pyrjatynskyi" (ukrainaksi)
Radvilan metsän kansallispuisto
(Radziwiłłin metsän kp.) 		Національний природний парк «Пуща Радзівіла»[17][18][19](Natsionalnyi pryrodnyi park "Puštša Radzivila") 242,65307[17] 2022.01.01[17] kansallispuisto Rivnen alue Національний природний парк «Пуща Радзівіла» (ukrainaksi)
Skolen Beskidien kansallispuisto Національний природний парк “Сколівські Бескиди” (Natsionalnyi pryrodnyi park "Skolivski Beskydy") 356,8400 1999.02.11 kansallispuisto Lvivin alue (Keski-Beskidien vuoristo Skolen ympäristössä) Національний природний парк “Сколівські Бескиди”, Skole Beskids National Nature Park (englanniksi)
Slobodan kansallispuisto Слобожанський національний природний парк (Slobožanskyi natsionalnyi pryrodnyi park) 52,44 2009.12.11 kansallispuisto Harkovan alue Slobozhanskyi National Nature Park (englanniksi), Natsionalnyi pryrodnyi park "Slobožanskyi " (ukrainaksi)
Synevyrin kansallispuisto Національний природний парк "Синевир"[20][10] (Natsionalnyi pryrodnyi park "Synevyr") 430,8180 1989.01.05 kansallispuisto Taka-Karpatian alue Synevyr National Nature Park (englanniksi), [7] (ukrainaksi)
Synohoran kansallispuisto (?) [[:uk:Національний природний парк «Синьогора» (Natsionalnyi pryrodnyi park "Synohora") 108,6600 2009.12.21 kansallispuisto Ivano-Frankivskin alue Natsionalnyi pryrodnyi park "Synohora" (ukrainaksi), Natsionalnyi pryrodnyi park "Synohora" (ukrainaksi)
Šatskin kansallispuisto uk:Шацький національний природний парк[10] (Šatskyi natsionalnyi pryrodnyi park) 489,77 1983.01.28 kansallispuisto Volynian alue Šatskin järvet on karstijärvien alue; suosittu lomakohde, yksi Ukrainan seitsemästä luonnonihmeestä; Shatsk Lakes (englanniksi)
Tsumanin metsän kansallispuisto Національний природний парк «Цуманська пуща» (Natsionalnyi pryrodnyi park "Tsumanska puštša") 344,6789[21][22] 2010.02.22[23][22] kansallispuisto Volynian alue Tsumanska Pushcha National Nature Park in Kivertsi (englanniksi), Kivertsivskyi natsionalnyi pryrodnyi park "Tsumanska puštša" (ukrainaksi)
Tšarivna havanin kansallispuisto
(Hurmaavan sataman kp.) 		Національний природний парк «Чарівна гавань»] (Natsionalnyi pryrodnyi park "Tšarivna havan") 109,00 2009.12.11 kansallispuisto Krimin autonominen tasavalta Charivna Havan (“Magical Harbor”) National Nature Park (englanniksi)
Tšeremošin kansallispuisto
(Tšeremošjoen kp.) 		Черемоський національний природний парк (Tšeremoskyi natsionalnyi pryrodnyi park) 71,1750 2009.12.11 kansallispuisto Tšernivtsin alue Natsionalnyi pryrodnyi park "Tšeremoskyi" - Pro nas (ukrainaksi)
Tuzlyn limaanien kansallispuisto Національний природний парк «Тузловські лимани»[24] (Natsionalnyi pryrodnyi park "Tuzlovski Lymany") 278,6500 2010.01.01 kansallispuisto Odessan alue Tuzly Estuaries National Nature Park (englanniksi), Natsionalnyi pryrodnyi park "Tuzlovski Lymany" (ukrainaksi), Shagany-Alibei-Burnas Lakes System (englanniksi), Tuzlovski Lymany (ukrainaksi)
Užin kansallispuisto Ужанський національний природний парк (Užanskyi natsionalnyi pryrodnyi park) 461,4730 1999.09.27 kansallispuisto Taka-Karpatian alue Uzhanskyi National Nature Park (englanniksi), Užanskyi natsionalnyi pryrodnyi park (ukrainaksi)
Velykyi Luhin kansallispuisto (Suuren niityn kansallispuisto) Національний природний парк Великий Луг (Natsionalnyi pryrodnyi park Velykyi Luh) 167,56 2006.02.10 kansallispuisto Zaporižžjan alue Національний природний парк Великий Луг (ukrainaksi), Great Meadow National Nature Park (Velykyi Luh) (englanniksi)
Verh’ovynan kansallispuisto Верховинський національний природний парк (Verh’ovynskyi natsionalnyi pryrodnyi park) 120,2290 2010.01.22 kansallispuisto Ivano-Frankivskin alue Verkhovyna National Nature Park (englanniksi), Natsionalnyi pryrodnyi park "Verh’ovynskyi" (ukrainaksi)
Vyžnytsjan kansallispuisto Вижницький національний природний парк (Vyžnytskyi natsionalnyi pryrodnyi park) 112,38 1995.08.30 kansallispuisto Tšernivtsin alue (Vyžnytsjan kaupungin mukaan) Vyzhnytsia National Nature Park (englanniksi), Natsionalnyi pryrodnyi park "Vyžnytskyi" (ukrainaksi)
Vähä-Polesian kansallispuisto (?) uk:Національний природний парк «Мале Полісся» (Natsionalnyi pryrodnyi park "Male Polissja") 87,6270 2013.08.02 kansallispuisto Hmelnytskyin alue Lower Polissia National Nature Park (englanniksi), "Male Polissja" natsionalnyi pryrodnyi park (ukrainaksi)
Ylä-Pobužžjan kansallispuisto
(suunniteltu kansallispuisto) 		Верхнє Побужжя національний природний парк [25][26] (Verh’ne Pobužžja natsionalnyi pryrodnyi park) ei vielä, suunniteltu ei vielä, suunniteltu kansallispuisto Hmelnytskyin alue
Zalissjan kansallispuisto Національний природний парк «Залісся» (Natsionalnyi pryrodnyi park "Zalissja") 148,36 2009.12.11 kansallispuisto Kiovan alue, Tšernihivin alue Національний природний парк «Залісся» (ukrainaksi)
Zatšarovanyi krain kansallispuisto (?) Національний природний парк «Зачарований край» (Natsionalnyi pryrodnyi park "Zatšarovanyi krai",) 61,01 2009.05.21 kansallispuisto Taka-Karpatian alue Natsionalnyi pryrodnyi park "Zatšarovanyi krai" (ukrainaksi), Zacharovanyi Krai National Nature Park (“Enchanted Land”) (englanniksi)
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: uk:Шаблон:Природоохоронні_території_загальнодержавного_значення_в_Україні
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:National Parks of Ukraine

[1]

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b National Parks and Reserves of Ukraine - All parks and reserves of Ukraine 2022. Nature Reserve Fund of Ukraine. Viitattu 25.2.2023. (englanniksi)
  2. ↑ Mervi Heinonen & Sanna-Kaisa Juvonen: IUCN:n suojelualueluokituksen soveltaminen Suomessa (pdf) 12.6.2013. Metsähallitus, metsa.fi. Viitattu 25.2.2023.
  3. ↑ Pryrodno-zapovidnyi fond Ukrajiny (Природно-заповідний фонд України) 2022. Nature Reserve Fund of Ukraine. Viitattu 25.2.2023. (ukrainaksi)
  4. ↑ a b c d e f Natsionalni pryrodni parky (Ukrainan kansallispuistojen sijaintikartta ja luettelo; valitse vasemmalta alasvetovalikosta "Національні природні парки"; taulukko avautuu painikkeesta "Перелік національних природних парків") Pryrodno-zapovidnyi fond, pzf.land.kiev.ua. Viitattu 26.2.2023. (ukrainaksi)
  5. ↑ Natsionalnyi pryrodnyi park "Nižnodniprovskyi" (Національний природний парк “Нижньодніпровський”) Natsionalnyi pryrodnyi park "Nižnodniprovskyi", nppn.org.ua. Viitattu 24.11.2022. (ukrainaksi)
  6. ↑ Natsionalnyi pryrodnyi park "Nižnosulskyi" (Нижньодністровський національний природний парк) esu.com.ua. Viitattu 24.11.2022. (ukrainaksi)
  7. ↑ Natsionalnyi pryrodnyi park "Nižnosulskyi" (Національний природний парк «Нижньосульський») Natsionalnyi pryrodnyi park "Nižnosulskyi", nppns.at.ua. Viitattu 24.11.2022. (ukrainaksi)
  8. ↑ Azovo-Syvaskyi natsionalnyi pryrodnyi park ukrainaincognita.com. Viitattu 5.9.2022. (ukrainaksi)
  9. ↑ a b Ukaz predyzenta Ukrajiny No 2/2022 - Pro stvorennja natsionalnoho parky "H’olodnyi Jar" president.gov.ua. 2022. Viitattu 2.3.2023. (ukrainaksi)
  10. ↑ a b c https://archive.org/details/geografichna03pya/page/n93/mode/2up pryrodnyi natsionalnyi park Ukrainan maantieteen tietosanakirja, osa 3, s. 87. Mainitsee kolme ensimmäistä nimeltä. (ukrainaksi)
  11. ↑ Зеленський створив національний природний парк "Королівські Бескиди" unian.ua. 30.11.2020. Viitattu 25.2.2023. (ukrainaksi)
  12. ↑ Ukrainian Radio Lviv: National Nature Park “Korolivski Beskydy”: challenges and prospects natureexperts.org. 1.10.2020. Viitattu 25.2.2023. (englanniksi)
  13. ↑ Pro park NPP "Kremenetski hori", kremgory.in.ua. Viitattu 12.3.2023. (englanniksi)
  14. ↑ a b Ukaz predyzenta Ukrajiny No 3/2022 president.gov.ua. 2022. Viitattu 2.3.2023. (ukrainaksi)
  15. ↑ V. I. Hetman: Meotyda (Меотида) Encyclopedia of Modern Ukraine, esu.com.ua. 2018. Viitattu 15.2.2023. (ukrainaksi)
  16. ↑ a b Istorija stvorennja Pyrjatynin kansallispuisto, npp-p.org.ua. Viitattu 2.3.2023. (ukrainaksi)
  17. ↑ a b c Указ Президента України: Про створення національного природного парку "Пуща Радзівіла" (ukrainaksi)
  18. ↑ Заповідник "Пуща Радзивіла" площею понад 24 тисячі га створять в Україні pravda.com.ua. 17.2.2021. Viitattu 25.2.2023. (ukrainaksi)
  19. ↑ https://rivnepost.rv.ua/news/natsionalniy-prirodniy-park-pushcha-radzivila-e-teper-na-sarnenshchini Національний природний парк «Пуща Радзівіла» є тепер на Сарненщині 4.1.2022 Рівне вечірнє, rivnepost.rv.ua (ukrainaksi)
  20. ↑ Synevyr nationalparks.in.ua. Viitattu 25.2.2023. (ukrainaksi)
  21. ↑ Fizynko-geohrafitšna h’arakterystyka Tsumanskoji puštši Kivertsivskyi natsionalnyi pryrodnyi park "Tsumanska puštša", knpp.com.ua. Viitattu 5.3.2023. (ukrainaksi)
  22. ↑ a b Kivertsy National Nature Park “Tsumanska Pushcha” volynspadok.org.ua. Viitattu 5.3.2023. (englanniksi)
  23. ↑ Istorija stvorennja parku Kivertsivskyi natsionalnyi pryrodnyi park "Tsumanska Puštša", knpp.com.ua. Viitattu 5.3.2023. (ukrainaksi)
  24. ↑ Тузловські лимани: як влаштувати дикий відпочинок у наметах серед рідкісних птахів tsn.ua. 13.06.2020. Viitattu 25.2.2023. (ukrainaksi)
  25. ↑ На Хмельниччині замислилися над створенням нацпарку “Верхнє Побужжя” 31.10.2013. ngp-ua.info. Viitattu 25.2.2023. (ukrainaksi)
  26. ↑ На Хмельниччині створюється національний природний парк “Верхнє Побужжя” 11.2.2014. kmu.gov.ua. Viitattu 25.2.2023. (ukrainaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Ukrainan kansallispuistojen artikkeleita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vähä-Polesian kansallispuisto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vähä-Polesian kansallispuisto

Kansallispuistossa sijaitseva Svjate ozero (Pyhäjärvi).

Sijainti
Pinta-ala
87,6270 km²
Hallinto
Perustettu
3.8.2013

muokkaa - muokkaa wikitekstiäTietolaatikon dokumentaatio

Vähä-Polesian kansallispuisto (ukr. Національний природний парк «Мале Полісся», Natsionalnyi pryrodnyi park "Male Polissja") on kansallispuisto Ukrainan Hmelnytskyin alueella. [1][2][3] Elokuussa 2013 perustetun kansallispuiston pinta-ala on 87,627 neliökilometriä.[4]

Kansallispuisto on nimetty Vähä-Polesian historiallis-kultturellisen alueen mukaan.[1][5] Puiston pyrkimyksenä on suojella arvokkaita luonnonarvoja ja Vähä-Polesia historiallisia kulttuurikohteita. Kansallispuistolla on tärkeä ympäristöllinen, tieteellinen, esteettinen, virkistyksellinen ja terveyttä edistävä vaikutuksensa.[1] Kansallispuistoon sisältyy muun muassa paikallisen Svjate ozeron (ukr. Святе озеро, suom. Pyhäjärvi) alue ympäristöineen.[1][2]

  • Auringonvalo siivilöityy mäntymetsän läpi.
    Auringonvalo siivilöityy mäntymetsän läpi.
  • Kansallispuiston kyltti metsässä.
    Kansallispuiston kyltti metsässä.
  • Tie metsän läpi.
    Tie metsän läpi.
  • Kosteampaa metsikköä.
    Kosteampaa metsikköä.
  • Lumikelloja (Galanthus L.).
    Lumikelloja (Galanthus L.).
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d V. I. Hetman (В. І. Гетьман): Male Polissja natsionalnyi pryrodnyi park (Мале Полісся національний природний парк) Encyclopedia of Modern Ukraine, esu.com.ua. 2017. Viitattu 28.11.2023. (ukrainaksi)
  2. ↑ a b Lower Polissia National Nature Park wownature.in.ua. Viitattu 28.11.2023. (englanniksi)
  3. ↑ "Male Polissja" natsionalnyi pryrodnyi park malepolisja.in.ua. Viitattu 28.11.2023. (ukrainaksi)
  4. ↑ Natsionalni pryrodni parky (Ukrainan kansallispuistojen sijaintikartta ja luettelo; valitse vasemmalta alasvetovalikosta "Національні природні парки") Pryrodno-zapovidnyi fond, pzf.land.kiev.ua. Viitattu 28.11.2023. (ukrainaksi)
  5. ↑ O. R. Perh’atš (О. Р. Перхач): Male Polissja (Мале Полісся) Encyclopedia of Modern Ukraine, esu.com.ua. 2017. Viitattu 28.11.2023. (ukrainaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • [ Natsionalnyi pryrodnyi park __] (ukrainaksi)

Šatskin kansallispuisto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Šatskin kansallispuisto
Sijainti
Pinta-ala
489,77 km²
Hallinto
Perustettu
28.1.1983

muokkaa - muokkaa wikitekstiäTietolaatikon dokumentaatio

Šatskin kansallispuisto (ukr. Шацький національний природний парк, Šatskyi natsionalnyi pryrodnyi park) on kansallispuisto Ukrainan Volynian alueella.[1][2] Tammikuussa 1983 perustetun kansallispuiston pinta-ala on nykyään 489,77 neliökilometriä.[3] Kansallispuisto sijaitsee lähellä Puolan ja Valko-Venäjän rajaa.

Kansallispuiston alueella sijaitsee yhteensä 23 järveä. Keskeinen piirre kansallispuistoa ovat Šatskin järvet; järvistä suurin on Šatsk.[1][4] Ne ovat osa yli 30 karstijärvien alueesta.[4] Šatskin järvet on Polesian suurimpia ja parhaiten säilyneitä kosteikkoalueita ja suojeltu Ramsarin sopimuksella. Alueella pesii noin 75 lintulajia ja järviseutu on monien muuttolintujen muuttomatkan levähdyskohde.[5] Seutu on ollut myös hyvin suosittu lomakohde.

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Shatsk National Nature Park wownature.in.ua. Viitattu 28.11.2023. (englanniksi)
  2. ↑ Šatskyi pryrodnyi natsionalnyi park Ukrainan maantieteen tietosanakirja, osa 3, s. 441-442. Viitattu 28.11.2023. (ukrainaksi)
  3. ↑ Natsionalni pryrodni parky (Ukrainan kansallispuistojen sijaintikartta ja luettelo; valitse vasemmalta alasvetovalikosta "Національні природні парки") Pryrodno-zapovidnyi fond, pzf.land.kiev.ua. Viitattu 28.11.2023. (ukrainaksi)
  4. ↑ a b Šatski ozera Ukrainan maantieteen tietosanakirja, osa 3, s. 442. Viitattu 28.11.2023. (ukrainaksi)
  5. ↑ Shatsk Lakes Ramsar Sites Information Service. Viitattu 28.11.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • [ Natsionalnyi pryrodnyi park __] (ukrainaksi)

Alulle: Ukrainan kansallispuistot -karttamalline

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • ja/tai luettelomalline artikkelin loppuun?
  • vrt. Ukrainan ydinvoimalat -malline

Alulle: Svjatohirskin lavra

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Svjatohirskin lavraa ympäröi Pyhien vuorten kansallispuisto.

Svjatohirskin lavra yksi neljästä lavran arvon saaneista luostareista Ukrainassa.[1][2] Svjatohirsk, Donetskin alue, Ukraina

Pyhien vuorten kansallispuisto tai Svjati Horyn kansallispuisto (ukr. Національний природний парк «Святі Гори», Natsionalnyi pryrodnyi park "Svjati Hory") on kansallispuisto Ukrainan Donetskin alueella.[3][4] Vuonna 1997 perustetun laajan, useista osista koostuvan kansallispuiston pinta-ala on 405,89 neliökilometriä.[5][4] Kansallispuisto on saanut nimensä Donetsjoen rinteellä, Svjatohirskin kaupungin lähistöllä sijaitsevasta Svjatohirskin lavrasta, joka on yksi neljästä Ukrainassa lavran arvon saaneista luostareista.[1][2] Laaja kansallispuisto on tarjonnut luostarin ohella seudulla kävijälle mahdollisuuden hiljentyä ja virkistyä.

Kansallispuiston alue on ollut Venäjän hyökkäyssodassa (2022–) taistelutantereena, ja sotatoimet ovat paitsi surmanneet ja haavoittaneet ihmisiä, tuhonneet laajalti sekä luontoa että rakennuksia (tammikuuhun 2023 mennessä).[6][7]

  • Neljä lavraa Ukrainassa:[2]
1) Києво-Печерська Свято-Успенська лавра (статус Л. від 1182), Petšerskin lavra (Kiovan luolaluostari), Kiova
2) Почаївська Свято-Успенська лавра (від 1833), Potšajivin lavra, Potšajiv
3) Унівська Свято-Успенська лавра Студійського уставу (від 1913), Univin lavra, Univ (kylä), Lvivin piiri, Lvivin alue (Ukrainan kreikkalaiskatolinen kirkko)
4) Святогірська Свято-Успенська лавра (від 2004). Svjatohirskin lavra, Svjatohirsk
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Sviati Hory Dormition Monastery encyclopediaofukraine.com. Viitattu 26.2.2023. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Lavra Encyclopedia of Modern Ukraine, esu.com.ua. Viitattu 26.2.2022. (ukrainaksi)
  3. ↑ Holy Mountains National Nature Park wownature.in.ua. Viitattu 26.2.2023. (englanniksi)
  4. ↑ a b Національний природний парк "Святі гори". офіційний веб-сайт npp-svyatygory.com.ua. Viitattu 26.2.2023. (ukrainaksi)
  5. ↑ Natsionalni pryrodni parky (Ukrainan kansallispuistojen sijaintikartta ja luettelo; valitse vasemmalta alasvetovalikosta "Національні природні парки") Pryrodno-zapovidnyi fond, pzf.land.kiev.ua. Viitattu 26.2.2023. (ukrainaksi)
  6. ↑ Sofija Mindšosa: Загиблі працівники та 80% знищених будівель: як нацпарк "Святі Гори" пережив окупацію 19.1.2023. 24 Kanal, 24tv.ua. Viitattu 26.2.2022. (ukrainaksi)
  7. ↑ UNESCO Reserve and National Park are on fire from hostilities! 6.5.2022. uncg.org.ua. Viitattu 26.2.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alulle: Džarylhatšin kansallispuisto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Džarylhatšin kansallispuisto
Sijainti
Lähin kaupunki
Pinta-ala
100,00 km²
Hallinto
Perustettu
11.12.1993

muokkaa - muokkaa wikitekstiäTietolaatikon dokumentaatio

Džarylhatšin kansallispuisto (Džarylhatšin saaren kp.; ukr. Джарилгацький національний природний парк, Džarylhatskyi natsionalnyi pryrodnyi park) on kansallispuisto Ukrainan Hersonin alueen eteläosassa.[1][2] Vuonna 1993 (asetus 11.12.2009) perustetun kansallispuiston pinta-ala on 100,00 neliökilometriä.[3][1] Kansallispuiston ydinosa sijaitsee Mustanmeren pohjoisosassa, alle 10 kilometrin etäisyydellä Skadovskin kaupungin eteläpuolella sijaitsevalla Džarylhatšin saarella.[1][2][4] Jo ennen kansallispuiston perustamista, alueella on sijainnut esimerkiksi kasvitieteellinen luonnonsuojelualue.[5]

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Natsionalnyi pryrodnyi park "Džarylhatskyi" (Національний природний парк «Джарилгацький» ) (pdf) uncg.org.ua. 2017. Viitattu 4.3.2023. (ukrainaksi)
  2. ↑ a b Dzharylhach National Nature Park wownature.in.ua. Viitattu 4.3.2023. (englanniksi)
  3. ↑ Natsionalni pryrodni parky (Ukrainan kansallispuistojen sijaintikartta ja luettelo; valitse vasemmalta alasvetovalikosta "Національні природні парки") Pryrodno-zapovidnyi fond, pzf.land.kiev.ua. Viitattu 4.3.2023. (ukrainaksi)
  4. ↑ A. M. Oliferov: Džarylhatš (Джарилгач) Encyclopedia of Modern Ukraine, esu.com.ua. 2007. Viitattu 4.3.2023. (ukrainaksi)
  5. ↑ D. V. Dubyna: Džarylhatskyi zakaznyk (Джарилгацький заказник) Encyclopedia of Modern Ukraine, esu.com.ua. 2007. Viitattu 4.3.2023. (ukrainaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alulle: Boikivštšynan kansallispuisto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Boikivštšynan kansallispuisto
Sijainti
Lähin kaupunki
Pinta-ala
122,40 km²
Hallinto
Perustettu
11.4.2019
Hallinto

muokkaa - muokkaa wikitekstiäTietolaatikon dokumentaatio

Kansallipuiston logo.

Boikivštšynan kansallispuisto (ukr. Національний природний парк «Бойківщина», Natsionalnyi pryrodnyi park Boikivštšyna) on kansallispuisto Ukrainan Lvivin alueella, aivan Taka-Karpatian alueen rajalla.[1][2] Huhtikuussa 2019 silloiseen Turkan piiriin, nykyiseen Sambirin piiriin perustetun kansallispuiston pinta-ala on 122,40 neliökilometriä.[3][4]

Kansallispuiston maisemiin lukeutuu myuun muassa Pikuivuori (1 408 m), joka on Lvivin alueen korkein huippu.[5] Kansallispuiston läheillä, Matkivin kaupunkityyppisessä taajamassa sijaitsee Unescon maailmanperintökohteeseen Puolan ja Ukrainan Karpaattien puiset tserkvat kuuluva Matkivin Pyhän Demetrioksen kirkko.[1]

  • Lyboh’oran kylä, aiemman Turkan piirin, nykyisen Sambirin piiri alueella.
    Lyboh’oran kylä, aiemman Turkan piirin, nykyisen Sambirin piiri alueella.
  • Pikuivuori (1408 m) on Lvivin alueen korkein huippu.
    Pikuivuori (1408 m) on Lvivin alueen korkein huippu.
  • Mustekalasieni (Clathrus archeri) Pikuivuoren suojelualueella.
    Mustekalasieni (Clathrus archeri) Pikuivuoren suojelualueella.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Natsionalnyi pryrodnyi park Boikivštšyna (Національний природний парк «Бойківщина») Boikivštšynan kansallispuisto, boikivshchyna-park.in.ua. Viitattu 13.11.2023. (ukrainaksi)
  2. ↑ Natsionalnyi pryrodnyi park Boikivštšyna (Національний природний парк «Бойківщина») wownature.in.ua. Viitattu 13.11.2023. (ukrainaksi)
  3. ↑ На Львівщині створено масштабний заповідний об’єкт – національний природний парк “Бойківщина” 11.4.2019. gov.ua. Viitattu 13.11.2023. (ukrainaksi)
  4. ↑ Natsionalni pryrodni parky (Ukrainan kansallispuistojen sijaintikartta ja luettelo; valitse vasemmalta alasvetovalikosta "Національні природні парки") Pryrodno-zapovidnyi fond, pzf.land.kiev.ua. Viitattu 13.11.2023. (ukrainaksi)
  5. ↑ Mount Pikui. Lviv / Zakarpattia, Ukraine, Europe summitpost.org. Viitattu 13.11.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alulle: H’olodnyi Jarin kansallispuisto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
H’olodnyi Jarin kansallispuisto
Sijainti
Lähin kaupunki
Tšyhyryn (ukr. Чигирин) ja Kamjanka
Pinta-ala
68,335071 km²
Hallinto
Perustettu
1.1.2022

muokkaa - muokkaa wikitekstiäTietolaatikon dokumentaatio

H’olodnyi Jarin kansallispuisto (ukr. Національний природний парк «Холодний Яр», Natsionalnyi pryrodnyi park "H’olodnyi Jar") on kansallispuisto Ukrainan Tšerkasyn alueella.[1] Vuonna 2022 perustetun kansallispuiston pinta-ala on 68,335 neliökilometriä.[2]

H’olodnyi Jar (kirjaimellinen suom. Kylmä rotko) voi tarkoittaa Ukrainassa useaa eri asiaa. Eräs tavallisimmista merkityksistä liittyy historialliseen, runsaasti harjuja ja lähteitä käsittävään suojeltuun (vuodesta 1968) metsäalueeseen Motronynskyin kolminaisuuden luostarin läheisyydessä, Tšyhyrynin kaupungin länsipuolella. Metsä on toiminut paikallisten asukkaiden suojana satojen vuosien aikana - niin tataarien hyökkäysten kuin puolalaisvallankin aikana. Metsä oli muun muassa Zaporižžjan kasakoihin (Запорiзька Січ) kuuluneen kevyesti aseistettujen, puolalaishallintoa vastaan taistelleiden haidamakojen kokoontumispaikka 1700-luvulla. H’olodnyi Jarin metsä oli partisaanitaistelijoiden tukikohta-alue myös vuosina 1918–1922.[3][4][5]

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Natsionalnyi pryrodnyi park "H’olodnyi Jar" wownature.in.ua. Viitattu 17.3.2023. (ukrainaksi)
  2. ↑ Ukaz predyzenta Ukrajiny No 2/2022 - Pro stvorennja natsionalnoho parky "H’olodnyi Jar" president.gov.ua. 2022. Viitattu 17.3.2023. (ukrainaksi)
  3. ↑ H’olodnyi Jar (Холодний Яр) (ISBN 5-88500-020-4) Ukrainan maantieteen tietosanakirja, osa 3: P-Ja, s. 377. 1993. Viitattu 17.3.2023. (ukrainaksi)
  4. ↑ Kholodnyi Yar Internet Encyclopedia of Ukraine, encyclopediaofukraine.com. 1988. Viitattu 17.3.2023. (ukrainaksi)
  5. ↑ Haidamaka Internet Encyclopedia of Ukraine, encyclopediaofukraine.com. 1989. Viitattu 17.3.2023. (ukrainaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Alulle: Kamjankan Sitšin kansallispuisto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kamjankan Sitšin kansallispuisto

Kamjankan Sitšin muistomerkkejä kansallispuiston alueella, Kah’ovkan tekojärven lounaisrannalla.

Sijainti
Lähin kaupunki
Pinta-ala
122,6114 km²
Hallinto
Perustettu
11.4.2019

muokkaa - muokkaa wikitekstiäTietolaatikon dokumentaatio

Kamjankan Sitšin kansallispuisto (ukr. Національний природний парк «Кам'янська Січ», Natsionalnyi pryrodnyi park "Kamjanska Sitš") on kansallispuisto Ukrainan Hersonin alueella.[1] Vuonna 2019 perustetun kansallispuiston pinta-ala on 122,6114 neliökilometriä.[2] Kansallispuisto sijaitsee Beryslavin piirissä Kah’ovkan tekojärven lounaisosassa; puistoalueeseen kuuluu myös tekojärven vesialuetta ja sinne laskevia Dneprin oikean rannan sivujokia ympäristöineen.[2] Aikoinaan Zaporižžjan kasakoihin kuuluneen Kamjankan Sitšin ydinalue muistomerkkeineen on osa kansallispuistoa (Respublikanetsin kylä).[1][2][3]

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Kamianska Sich National Nature Park wownature.in.ua. Viitattu 18.3.2023. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Natsionalni pryrodni parky (Ukrainan kansallispuistojen sijaintikartta ja luettelo; luettelon avaamiseksi valitse kartan alapuolelta "Перелік національних природних парків") Pryrodno-zapovidnyi fond, pzf.land.kiev.ua. Viitattu 18.3.2023. (ukrainaksi)
  3. ↑ Kamjanska Sitš (Кам'янська Січ) Ukrainan historian tietosanakirja, osa 4: Ка-Ком, s. 69-70; history.org.ua; artikkeli pdf-muodossa via Commons. 2007. Viitattu 18.3.2023. (ukrainaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alulle: Kujalnykin kansallispuisto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kujalnykin kansallispuisto

Suolaa Kujalnykin limaanin kuivuneessa osassa.

Sijainti
Lähin kaupunki
Pinta-ala
108,008867 km²
Hallinto
Perustettu
1.1.2022

muokkaa - muokkaa wikitekstiäTietolaatikon dokumentaatio

Kujalnykin kansallispuisto (ukr. Національний природний парк «Куяльницький», Natsionalnyi pryrodnyi park "Kujalnytskyi") on kansallispuisto Ukrainan Odessan alueella.[1] Vuonna 2022 perustetun kansallispuiston pinta-ala on 108,008867 neliökilometriä.[2]

Kujalnykin kansallispuisto sijaitsee Odessan piirissä, Odessan suurkaupungin pohjoispuolella. Kansallispuiston ytimen muodostaa erittäin suolainen Kujalnykin limaani, jonka veden tyypillinen suolaisuus on 74,3 ppt, enimmillään jopa 296 ppt.[3][4] Limaaniin laskee Velykyi Kujalnyk -joki (Великий Куяльник) ja Mustastamerestä sen erottaa vajaa kaksi kilometriä leveä penger.

  • Suolayrttiä (Salicornia europaea) Kujalnykin limaanin rantahietikolla.
    Suolayrttiä (Salicornia europaea) Kujalnykin limaanin rantahietikolla.
  • Kujalnykin limaania.
    Kujalnykin limaania.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Natsionalnyi pryrodnyi park "Kujalnytskyi" (Національний природний парк «Куяльницький») wownature.in.ua. Viitattu 18.3.2023. (ukrainaksi)
  2. ↑ a b Ukaz predyzenta Ukrajiny No 3/2022 (Указ Президента України №3/2022 Про створення національного природного парку "Куяльницький") 2022. president.gov.ua. Viitattu 18.3.2023. (ukrainaksi)
  3. ↑ A. V. Jatsyk (А. В. Яцик): Kujalnytskyi lyman (Куяльницький лиман) Encyclopedia of Modern Ukraine, esu.com.ua. 2016. Viitattu 18.3.2023. (ukrainaksi)
  4. ↑ Ju. O. Ambroz: Kujalnytskyi lyman (Куяльницький лиман) (ISBN 5-88500-012-3) Heohrafitšna entsyklopedija Ukrajiny eli Ukrainan maantieteen tietosanakirja, osa 2: Z-O, s. 254. 1990. Viitattu 1.3.2023. (ukrainaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • [ Natsionalnyi pryrodnyi park __] (ukrainaksi)
  • Natsionalni pryrodni parky (Ukrainan kansallispuistojen sijaintikartta ja luettelo; luettelon avaamiseksi valitse kartan alapuolelta "Перелік національних природних парків". Osa uusimmista kansallispuistoista uupuu tästä listauksesta) Pryrodno-zapovidnyi fond, pzf.land.kiev.ua. Viitattu 18.3.2023. (ukrainaksi)

Alulle: Biloberežžja Svjatoslavan kansallispuisto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kinburnin kynnään kärki. Vastarannalla näkyy Mykolajivin piiriä Otšakivin lähistöltä.
Biloberežžja Svjatoslavan kansallispuiston sijainti.
Biloberežžja Svjatoslavan kansallispuiston sijainti.
  Biloberežžja   Svjatoslavan kp.
Biloberežžja Svjatoslavan kansallispuisto sijaitsee Kinburninniemellä Dneprin limaaniin eteläpuolella.

Biloberežžja Svjatoslavan kansallispuisto (ukr. Білобережжя Святослава національний (природний) парк, Biloberežžja Svjatoslava natsionalnyi (pryrodnyi) park; suom. Svjatoslavan valkorannan kansallispuisto) on kansallispuisto Ukrainan eteläosassa Mykolajivin alueen Mykolajivin piirissä Kinburninniemellä. Kansallispuisto rajautuu pohjoisessa Dneprin limaaniin, lännessä ja etelässä Mustaanmereen, idässä Hersonin alueen Hersonin piiriin.[1][2][3][4][5]

Kansallispuiston alue on osa länttä kohti työntyvää noin 40 kilometriä pitkää ja luokkaa 5 kilometriä leveää Kinburninniemeä (ukr. Кінбурнський півострів, Kinburnskyi pivostriv).[4][5][2] Niemen länsiosassa luoteeseen kurottautuu Kinburnin kynnäs (ukr. Кінбурнська коса, Kinburnska kosa), kapeampi hiekkasärkästä muodostunut 10 kilometriä pitkä, 100–1 500 metriä leveä niemi.[6][1] Sen eteläisenä jatkeena on Jahoplykinlahteen (ukr. Ягорлицька затока) työntyvä Pokrovin kynnäs.[1] Kinburninniemen länsiosan kolme kylää on rajattu kansallispuiston ulkopuolelle.[2]

Kansallispuisto on perustettu vuonna 2009 ja sen pinta-ala on 352,2 neliökilometriä.[2]

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Ivory Coast of Sviatoslav National Nature Park wownature.in.ua. Viitattu 24.11.2022. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Natsionalni pryrodni parky (Ukrainan kansallispuistojen sijaintikartta ja luettelo) Pryrodno-zapovidnyi fond, pzf.land.kiev.ua. Viitattu 24.11.2022. (ukrainaksi)
  3. ↑ Natsionalnyi pryrodnyi park "Biloberežžja Svjatoslava" belosvyat.com.ua. Viitattu 24.11.2022. (ukrainaksi)
  4. ↑ a b Je. L. Makarevitš (redaktor): Atlas avtomobilnyh dorog. Zapadnaja Jevropa. Strany Baltii, Rossija, Belarus, Ukraina, Moldova 1:700 000. s. 165. Minsk, Valko-Venäjä: Izdatelstvo Jansejan, 2005. ISBN 985-6501-12-1. (venäjäksi)
  5. ↑ a b H. F. Krykun: Kinburnskyi pivostriv (Кінбурнський півострів) esu.com.ua. 2013. Viitattu 24.11.2022. (ukrainaksi)
  6. ↑ H. F. Krykun: Kinburnska kosa (Кінбурнська коса) esu.com.ua. 2013. Viitattu 24.11.2022. (ukrainaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Kehitä tietosanakirja-artikkeleita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tietosanakirjan osat: Paperille painettu tietosanakirjasarja on julkaistu avoimessa pdf-julkaisumuodossa alkukirjaimen mukaisiin pdf-tiedostoihin jaettuna:

UkrLandFarming

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

UkrLandFarming on ukrainalainen suurmaatalouden alalla yritys... Pääomistaja ukrainalainen oligarkki Oleh Bah’matjuk. [1][2][3][4][5][6][7][8]

Itä-Ukrainan sota (2014-) ja venäjälle alisteisten nukkevaltioiden miehityshallinto, Krimin miehitys ja venäjän hyökkäys Ukrainaan 2022– ovat aiheuttaneet yritykselle erittäin merkittäviä taloudellisia menetyksiä...[9][4]

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Overview UkrLandFarming, ulf.com.ua. Viitattu 5.5.2023. (englanniksi)
  2. ↑ Occupiers cause US$270 million worth of damage to UkrLandFarming in Kherson Oblast 13.11.2022. pravda.com.ua. Viitattu 5.5.2023. (englanniksi)
  3. ↑ Kenneth Rapoza: In Ukraine, Debt Holiday For The Government. Private Sector Not As Lucky 11.10.2022. forbes.com. Viitattu 5.5.2023. (englanniksi)
  4. ↑ a b Ukraine's Ukrlandfarming says war has caused it big losses 10.5.2022. reuters.com. Viitattu 5.5.2023. (englanniksi)
  5. ↑ Asami Terajima: Ukraine’s egg production drops by 16%, UkrLandFarming blames NABU 19.3.2021. kyivpost.com. Viitattu 5.5.2023. (englanniksi)
  6. ↑ Bakhmatyuk's UkrLandFarming among TOP 15 companies helping to fight coronavirus in Ukraine 7.4.2020. unian.info. Viitattu 5.5.2023. (englanniksi)
  7. ↑ UkrLandFarming: agribusiness giant on the edge of downfall? 5.3.2020. argescaleagriculture.com. Viitattu 5.5.2023. (englanniksi)
  8. ↑ Ukrlandfarming Unearths Ukraine's Agricultural Potential (julkaisun sponsoroitua sisältöä) Foreign Policy, foreignpolicy.com. Viitattu 5.5.2023. (englanniksi)
  9. ↑ The largest agroholdings. Rating of 45 largest agricultural holdings in Ukraine 24 червня 2016. landlord.ua. Viitattu 5.5.2023. (englanniksi)

Rivnen meripihka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Ukrainan tekojärviä, kanavia, vesi- ja lämpövoimalaitoksia yms

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Donets–Donbass-kanava, ohjaus sivuilta Donets-Donbass -kanava ja Donets-Donbass-kanava

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Donets–Donbass-kanava (ukr. Канал Сіверський Донець – Донбас, Kanal Siverskyi Donets – Donbas), on ... kanava Donetskin alueella Ukrainan itäosassa.[1] [[]]__ista lähtevä ja [[]]an päättyvä kanava on __ kilometriä pitkä, josta kaivettua kanavaa __ km, putkessa kulkevaa osuutta__  km,___ ....

Kanava kulkee reittiä ___ ___ ___ Tšasiv Jar[2]

Donets–Donbass -kanavaa Tšasiv Jarin pohjoispuolella.

Donets–Donbass-kanava (ukr. Канал Сіверський Донець — Донбас) kulkee kaupungin itäosien läpi.[3][2]

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Donets-Donbas Canal encyclopediaofukraine.com. 1984. Viitattu 15.6.2022. (englanniksi)
  2. ↑ a b У каналі Сіверський Донець-Донбас виявлено тіло потонулої жінки (Hukkuneen naisen ruumis löytyi Donets-Donbass -kanavasta) Slanjanskije vedomosti, slavinfo.dn.ua. 10.6.2021. Viitattu 15.6.2022. (ukrainaksi)
  3. ↑ Je. L. Makarevitš (redaktor): Atlas avtomobilnyh dorog. Zapadnaja Jevropa. Strany Baltii, Rossija, Belarus, Ukraina, Moldova 1:700 000. s. 160. Minsk, Valko-Venäjä: Izdatelstvo Jansejan, 2005. ISBN 985-6501-12-1. (venäjäksi)


Dnepr–Donbass-kanava

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Harkova...
  • Ukrainan tekojärvet (kastelun, teollisuuden ja yhdyskuntaveden tarpeisiin) - kerää 2-5 kpl

Ukrainan suurimpia kaivoksia ja kaivosalan yrityksiä, sekä kaivannaisvaroja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan 10-30 suurinta sähkö- ja lämpövoimalaitosta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alulle artikkeleita listasta Luettelo itsenäisyyspäivistä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

+- Moldovan itsenäisyyspäivä


Puolan itsenäisyyspäivä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Slovakian perustuslain päivä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Slovakian tasavallan perustuslain päivä (slovakiksi Deň Ústavy Slovenskej republiky) on vuosittain Slovakiassa juhlittava kansallispäivä. Sitä vietetään 1. syyskuuta ja tällä juhlistetaan 1. syyskuuta 1992 Bratislavassa hyväksyttyä tasavallan maan perustuslakia.[1][2][3] Merkitykseltään juhlapäivä vastaa itsenäisyyspäivää. Slovakian perustuslaki astui voimaan 1. lokakuuta 1992.[4] Käytännössä Tšekkoslovakian hajoaminen Tšekiksi ja Slovakiaksi toteutui virallisesti 1. tammikuuta 1993.

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Constitution Day in Slovakia 1.9.2023. rtvs.sk. Viitattu 2.2.2024. (englanniksi)
  2. ↑ Constitution of the Slovak Republic Day officeholidays.com. Viitattu 2.2.2024. (englanniksi)
  3. ↑ The World Factbook: Field Listing - National holiday, 2.2.2024
  4. ↑ Constitution of the Slovak Republic (käännös) prezident.sk. Viitattu 2.2.2024. (englanniksi)


Ukrainan talouselämään ja oikeuteen liittyviä aiheita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan unionin neuvontaoperaatio Ukrainassa, (EUAM Ukraine)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

...

Ukrainan kansallinen korruptiontorjuntavirasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan kansallinen korruption vastainen toimisto (NABU)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan korruption vastainen erityissyyttäjänvirasto (SAPO)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ukrainan yleisen syyttäjän (viraston) tunnus. SAPO on eräs sen yksiköistä.

Korruption vastainen erityissyyttäjänvirasto (ukr. Спеціалізована антикорупційна прокуратура, lyhennys САП; engl. Specialized Anti-Corruption Prosecutor’s Office, lyhennys SAPO) on Ukrainan yleisen syyttäjän (syyttäjänviraston) alainen riippumaton yksikkö, jonka on ensisijaisesti vastuussa Ukrainan kansallisen korruption vastaisen toimiston (NABU) tekemien rikosepäilyjen esitutkinnan lainmukaisuudesta ja syyttäjänä toimimisesta tapausten oikeuskäsittelyssä.[1] Yksikön toiminta käynnistettiin joulukuussa 2015.[2]

Jatka:

  • Joulukuussa 2023 julkistetun ___Razumkov Centerin... kyselytutkimuksen mukaan ukrainalaisten luottamus useisiin viranomaistahoihin ei ollut järin korkea.[3]

SAPO:n johtajina ovat toimineet Nazar Kholodnytsky (2015-2020) ja Oleksandr Klymenko (2022-).[4][5][6][7]

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ NABU: FAQ National Anti-Corruption Bureau of Ukraine (NABU), nabu.gov.ua. Viitattu 28.3.2024. (englanniksi)
  2. ↑ Cono Giardullo: Four Years After: The ˮLong March” of Justice-Sector Reforms in Ukraine IAI PAPERS 18, s. 1-23; ISBN 978-88-9368-066-0. 1.1.2018. Istituto Affari Internazionali (IAI) via JSTOR, jstor.org. Viitattu 28.4.2024. (englanniksi)
  3. ↑ Survey: 94 percent of Ukrainians trust their Army 27.12.2023. ukrinform.net. Viitattu 28.4.2024. (englanniksi)
  4. ↑ Nazar Kholodnytsky appointed Anti-Corruption Prosecutor of Ukraine – PGO 2.12.2015. interfax.com.ua. Viitattu 28.4.2024. (englanniksi)
  5. ↑ Катерина Риженко: Конкурс з обрання керівника САП на фініші: чого чекати? 28.7.2021. liga.net. Viitattu 28.4.2024. (ukrainaksi)
  6. ↑ Election of SAPO Head at the Finish Line: What to Expect? 28.7.2021. Transperancy International Ukraine, ti-ukraine.org. Viitattu 28.4.2024. (englanniksi)
  7. ↑ Oleksandr Klymenko appointed as Head of SAPO 28.7.2022. ukrinform.net. Viitattu 28.4.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän sotatoimien kansainväliset rahoittajat, etsi parempi suomennos

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • luokittelu...

Sotavero

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kehitä: Ukrainan maantiede, maatiedon eri lähestymisiä, aluehallinnon eri tasot ja lähteistys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alulle: Ukrainan valtion tilastopalvelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ukrainan valtion tilastopalvelun logo.

Ukrainan valtion tilastopalvelu (ukr. Державний Комітет Статистики України, Deržavnyi Komitet Statystyky Ukrajiny, lyhennys UkrStat; engl. State Statistics Service of Ukraine, lyhennys SSSU) on Ukrainan valtion ylläpitämä julkinen, kansallinen tilastokeskus.[1] Ukrainan tilastokeskus Ukrstat... ...

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Ukrainian parliament adopts new regulation governing official state statistics 23.8.2022. undp.org. Viitattu 19.2.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alulle:Ukrainan maantieteen tietosanakirja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

uk:Географічна енциклопедія України

Ukrainan maantieteen tietosanakirja (ukr. Географічна енциклопедія України, Heohrafitšna entsyklopedija Ukrajiny) on vuosina 1989-1993 julkaistu kolmiosainen ukrainankielinen tietosanakirja, joka käsittelee erityisesti Ukrainan maantiedettä. Tietosanakirjasarjan kirjoittajia oli yhteensä noin 650.[1] Toimituskunnan päätoimittajana toimi maantieteilijä, professori Oleksandr Marynytš (ukr. Олександр Мефодійович Маринич).

Tietosanakirjan osat ovat (linkki arkistoituun pdf-julkaisuun):

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ O. M. Marynytš, Je. I. Stetsenko: Heohrafitšna entsyklopedija Ukrajiny (Географічна енциклопедія України) esu.com.ua. 2006. Viitattu 18.10.2022. (ukrainaksi)

Harkitse/tutustu/alulle: Ukrainan taloustieteellinen tietosanakirja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan taloustieteellinen tietosanakirja ({ukr. Економічна енциклопедія , Ekonomitšna entsyklopedija) on ukrainankielinen, vuosina 2000-2002 julkaistu kolmiosainen taloustieteen tietosanakirja... [1]

Päivitä ja kehitä: Ukrainan alueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Voisi olla tarvetta myös Ukrainan historiallis-entnisten alueiden artikkelille: käsitteet Hutsulienmaa (Hutsulštšyna), Boikojenmaa (Boikivštšyna), Lemkojenmaa (Lemkivštšyna) yms. Ukwikissä ja Commonsissa on kielellisten alueiden (murteiden) suuntaa-antava kartta (englanniksi), (ukrainaksi) ja artikkeleita, joissa tähän viitataan esim. uk:Бойківщина. Olisiko Ukrainan kansallisatlaksessa lisää, ainakin useissa tietosanakirjoissa on? Mitä neuvostotietosanakirjat ja -historiat asiasta kertovat? pyrkiikö uudempi venäläispropaganda muuttamaan tai uudelleenkirjaottamaan tai unohtamaan jotain osaa tästä...?
  • Yhteydenotto HY:n Ukrainan maatiedon ja kulttuuritutkimuksen porukoihin ja suomen kielen nimistötutkijohin/paikannimiasiantuntijoihin ??
Ukrainan 27 alueellista yksikköä sekä eräs jako Länsi- (West), Keski- (Central), Itä- (East) ja Etelä-Ukrainaan (South). Ukrainan alueita laajempien osien rajat eivät ole kovin vakiintuneita ja voivat vaihdella tarkastelusta toiseen suurestikin.
Länsi-Ukraina. Länsi-Ukrainaan luetaan vähintään punaisella merkityt viisi aluetta. Usein ruskealla merkityt alueet liitetään mukaan ja toisinaan myös keltaisella kuvatut alueet.
Keski-Ukraina. Keski-Ukrainaan luetaan yleensä vähintään kartan punaiset alueet. Usein ruskealla merkityt ja toisinaan myös keltaisella kuvatut alueet otetaan mukaan. Tarkasteltaessa Ukrainaa itä-länsisuunnassa vain kolmena vyöhykkeenä, voi Keski-Ukraina ulottua etelässä Mustallemerelle.
Pohjois-Ukraina. Pohjois-Ukrainaan luetaan yleensä vähintään punaisella merkityt alueet. Usein mukaan lasketaan myös ruskealla merkityt alueet. Toisinaan mukaan otetaan myös kaksi aluetta Ukrainan luoteisosasta (näitä ei ole värjätty kuvassa).
Itä-Ukraina. Itä-Ukrainaan luetaan vähintään punaisella merkityt kolme aluetta. Toisinaan myös keltaisella kuvatut alueet.
Etelä-Ukraina. Etelä-Ukrainaan luetaan vähintään kartan kolme punaista aluetta. Usein mukaan katsotaan myös ruskeat alueet.

Ukrainan alueet ovat Ukrainan ylimmän tason hallinnollisia osia. Maa jakautuu 27 aluetasoiseen yksikköön. Näistä 24 on tavallisia alueita, yksi autonominen tasavalta (Krimin autonominen tasavalta) sekä kaksi erityisstatuksella olevaa kaupunkia, pääkaupunki Kiova sekä Sevastopol. Aluejako on kuvattu Ukrainan perustuslain 9. luvussa 123-134. Krimin autonomista tasavallan asemaa käsitellään lisäksi Ukrainan perustuslain 10. luvussa. [2] Tätä perustuslain määrittelemää jakoa 27 hallinnolliseen alueeseen käytetään maata koskevissa aluetilastollissa ja päätöksenteossa.[3][4][5]

Tieteellisissä tutkimuksissa ja tiedotusvälineissä käytetään myös monia laajempien Ukrainan osien alueellisia nimityksiä. Näistä osista ei ole yhtä ja yksiselitteistä käytäntöä, ja jako vaihtelee esityksestä toiseen melkoisesti.[6]

Hallinnollisesti Ukraina on yhtenäisvaltio, eikä liittovaltio kuten Venäjä tai liittotasavalta kuten Saksa. Yksikamarisen parlamentin 450 paikasta puolet (225 paikkaa) jaetaan viiden prosentin äänikynnyksen ylittäneille puolueille suhteellisella vaalitavalla ja toinen puoli enemmistövaalilla yhden edustajan vaalipiireissä.

Aluehallinnon jakomalli pohjautuu Neuvostoliiton aikaiseen Ukrainan SNT:n aluejakomalliin. Vuosien kuluessa alueiden rajoihin ja lukumäärään tehtiin joitain muutoksia.lähde?

Venäjä on pyrkinyt puuttumaan Ukrainaan kuuluvien Krimin autonomisen tasavallan ja Sevastopolin kaupunkipiirin alueiden asemaan 1992–1997. Keväällä 2014 Venäjä miehitti Krimin niemimaan sotilasvoimin. Tästä huolimatta alue on esimerkiksi YK:n ja Euroopan yhteisön mukaan yhä laillisesti osa Ukrainaa.

Ukrainan alueet: Väestö ja pinta-ala

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alue
[3][5] 		Ukrainan osa Asukasluku
(2013,
arvio)[5] 		Osuus
Ukrainan
väestöstä
(%)[5], H1 		Kaupunkilaisten
osuus (%) 		Pinta-ala
(km2)[4] 		Osuus
Ukrainan
pinta-alasta
(%)
Ukraina yhteensä Ukraina 45 553 047 100,0 68,9 603 548 100,0
Dnipropetrovskin alue Etelä-Ukraina 3 307 795 7,3 83,5 31 923 5,3
Donetskin alue Itä-Ukraina 4 375 442 9,6 90,6 26 517 4,4
Harkovan alue Itä-Ukraina 2 744 419 6,0 80,3 31 418 5,2
Hersonin alue Etelä-Ukraina 1 078 232 2,4 61,2 28 461 4,7
Hmelnytskyin alue Länsi-Ukraina 1 313 964 2,9 55,5 20 629 3,4
Ivano-Frankivskin alue Länsi-Ukraina 1 381 788 3,0 43,4 13 927 2,3
Kiova Keski-Ukraina 2 845 023 6,2 100,0 836 0,1
Kiovan alue Keski-Ukraina 1 722 052 3,8 61,8 28 121 4,7
Kirovohradin alue Keski-Ukraina 995 171 2,2 62,3 24 588 4,1
Krimin autonominen tasavalta Etelä-Ukraina 1 965 177 4,3 62,7 26 081 4,3
Luhanskin alue Itä-Ukraina 2 256 551 5,0 86,8 26 683 4,4
Lvivin alue Länsi-Ukraina 2 540 702 5,6 60,9 21 831 3,6
Mykolajivin alue Etelä-Ukraina 1 173 481 2,6 67,8 24 585 4,1
Odessan alue Etelä-Ukraina 2 395 160 5,3 66,9 33 313 5,5
Pultavan alue Keski-Ukraina 1 467 821 3,2 61,4 28 750 4,8
Rivnen alue Länsi-Ukraina 1 156 868 2,5 47,8 20 051 3,3
Sevastopol Etelä-Ukraina 383 437 0,8 93,8 864 0,2
Sumyn alue Keski-Ukraina 1 143 249 2,5 67,9 23 832 4,0
Taka-Karpatian alue Länsi-Ukraina 1 254 393 2,8 37,2 12 753 2,1
Ternopilin alue Länsi-Ukraina 1 077 327 2,4 44,1 13 824 2,3
Tšerkasyn alue Keski-Ukraina 1 268 888 2,8 56,4 20 916 3,5
Tšernivtsin alue Länsi-Ukraina 907 163 2,0 42,5 8 096 1,3
Tšernihivin alue Keski-Ukraina 1 077 802 2,4 63,5 31 903 5,3
Vinnytsjan alue Keski-Ukraina 1 627 038 3,6 50,2 26 492 4,4
Volynian alue Länsi-Ukraina 1 039 958 2,3 52,1 20 144 3,3
Zaporižžjan alue Etelä-Ukraina 1 785 243 3,9 77,1 27 183 4,5
Žytomyrin alue Keski-Ukraina 1 268 903 2,8 58,4 29 827 4,9
Länsi-Ukraina yhteensä Länsi-Ukraina 10 672 163 23,4 49,6 131 255 21,7
Keski-Ukraina yhteensä Keski-Ukraina 13 415 947 29,5 68,3 215 265 35,7
Itä-Ukraina yhteensä Itä-Ukraina 9 376 412 20,6 86,7 84 618 14,0
Etelä-Ukraina yhteensä Etelä-Ukraina 12 088 525 26,5 72,7 172 410 28,6

Huomautus H1: Prosenttiosuus laskettu lähdeteoksen[5] kaupunkilaisten ja kokonaisväestön suhteena. Taulukon pitämiseksi luettavana, ei Ukrainan tilastokeskus UkrStatin vuoden 2013 tilastoteoksen arvioita kaupunkilaisten lukumäärästä alueittain ole toistettu tässä.

Ukrainan alueet: talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alue[3][5] Ukrainan osa Alueellinen
BKT 2011
(milj. UAH)[7] 		Alueellinen
BKT 2011
(milj. EUR)[7][8] 		Osuus Ukrainan
2011 BKT:sta
(%) 		Alueellinen
BKT 2011
henkeä kohti
(UAH)[7] 		Alueellinen
BKT 2011
henkeä kohti
(EUR)[7][8] 		Alueellinen
BKT 2011
henkeä kohti,
 % Ukrainan
keskiarvosta 		Keski-
määräinen
kuukausi-
palkka (UAH, 2013)[9] 		Keski-
määräinen
kuukausi-
palkka (EUR, 2013)[9][10] 		Alueellinen
BKT 2020
(milj. UAH)[11] 		Alueellinen
BKT 2020
(milj. EUR)[11][12] 		Osuus Ukrainan
2020 BKT:sta
(%) 		Alueellinen
BKT 2020
henkeä kohti
(UAH)[11] 		Alueellinen
BKT 2020
henkeä kohti
(EUR)[11][12] 		Alueellinen
BKT 2020
henkeä kohti,
 % Ukrainan
keskiarvosta 		Keski-
määräinen
kuukausi-
palkka (UAH, 2021)[13] 		Keski-
määräinen
kuukausi-
palkka (EUR, 2021)[13][14]
Ukraina yhteensä Ukraina 1 302 079 126 439,3 100,0 28 488 2 766 100 3265 296     100,0      
Dnipropetrovskin alue Etelä-Ukraina 140 020 13 596,7 10,8 42 068 4 085 148 3335 302          
Donetskin alue Itä-Ukraina 161 021 15 636,1 12,4 36 446 3 539 128 3755 340          
Harkovan alue Itä-Ukraina 76 866 7 464,1 5,9 27 966 2 716 98 2975 269          
Hersonin alue Etelä-Ukraina 18 448 1 791,4 1,4 16 990 1 650 60 2464 223          
Hmelnytskyin alue Länsi-Ukraina 22 843 2 218,2 1,8 17 260 1 676 61 2641 239          
Ivano-Frankivskin alue Länsi-Ukraina 26 752 2 597,8 2,1 19 386 1 882 68 2679 243          
Kiova Keski-Ukraina 223 774 21 729,7 17,2 79729 7 742 280 5007 453          
Kiovan alue Keski-Ukraina 59 154 5 744,2 4,5 34 420 3 342 121 3351 303          
Kirovohradin alue Keski-Ukraina 20 041 1 946,1 1,5 19 918 1 934 70 2609 236          
Krimin autonominen tasavalta Etelä-Ukraina 38 220 3 711,4 2,9 19 467 1 890 68 3265 296          
Luhanskin alue Itä-Ukraina 57 202 5 554,6 4,4 25 067 2 434 88 3337 302          
Lvivin alue Länsi-Ukraina 52 103 5 059,5 4,0 20 490 1 990 72 2789 253          
Mykolajivin alue Etelä-Ukraina 27 633 2683,3 2,1 23 402 2272 82 3094 280          
Odessan alue Etelä-Ukraina 61 499 5 971,9 4,7 25 748 2 500 90 2947 267          
Pultavan alue Keski-Ukraina 52 252 5 074,0 4,0 35 246 3 423 124 2988 271          
Rivnen alue Länsi-Ukraina 19 302 1 874,3 1,5 16 735 1 625 59 2844 258          
Sevastopol Etelä-Ukraina 9 359 908,8 0,7 24 564 2 385 86 3114 282          
Sumyn alue Keski-Ukraina 22 907 2 224,4 1,8 19 800 1 923 70 2702 245          
Taka-Karpatian alue Länsi-Ukraina 18 054 1 753,1 1,4 14 455 1 404 51 2553 231          
Ternopilin alue Länsi-Ukraina 16 294 1 582,2 1,3 15 055 1 462 53 2359 214          
Tšerkasyn alue Keski-Ukraina 27 012 2 623,0 2,1 21 082 2 047 74 2682 243          
Tšernivtsin alue Länsi-Ukraina 11 969 1 162,3 0,9 13 228 1 285 46 2484 225          
Tšernihivin alue Keski-Ukraina 21 165 2 055,2 1,6 19357 1 880 68 2504 243          
Vinnytsjan alue Keski-Ukraina 29 099 2825,7 2,2 17768 1 725 62 2651 240          
Volynian alue Länsi-Ukraina 17 637 1 712,7 1,4 16 993 1 650 60 2580 234          
Zaporižžjan alue Etelä-Ukraina 49  525 4 809,2 3,8 27 567 2 677 97 3142 385          
Žytomyrin alue Keski-Ukraina 21 928 2 129,3 1,7 17 184 1 669 60 2561 232          
Länsi-Ukraina yhteensä Länsi-Ukraina 184 954 17 960,1 14,2    
Keski-Ukraina yhteensä Keski-Ukraina 477 332 46 351,7 36,7    
Itä-Ukraina yhteensä Itä-Ukraina 295 089 28 654,8 26,5    
Etelä-Ukraina yhteensä Etelä-Ukraina 344 704 33 472,7 26,5    
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Енциклопедичні видання незалежної України (ukrainaksi)
  2. ↑ Constitution of Ukraine. Versions 1996, 2004 and 2010 (saved by wikisource) (Ukrainan perustuslain englanninkieliset versiot 1996, 2004 ja 2010.) en.wikisource.org. Viitattu 7.3.2014. (ukrainaksi)
  3. ↑ a b c Administrative units, by region Ukraine as of 1 January 2014 (Ukrainan hallinnolliset yksiköt 1.1.2014) Ukrainan tilastokeskus, ukrstat.gov.ua. Viitattu 7.3.2014. (englanniksi)
  4. ↑ a b Regiony Ukrajiny 2013 - Regions of Ukraine 2013 (zipattu pdf) (Tiedostot, joiden linkissä on hassusti vuosi 2012, löytyvät Ukrainan tilastokeskuksen ukrainankielisen pääsivun alasvetovalikkojen kautta (Esimerkiksi englanninkielisen hakemiston kautta löytyi vanhempi tilasto). Yläpalkista julkaisujen kohta (Публікації) ja siitä aluetilastot (Регіональна статистика). Suorat linkit: Regiony Ukrajiny 2013, Tšastyna I (Part 1, 2,0 MB) ja Regiony Ukrajiny 2013, Tšastyna II (Part 2, 3,4 MB)) Ukrainan tilastokeskus, ukrstat.gov.ua. Viitattu 7.3.2014. (ukrainaksi), osin (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e f Devžavna služba statystyky Ukrajiny: Tšyselnist najavnoho naselennja Ukrajiny na 1 sitšnja 2013 roku (pdf) (Ukrainan paikkakuntien viralliset väkilukuarviot 1.1.2013) 2013. Kiova: Deržavna služba statystyky Ukrajiny (Ukrainan tilastokeskus), ukrcensus.gov.ua. Viitattu 7.3.2014. (ukrainaksi)
  6. ↑ Chmyriova L. & N. Fediai: Zoning of Ukraine’s area as one of the factors for spatial social-and-economical development of the regions (Artikkeli Ukrainan erilaisista aluejaosta sosiaalis-taloudellisin perustein) 3/2013. Žurnal Efektyvna Ekonomika, economy.nayka.com.ua. Viitattu 7.3.2014. (ukrainaksi), osin (englanniksi)
  7. ↑ a b c d Valovyi rehionalnyi produkt (Ukrainan alueellisten BKT:den arvot 2004-2011) 2014. Ukrainan tilastokeskus, ukrstat.gov.ua. Viitattu 7.3.2014. (englanniksi)
  8. ↑ a b Official exchange rates of foreign currencies - Set the following official exchange rates of Hryvnia against Foreign Currencies - 31.12.2011 (UAH:n vaihtokurssi ulkomaalaisiin valuuttoihin nähden 31.12.2011) The National Bank of Ukraine, bank.gov.ua. Viitattu 7.3.2014. (englanniksi)
  9. ↑ a b Time series of avarage monthly wages by region (1995-2013) (Keskimääräisen kuukausipalkan kehitys Ukrainassa alueittain 2004-2011) 2014. Ukrainan tilastokeskus, ukrstat.gov.ua. Viitattu 7.3.2014. (englanniksi)
  10. ↑ Official exchange rates of foreign currencies - Set the following official exchange rates of Hryvnia against Foreign Currencies - 31.12.2013 (UAH:n vaihtokurssi ulkomaalaisiin valuuttoihin nähden 31.12.2013. 100 EUR= 1029.8053 UAH eli 1 UAH= 0,090567 EUR.) The National Bank of Ukraine, bank.gov.ua. Viitattu 7.3.2014. (englanniksi)
  11. ↑ a b c d Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä BKT-UA-20042020 ei löytynyt
  12. ↑ a b Ukraine Hryvnia (UAH) to Euros (EUR) exchange rate for December 31, 2020 (UAH:n vaihtokurssi ulkomaalaisiin valuuttoihin nähden 31.12.2020) exchange-rates.org. Viitattu 25.5.2022. (englanniksi)
  13. ↑ a b Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä Palkka-UA-2021 ei löytynyt
  14. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä UAHtoEUR2021-12-31 ei löytynyt
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paju/HL11.


Liikenneyhteydet Ukrainaan, Ukrainassa ja Ukrainasta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rautatieasemia Ukrainan lähistöllä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prešovin rautatieasema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Prešovin rautatieasema,
Železničná stanica Prešov
Prešovin rautatieasema.
Prešovin rautatieasema.
Perustiedot
Sijainti 48.9835°N, 21.2499°E
Osoite Masarykova 25, 080 01 Prešov[1]
Kunta Prešov
Valtio Slovakia
Etäisyydet (Etäisyydet noin) Bratislava km, Nové Zámky km, Žilina km, Poprad-Tatru km, Košice 20 km; Wien km; Budapest-Nyugati (Budapest Läntinen) km; Praha km; Berliini km; jne.[2]
Avattu 1872[1]
Liikenne
Liikennöitsijä(t) Slovakian tasavallan rautatiet
Kaukoliikenne kattavasti eri puolille Slovakiaa ja ulkomaille
Asemarakennus
Lipunmyynti kyllä

Prešovin rautatieasema (slovakiksi Železničná stanica Prešov, tai Prešov hlavná stanica eli Prešovin päärautatieasema) on rautatieasema Slovakian itäosassa Prešovin kaupungissa.[1][3] Asema kuuluu osana Slovakian tasavallan rautateiden (ŽSR) yhteensä 292:n rautatieaseman (2022) palveluverkostoon.[4][3][5][6]

[[Tiedosto:|thumb|left|Prešovin rautatieaseman ....]] Prešovin linja-autoasema sijaitsee rautatieaseman ___.

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Prešov hlavná stanica zeleznicnastanica.sk. Viitattu 30.9.2023. (slovakiksi)
  2. ↑ Connection search zssk.sk. Viitattu 30.9.2023. (englanniksi)
  3. ↑ a b Cestovný poriadok 2022-2023 (CESTOVNÝ PORIADOK VLAKOV OSOBNEJ DOPRAVY 2022/2023) (ŽSR:n rataverkoston kartta rataosuuksien numeroineen) Železnice Slovenskej republiky (Railways of the Slovak Republic), zsr.sk. Viitattu 30.9.2023. (slovakiksi)
  4. ↑ Annual Report 2022 Železnice Slovenskej republiky (Railways of the Slovak Republic), zsr.sk. Viitattu 30.9.2023. (englanniksi)
  5. ↑ Mapa (ŽSR:n rataverkoston kartta liikkeessä olevine henkilöliikenteen junineen) Železnice Slovenskej republiky (Railways of the Slovak Republic), zsr.sk. Viitattu 30.9.2023. (slovakiksi)
  6. ↑ Prešov - Železničná stanica vlaky.net. Viitattu 30.9.2023. (slovakiksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linja-autoasemia Ukrainassa ja lähistöllä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varsovan läntinen asema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • rautatie- ja linja-autoasema
  • Varsovan tärkein kaukoliikenteen linja-autoasema
  • tietoja rakennuksen arkkitehtuurista ja ...
  • esimerkiksi reitit Ympäri Puolaa, Ukrainaan Lviviin ja Kiovaan, Saksaan..., Keski-Eurooppaan (Slovakia, Tsekki, ...) . Baltiaan esimerkiksi Vilnaan, Riikaan ja Tallinnaan


Varsovan läntinen asema
puol. Dworzec (autobusowy) Warszawa Zachodnia
engl. Warsaw West (bus) station
Varsovan Läntinen asema (2019).
Varsovan Läntinen asema (2019).
Osoite Al. Jerozolimskie 144, Wola, Varsova
Koordinaatit 52.2190°N, 20.9653°E
Valmistumisvuosi 1936, uudistustyöt 2023
Omistaja PKP Polskie Linie Kolejowe S.A.
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Varsovan läntinen asema (puol. Dworzec (autobusowy) Warszawa Zachodnia; engl. Warsaw West (bus) station) on yksi Puolan pääkaupungin Varsovan neljästä suurimmasta rautatieasemasta ja kaukoliikenteen tärkein linja-autoasema.[1][2][3][4]

Vuosina 1919-1936 rakennettu Varsovan läntinen rautatieasema uudistettiin mittavalla korjaus- ja kunnostusrakentamisella vuosina 2020-2033. Rakennustöiden aikana aseman käyttö jatkui.

Varsovan läntinen linja-autoasema.

Varsovan läntisen aseman linja-autoterminaalista on bussiyhteyksiä ympäri Puolaa ja Eurooppaa. Sieltä on kesästä 2023 lähtien ollut myös suora linja-autoyhteys Suomeen.[5][6]

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Warsaw - Main Bus Station inyourpocket.com. Viitattu 23.9.2023. (englanniksi)
  2. ↑ Bus and railway stations Warszawski Transport Publiczny, wtp.waw.pl. Viitattu 23.9.2023. (englanniksi)
  3. ↑ DWORZEC ZACHODNI (west railway and bus station) Warszawski Transport Publiczny, wtp.waw.pl. Viitattu 23.9.2023. (englanniksi)
  4. ↑ Saapuminen Varsovan asemille ja siirtyminen niiltä muualle kaupunkiin pienimatkaopas.com. Viitattu 23.9.2023. (suomeksi)
  5. ↑ Tapio Pukkila: Vaasan ja Varsovan välille bussireitti – kyytiin pääsee Porista ja Raumalta 18.7.2023. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 23.9.2023. (suomeksi)
  6. ↑ Bus Schedules -search: Bus station "Warsaw-Western" - Helsinki (linja-autohaku reitille Bus station "Warsaw-Western" - Helsinki) busbud.com. Viitattu 23.9.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Berliinin keskuslinja-autoasema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Täydennä:Tukholman linja-autoterminaali

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • mm. rakennusmalline, perustietoja, aikatauluhaku

Riian kansainvälinen linja-autoasema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prahan ___ linja-autoasema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitä: Flixbus, vanhentunut nopeasti!

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • konsepti ja sen kritiikkiä..., ei vain kehuja kuten nyt..., sijoittajat rahastamassa nostamiaan arvostuksia piakkoin / rahasteneet jo osin. Avaa hieman piilossa olevaa.

Ecolines

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ecolines
Yritysmuoto osakeyhtiö
Perustettu 1993
Kotipaikka Prāgas Iela, Riika, LV1001, Latvia
Toimiala Joukkoliikenne
Kotisivu ecolines.net
Ecolinesin bussi Latvian Riiassa (2022).

Ecolines on latvialainen joukkoliikenneyhtiö, jonka pääkonttori sijaitsee Riiassa, Latviassa. Se on suurehko, erityisesti itäisessä Euroopassa operoiva linja-autoyhtiö.[1]

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ About Ecolines ecolines.net. Viitattu 24.9.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • [Ecolinesin kotisivut] (englanniksi, latviaksi)

Valtaväyliä Ukrainaan liittyen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eurooppatie E38

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eurooppatie E81

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eurooppatie E87

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
E 87
E87
E87:n reitti
E87:n reitti
Maat
 Ukraina
 Romania
 Bulgaria
 Turkki
Tieluokka Eurooppatie
Pituus noin 2 030 km
Alkupiste Odessa, Ukraina
Päätepiste Antalya, Turkki (noin 2 030 km)

Eurooppatie E87 on noin 2030 kilometriä pitkä eurooppatie. Tien lähtee pohjoisessa Ukrainasta ja sen päätepiste on Turkissa. Tie alkaa Ukrainan Odessasta ja kulkee Romanian ja Bulgarian kautta Turkin eteläosaan, Välimeren rantakaupunkiin Antalyaan.[1][2]

Reitti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Odessa - Izmajil - Reni - Galați - Tulcea - Constanța - Varna - Burgas - Marinka - Zvezdec - Malko Tarnovo - Dereköy - Kirklareli - Babaeski - Havza - Keşan - Gallipoli - Eceabat - (lauttayhteys Aasian puolelle) - Çanakkale - Ayvalik - İzmir - Selçuk - Aydin - Denizli - Acipayam - Korkuteli - Antalya.[1][2]

Eurooppatie E87:n varren kaupungeista väkirikkaimpia ovat Odessa, Varna, İzmir, Denizli ja Antalya.

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b European Agreement on Main International Traffic Arteries (AGR) (pdf) (YK:n Euroopan talouskomission sopimus eurooppateistä, E97:n reitti sivulla 21/ Annex I) 14.3.2008. The United Nations Economic Commission for Europe, unece.org. Viitattu 22.9.2023. (englanniksi)
  2. ↑ a b International E Road Network (Map) (pdf) (YK:n Euroopan talouskomission yhteenvetokartta eurooppateistä) 2007. The United Nations Economic Commission for Europe, unece.org. Viitattu 22.9.2023. (englanniksi) (ranskaksi) ja (venäjäksi)

Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”Reuters-”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.

Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eurooppatiet

E1 | E3 | E4 | E5 | E6 | E7 | E8 | E9 | E10 | E11 | E12 | E13 | E14 | E15 | E16 | E17 | E18 | E19 | E20 | E21 | E22 | E23 | E24 | E25 | E26 | E27 | E28 | E29 | E30 | E31 | E32 | E33 | E34 | E35 | E36 | E37 | E38 | E39 | E40 | E41 | E42 | E43 | E44 | E45 | E46 | E47 | E48 | E49 | E50 | E51 | E52 | E53 | E54 | E55 | E56 | E57 | E58 | E59 | E60 | E61 | E62 | E63 | E64 | E65 | E66 | E67 | E68 | E69 | E70 | E71 | E72 | E73 | E74 | E75 | E76 | E77 | E78 | E79 | E80 | E81 | E82 | E83 | E84 | E85 | E86 | E87 | E88 | E89 | E90 | E91 | E92 | E94 | E95 | E96 | E97 | E98 | E99 | E101 | E105 | E115 | E117 | E119 | E121 | E123 | E125 | E127 | E136 | E271 | E551 | E844

Artikkeleita teemoista: Ukrainan piirit, Luettelo Ukrainan kaupungeista, Ukrainan paikkakunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Artikkeleja listalta Wikiprojekti:Ukraina/Top 500 puuttuvat artikkelit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan kaupunkien suuralueet Ukrainan kaupunkien piirit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • VL1989 lähde: [1]

Kaupunki Alue Kaupunkipiiri Ukrainaksi Väkiluku (1989)[1] Väkiluku (2001) Pinta-ala

Lvivin kaupunkipiirit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lvivin kaupunki jakautuu kuuteen paikallispiiriin:
Kartan selitysosion väreissä korjattavaa.
  Halytšin piiri (ukr. Галицький район, Halytskyi raion)
   Ševtšenkon piiri (ukr. Шевченківський район, Ševtšenkivskyi raion)
   Lytšakivin piiri (ukr. Личаківський район, skyi raion)
   Syh’ivin piiri (ukr. Сихівський район, Syh’ivskyi raion)
   Frankon piiri (ukr. Франківський район, Frankivskyi raion)
   Rautatien piiri eli Zaliznytsjan piiri (ukr. Залізничний район, Zaliznytšnyi raion)

Paikallistasolla Lvivin kaupunki jakautuu nykyään kuuteen (kaupunki)piiriin:[2][3][4][5][6]

Halytšin piiri (ukr. Галицький район, Halytskyi raion),
Ševtšenkon piiri (ukr. Шевченківський район, Ševtšenkivskyi raion),
Lytšakivin piiri (ukr. Личаківський район, Lytšakivskyi raion),
Syh’ivin piiri (ukr. Сихівський район, Syh’ivskyi raion),
Frankon piiri (ukr. Франківський район, Frankivskyi raion), pinta-ala: 11,223 km², väkiluku: 156 284 as. (2021)[7] ja
Rautatien piiri eli Zaliznytsjan piiri (ukr. Залізничний район, Zaliznytšnyi raion).

Vuoden 1989 väestönlaskennassa kaupunkipiirejä oli viisi, joista vain kaksi oli nimeltään samoja kuin nykyisin.[8]

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Всесоюзная перепись населения 1989 г. - Численность городского населения союзных республик, их территориальных единиц, городских поселений и городских районов по полу (Neuvostoliiton vuoden 1989 väestönlaskenta, kaupunkien ja kaupunkimaisten taajamien väkilukuja eri neuvostotasavalloista) demoscope.ru. Viitattu 15.9.2023. (venäjäksi)
  2. ↑ Yuliia Savostina (editor-in-chief): Lviv Travel Guide, s. 8 (Lviv Districts). Kyiv: Samit-book Publishing, 2019. ISBN 978-966-986-027-9. (englanniksi)
  3. ↑ Lviv Atlas Turysta. DNVP Kartohrafija, kartographia.com.ua, 2016. ISBN 978-617-670-814-8. (ukrainaksi)
  4. ↑ Raionni administratsiji (Районні адміністрації) city-adm.lviv.ua. Viitattu 11.9.2024. (ukrainaksi)
  5. ↑ Jevhen Huljuk (Євген Гулюк): Administatyvna mapa Lvova. Raiony mista ta jih’ni tsikavynky (Адміністративна мапа Львова. Райони міста та їхні цікавинки) lviv.travel. 02.08.2022. Viitattu 11.9.2024. (ukrainaksi)
  6. ↑ Tšomu raiony lvova tak nazyvajutsja (Чому райони Львова так називаються?) inlviv.in.ua. 23.5.2021. Viitattu 11.9.2024. (ukrainaksi)
  7. ↑ Zvit pro roboty Frankivskoji raionnoji administatsiji za 2021 rik city-adm.lviv.ua. 2022. Viitattu 11.9.2024. (ukrainaksi)
  8. ↑ demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 17.12.2014. (venäjäksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halytšin piiri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Halytšin piiri
Галицький район
Lvivin vanha keskusta kuuluu Halytšin piiriin.
Lvivin vanha keskusta kuuluu Halytšin piiriin.
Halytšin piiri kattaa Lvivin keskustan.
Halytšin piiri kattaa Lvivin keskustan.
Valtio Ukraina
Alue Lvivin alue
Piiri Lvivin piiri
Kaupunki Lviv
Väkiluku (2011) 58 8__
Lvivin kaupunkipiirit. Galitsian piiri on merkitty __numerolla 5/__värillä.

Halytšin piiri (ukr. Галицький район, Halytskyi raion) on yksi Ukrainan Lvivin kaupungin kuudesta hallinnollisesta alueesta (kaupunkipiiristä).[1] Monet kaupungin tunnetuimmat rakennukset, joista useat kuuluvat Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluvan Lvivin vanhan keskustan alueella, sijaitsevat tässä kaupunkipiirissä.[2] Halytšin piirissä oli 58 8__ asukasta (2011).

Kaupunkipiirin naapureina ovat lounaassa Frankon piiri, lännessä Rautatien piiri, pohjoisessa Ševtšenkon piiri, idässä Lytšakivin piiri ja etelässä Syh’ivin piiri.[3][1]

Piirin alueella sijaitsee muun muassa:[3][4][1][5][6][7][8]

  • (kesken)
  • Pyhien Olgan ja Elizabetin kirkko.
    Pyhien Olgan ja Elizabetin kirkko.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Tšomu raiony lvova tak nazyvajutsja (Чому райони Львова так називаються?) inlviv.in.ua. 23.5.2021. Viitattu 16.9.2024. (ukrainaksi)
  2. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä lv.gov.ua-districts ei löytynyt
  3. ↑ a b Lviv Atlas Turysta. DNVP Kartohrafija, kartographia.com.ua, 2016. ISBN 978-617-670-814-8. (ukrainaksi)
  4. ↑ Jevhen Huljuk (Євген Гулюк): Administatyvna mapa Lvova. Raiony mista ta jih’ni tsikavynky (Адміністративна мапа Львова. Райони міста та їхні цікавинки) lviv.travel. 02.08.2022. Viitattu 16.9.2024. (ukrainaksi)
  5. ↑ Jevhen Huljuk (Євген Гулюк): Halytskyi raion Lvova. Istorija z zapah’om kavy (Галицький район Львова. Історія з запахом кави) lviv.travel. 09.03.2023. Viitattu 16.9.2024. (ukrainaksi)
  6. ↑ Yuliia Savostina (editor-in-chief): Lviv Travel Guide, s. __. Kiova: Samit-book Publishing, 2016. ISBN 978-966-986-027-9. (englanniksi)
  7. ↑ Yuriy Nykolyshyn (Юрій І. Николишин): Lviv. The City of Inspiration, s. __. käännös ukrainankielisestä alkteoksesta vuodelta 2016. Lviv: ПП "Видавництво Апріорі", www.apriori.lviv.ua, 2016. ISBN 978-617-629-345-3. (englanniksi)
  8. ↑ Ukrajina. Atlas avtošljah’iv. Masštab 1:500 000 (Україна. Атлас Автошляхів. Мастаб 1:500 000), s. __ Lviv. Kiova: DNVP Kartohraphija, kgf.com.ua, 2022. ISBN 978-966-946-352-4. (ukrainaksi)

Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”gromada.info”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.
Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”gromada.info-raion”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.

Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rautatien piiri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rautatien piiri eli Zaliznytsjan piiri (ukr. Залізничний район, Zaliznytšnyi raion), väkiluku: 124 730 as. (2023).[1]


Rautatien piiri
Залізничний район
Lvivin päärautatieasema sijaitsee Rautatien piirissä.
Lvivin päärautatieasema sijaitsee Rautatien piirissä.
Rautatien piiri sijaitsee Lvivin keskustasta länteen.
Rautatien piiri sijaitsee Lvivin keskustasta länteen.
Valtio Ukraina
Alue Lvivin alue
Piiri Lvivin piiri
Kaupunki Lviv
Perustettu __[2]
Väkiluku (2023)  ([1]) 124 730

Rautatien piiri eli Zaliznytsjan piiri (ukr. Залізничний район, Zaliznytšnyi raion) on yksi Ukrainan Lvivin kaupungin kuudesta hallinnollisesta alueesta (kaupunkipiiristä).[2] Lvivin keskustan länsipuolella sijaitsevassa piirissä oli 124 730 asukasta (2023).[1]

Kaupunkipiiri on perustettu seudulle, jossa sijaitsee kaupungin päärautatieasema ja useita pienempiä asemia tai seisakkeita. Piirin nimi oli sama jo neuvostovuosina. Seudun kehittäminen sai vauhtia kuitenkin jo vuonna 1861 rautatien Przemyśl-Lviv myötä, joka yhdisti kaupungin Wieniin. Tuolloin pystytetyn rautatieaseman tilalle rakennettiin nykyinen päärautatieasema vuonna 1904.[2]

Kaupunkipiirin naapureina ovat pohjoisessa Ševtšenkon piiri, idässä vanhan kaupungin sisältävä Halytšin piiri ja kaakossa Frankon piiri. Etelä- ja itäpuolella on Lvivin kaupunkihromadan (Lvivin kaupungin) ulkopuolista Lvivin piiriä.[3][4]

Kaupunkipiirin alueella sijaitsee muun muassa:[3][5][6][2][7][8][4]

(kesken)

  • Lvivin päärautatieasema.
    Lvivin päärautatieasema.
  • Päärautatieaseman laiturihalleja.
    Päärautatieaseman laiturihalleja.
  • Lvivin kansainvälisen lentoaseman terminaali.
    Lvivin kansainvälisen lentoaseman terminaali.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Zvit pro roboty Zaliznytšnoji raionnoji administatsiji za 2023 rik city-adm.lviv.ua. 2023. Viitattu 6.9.2024. (ukrainaksi)
  2. ↑ a b c d e Tšomu raiony lvova tak nazyvajutsja (Чому райони Львова так називаються?) inlviv.in.ua. 23.5.2021. Viitattu 16.9.2024. (ukrainaksi)
  3. ↑ a b Lviv Atlas Turysta. DNVP Kartohrafija, kartographia.com.ua, 2016. ISBN 978-617-670-814-8. (ukrainaksi)
  4. ↑ a b Ukrajina. Atlas avtošljah’iv. Masštab 1:500 000 (Україна. Атлас Автошляхів. Мастаб 1:500 000), s. 38, 148. Kiova: DNVP Kartohraphija, kgf.com.ua, 2022. ISBN 978-966-946-352-4. (ukrainaksi)
  5. ↑ Jevhen Huljuk (Євген Гулюк): Administatyvna mapa Lvova. Raiony mista ta jih’ni tsikavynky (Адміністративна мапа Львова. Райони міста та їхні цікавинки) lviv.travel. 02.08.2022. Viitattu 16.9.2024. (ukrainaksi)
  6. ↑ Jevhen Huljuk (Євген Гулюк): Zaliznytšnyi raion Lvova: ... (Залізничний район Львова: перший потяг, морозиво і сучасна техніка) lviv.travel. 14.09.2022. Viitattu 16.9.2024. (ukrainaksi)
  7. ↑ Yuriy Nykolyshyn (Юрій І. Николишин): Lviv. The City of Inspiration, s. __. käännös ukrainankielisestä alkteoksesta vuodelta 2016. Lviv: ПП "Видавництво Апріорі", www.apriori.lviv.ua, 2016. ISBN 978-617-629-345-3. (englanniksi)
  8. ↑ Yuliia Savostina (editor-in-chief): Lviv Travel Guide, s. __. Kiova: Samit-book Publishing, 2016. ISBN 978-966-986-027-9. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Odessan kaupunkipiirit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Odessan kaupunkipiirit

Odessan paikallinen piirijako (kaupunkipiirit) on muuttunut useasti vuosien saatossa. Piirien lukumäärä on vähentynyt, piirien nimet vaihtuneet. Vuodesta 2003 lähten piirejä on ollut enää neljä.

  • +- Kiovan piiri (Odessa) Kyjivskyi raion Київський район (південь) 47,7 256 580 as. (2001) 5379 as./km² Вузівський, Люстдорф, Південний, Селище Таїрова, Черемушки (частково), Шкільний
  • +- Peresypin piiri Peresypskyi raion Пересипський район (північ) 25,3 263 000 as. (2001) 10395,2 as./km² Лузанівка, Пересип, Селище Котовського, Слобідка, Шкодова гора

Piirin nimi vaihdettiin nykymuotoon toukokuussa 2023.

  • +-Prymorskyin piiri (Odessa) Primorskyi raion Приморський район (історичний центр та схід) 24,2 km², 259 000 as. (2001) 10702,4 as./km² Аркадія, Великий Фонтан, Середній Фонтан, Малий Фонтан, Куликове поле, Молдаванка (частково), Сахалінчик, Центр
  • +- H’adžybein piiri H’adžybeiskyi raion Хаджибейський район (захід) 89,7 km², 242 900 as. (2001) 2707,9 as./km² Ближні Млини, Бугаївка, Верстатобудівельник, Дальні Млини, Молдаванка (частково), Черемушки (частково)

Piirin nimi vaihdettiin nykymuotoon toukokuussa 2023.

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Donetskin kaupunkipiirit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaupunkipiirit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Donetskin kaupunki jakautuu yhdeksään paikallishallinnolliseen alueeseen, kaupunkipiiriin.[1][2] Oheinen kartta kertoo kaupunkipiirien sijainnin. Kukin kaupunkipiiri on kuvattu kartassa omalla värillään. Värien merkitys käy ilmi ohesta.

Donetskin hallinnollisten piirien kartta. Värien selitys ohessa.
  Budjonnyin piiri (Будьонівський)
  Kalininin piiri (Калінінський)
  Kiovan piiri (Київський)
  Kirovin piiri (Кіровський)
  Kuibyševin piiri (Куйбишевський)
  Leninin piiri (Ленінський)
  Petrovskin piiri (Петровський)
  Proletaariaatin piiri (Пролетарський)
  Vorošilovin piiri (Ворошиловський)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ M. I. Bolkov: Donetsk (Донецьк) Entsyklopedija Sutšasnoji Ukrajiny - Encyclopedia of Modern Ukraine. 2008. Viitattu 27.2.2023. (ukrainaksi)
  2. ↑ Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Gorodskoi (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 27.2.2023. (venäjäksi)

Zaporižžjan kaupunkipiirit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1989 (Запорожье 883909 as.) oli kuusi kaupunkipiiriä:

  • Жовтневый район 88513
  • Заводский район 72757
  • Коммунарский район 138559
  • Ленинский район 270432
  • Орджоникидзевский район 135221
  • Шевченковский район 178427

Vuonna 2001 oli seitsemän kaupunkipiiriä, asukasluku noin (suluissa 1989). Kaupunki yhteensä: 815,300 as. /2001 ja (881,200 as., 1989) [1]

  • - Жовтневий 76,300 (88,500) => Олександрівський (3/2016)
  • + Заводський 60,900 (72,800)
  • + Комунарський 140,400 (138,600)
  • - Ленінський (väkiluku pienentynyt 1989:n arvosta; piiri jaettu?) 151,900 (151,400) => Дніпровський?
  • - Орджонікідзевський 106,300 (135,200) => Вознесенівський?
  • + Хортицький (uusi, ei ollut 1989, laskennallinen luku) 122,400 (119,000)
  • + Шевченківський 157,100 (175,700)
  • suomenna kartta:
    Zaporižžjan kaupunkipiirit - suomenna!
Zaporižžjan kaupunkipiirit

Vuonna 2015 seitsemän kaupunkipiiriä (__ район), perustamisvuosineen , pinta-aloineen,[2] arvioituine väkilukuineen:[3]

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Про кількість та склад населення Запорізької області за підсумками Всеукраїнського перепису населення 2001 року (arkistoitu via archive.org) 2001. ukrcensus.gov.ua. Viitattu 7.2.2024. (ukrainaksi)
  2. ↑ City Districts Zaporizhzhia City Council, zp.gov.ua. Viitattu 7.2.2024. (englanniksi)
  3. ↑ Чисельність населення м. Запоріжжя на 1 листопада 2015 року 21.12.2015. zp.ukrstat.gov.ua. Arkistoitu 13.2.2019. Viitattu 7.2.2024. (ukrainaksi)

Voznesenkan piiri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Voznesenkan piiri
Вознесенівський район
Valtio Ukraina
Alue Zaporižžjan alue
Piiri Zaporižžjan piiri
Kaupunki Zaporižžja
Perustettu 1939[1]
Pinta-ala 50,8[1] km²
Väkiluku (2015) 101 349
Zaporižžjan kaupunkipiirit. Voznesenkan piiri on merkitty numerolla 5.

Voznesenkan piiri (ukr. Вознесенівський район, Voznesenivskyi raion) on yksi Ukrainan Zaporižžjan seitsemästä hallinnollisesta alueesta (kaupunkipiiristä). Zaporižžjan keskustan länsiosassa, Dneprin vasemmalla rannalla ja joen saarilla sijaitsevan piirin pinta-ala on 50,8 neliökilometriä.[1] Piiri on Zaporižžjan hallinnollinen, teollinen, kaupallinen, kulttuurielämän ja terveydenhoidon keskus.[2]

Vuonna 1939 perustetun hallinnollisen piirin aiempi nimi oli Ordžonikidzen piiri (ukr. Орджонікідзевський район, Ordžonikidzevskyi raion), vallankumousjohtaja Grigori Ordžonikidzen mukaan. Vuonna 1995 piirin alueeseen liitettiin Hortytsjan ja Baidan saaret.[2] Piiri nimettiin vuonna 2016 Voznesenkan kylän mukaan.[2]

Piirin väestöarvio on 101 349 (2015),[3] ja aiemmin noin 106 300 (VL 2001).[4]

Piirin alueella sijaitsee muun muassa:[2][5]

  • (kesken)
  • Zaporižžjan alueen hallintorakennus.
    Zaporižžjan alueen hallintorakennus.
  • Zaporižžjan sirkus.
    Zaporižžjan sirkus.
  • Zaporižžjan sitšin rakennuksia kasakkamuseossa Hortytsjan saarella.
    Zaporižžjan sitšin rakennuksia kasakkamuseossa Hortytsjan saarella.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c City Districts Zaporizhzhia City Council, zp.gov.ua. Viitattu 13.2.2024. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Voznesenivskyi (district) Zaporizhzhia City Council, zp.gov.ua. Viitattu 13.2.2024. (englanniksi)
  3. ↑ Чисельність населення м. Запоріжжя на 1 листопада 2015 року 21.12.2015. zp.ukrstat.gov.ua. Arkistoitu 13.2.2019. Viitattu 13.2.2024. (ukrainaksi)
  4. ↑ Про кількість та склад населення Запорізької області за підсумками Всеукраїнського перепису населення 2001 року (arkistoitu via archive.org) 2001. ukrcensus.gov.ua. Viitattu 13.2.2024. (ukrainaksi)
  5. ↑ Ukrajina. Atlas avtošljah’iv. Masštab 1:500 000 (Україна. Атлас Автошляхів. Мастаб 1:500 000), s. 142 Zaporižžja. Kiova: DNVP Kartohraphija, kgf.com.ua, 2022. ISBN 978-966-946-352-4. (ukrainaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hersonin kaupunkipiirit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mariupol

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dnipron yms. kaupunkipiirit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Dnipron piirit: svg-kartta:
    Dnipron piirit.

Kryvyi Rihin yms. kaupunkipiirit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kryvyi Rihin piirijako. 1) Ternyn piiri, 2) Pokrovskin piiri, 3) Saksahanin piiri, 4) Kaupunkikeskustan piiri, 5) Dovhintsevon piiri, 6) Metallurgian piiri, ja 7) Inhuletsin piiri.

, esim. en:Pokrovskyi District, en:Saksahanskyi District, en:Tsentralno-Miskyi District,...


  • mietitään sarakkeiden järjestys: Kaupunki, Alue, Suuralue?
Ukrainan alue Kaupunki Kaupunkipiirin
nro		 Kaupunkipiiri Ukrainaksi
(ukwiki)		 Väkiluku
(VL 1989)[1]		 Väkiluku
(VL 1.12.2001)
[2]tarvitaan parempi lähde		 (arvio 2008)
[2]tarvitaan parempi lähde		 OSM
Dnipropetrovskin alue Kamjanske 1 Eteläinen piiri Південний район 75 158
Dnipropetrovskin alue Kamjanske 2 Dnipron piiri Дніпровський 90 233
Dnipropetrovskin alue Kamjanske 3 Tehdaspiiri (Zavodskyi) Заводський 90 450
Dnipropetrovskin alue Kryvyi Rih 1 Metallurgian piiri Металургійний район 70 705
Dnipropetrovskin alue Kryvyi Rih 2 Dovhintsevon piiri Довгинцівський 102 217 Долгінцево => Dovhintsevon piiri
Dnipropetrovskin alue Kryvyi Rih 3 Pokrovskin piiri Покровський 142 955
Dnipropetrovskin alue Kryvyi Rih 4 Inhuletsin piiri Інгулецький 23 447
Dnipropetrovskin alue Kryvyi Rih 5 Saksahanin piiri Саксаганський 149 181 Saksahanjoki: Саксагань
Dnipropetrovskin alue Kryvyi Rih 6 Ternyn piiri Тернівський 89 600
Dnipropetrovskin alue Kryvyi Rih 7 Kaupunkikeskustan piiri Центрально-Міський 90 875
Ukrainan alue Kaupunki Kaupunkipiirin
nro		 Kaupunkipiiri Ukrainaksi
(ukwiki)		 Väkiluku
(VL 1989)[1]		 Väkiluku
(VL 1.12.2001)
[2]tarvitaan parempi lähde
(arvio 2008)
[2]tarvitaan parempi lähde		 OSM
Donetskin alue Mariupol 1 Tsentralnyi (Keskustan piiri) Центральний 188 325
Donetskin alue Mariupol 2 Kalmiuskyi (Kalmiuksen piiri) Кальміуський 103 721
Donetskin alue Mariupol 3 Livoberežnyi Лівобережний 128 139
Donetskin alue Mariupol 4 Prymorskyi Приморський 71 991
Donetskin alue Horlivka 1 Kalinin piiri Калінінський 101 565
Donetskin alue Horlivka 2 Mykytivskyi Микитівський 70 336
Donetskin alue Horlivka 3 Tsentralno-Miskyi (Kaupungin keskustan piiri?) Центральноміський 120 349
Donetskin alue Makijivka 1 Hirnytsky Гірницький 107 825
Donetskin alue Makijivka 2 Kirovin piiri Кіровський 52 768
Donetskin alue Makijivka 3 Sovietskyi (Neuvoston piiri?) Совєтський 53 007
Donetskin alue Makijivka 4 Tsentralno-Miskyi (Kaupungin keskustan piiri?) Центральноміський 94 937
Donetskin alue Makijivka 5 __Tšervonohvardiyskyi Червоногвардійський 81 042
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Gorodskoi (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 27.6.2024. (venäjäksi)
  2. ↑ a b c d Tim Bespyatov (koonti): Україна / Ukrajina (Huom! Yksityishenkilön koostama taulukko Ukrainan kaupunkipiireistä, lähteitä ei esitetä, yksityishenkilön suojaamattomalla http-sivustolla) mashke.org. Viitattu 27.6.2024. (englanniksi), (ukrainaksi)


Harkovan (kaupunki)piirit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Harkovan kaupunkipiirt. Harkovan aluehallinnollinen jako piireihin.
  1. H’olodna Horan piiri
  2. Ševtšenkon piiri
  3. Kiovan piiri
  4. Saltivkan piiri
  5. Nemyšljan piiri
  6. Teollisuuspiiri
  7. Slobodan piiri
  8. Osnovan piiri
  9. Nova Bavarijan piiri

1989 väkiluku ja Harkovan silloiset piirien nimitykset (ven. Харьков)[1]: 1609959

  • Дзержинский район 259587
  • Киевский район 173022
  • Коминтерновский район 176453
  • Ленинский район 117089
  • Московский район 332568
  • Октябрьский район 117475
  • Орджоникидзевский район 158049
  • Фрунзенский район 167962
  • Червонозаводский район 107754

Ševtšenkon piiri (Harkova)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piirissä sijaitsevat muun muassa:[2][3]

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Gorodskoi (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 19.1.2024. (venäjäksi)
  2. ↑ a b Ševtšenkivskyi raion - Pro raion (Шевченківський район - Про район) Harkovan kaupunki, city.kharkiv.ua. Viitattu 19.1.2024. (ukrainaksi)
  3. ↑ Ukrajina. Atlas avtošljah’iv. Masštab 1:500 000 (Україна. Атлас Автошляхів. Мастаб 1:500 000), s. 134. Kiova: DNVP Kartohraphija, kgf.com.ua, 2022. ISBN 978-966-946-352-4. (ukrainaksi)
  4. ↑ Hanna Kopylova & Dana Pavlychko: ”35 Derzhprom”, Awesome Kharkiv. Kyiv: Osnovy Publishing, 2018. ISBN 978-966-500-826-2. (englanniksi)
  5. ↑ Andriy Ivchenko: All About Ukraine, s. 460 Kharkiv. Kyiv: Kartographia, 2007. ISBN 978-966-475-037-7. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hersonin kaupunkipiirit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiovan (kaupunki)piirit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
    • Lähteet!!

Ks. Kiova-artikkeli;

  • vaihda kartta- muokkaa tämä suomeksi
    Suomenna tämä svg-kartta!
  • lähteet yms.
  • kaikkiin hallintaluemalline, kotisivu, metro/juna-asemat

Solomjankan piiri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Solomjankan piiri
Солом’янський район
Lippu
Lippu		 Vaakuna
Vaakuna
Sijainti
Sijainti
Valtio Ukraina
Alue Kiova
Perustettu 1921
Aluejaon uudistus 2001
Väkiluku (1/2021) 384 616
Lyhenteet
 – postitunnus UA-03020 Kiova
Verkkosivu

Solomjankan piiri (ukr. Солом’янський район, Solomjanskyi raion) on yksi Ukrainan pääkaupungin Kiovan kymmenestä hallinnollisesta piiristä (kaupunkipiiristä). Solomjanin piiri sijaitsee Kiovan ydinkeskustan lounaispuolella.[1][2] Vuoden 2021 väestöarvion mukaan se oli Kiovan väkirikkain kaupunkipiiri 384 616 asukkaallaan.[3]

Piirin nimi pohjautuu kylän nimeen Solomjanka (ukr. Солом'янка).[1] Piiriä rajaa lännessä Kiovan Svjatošynin piiri, pohjoisessa Ševtšenkon piiri ja idässä Holosijivin piiri. Lounaassa naapurina Kiovan alueen Butšan piiri.[2][4]

Nykyisen kaupunkipiirin alueelta löytyi ihmisasutuksen jälkiä 15 000–20 000 vuoden takaa; löydöt tehdiin rautatien rakennustöiden aikana Prorasliv Jarista Batyjeva Horasta (Батиєва Гора). Myös kivikautisia työkaluja on löydetty, samoin monia nuorempien aikojen asutuksen merkkejä.[1]

Rautatie Kiovaan rakennettiin 1860-luvulla, ja tämä lisäsi nykyisen kaupunkipiirin alueen merkitystä. Piirijako perustettiin vuonna 1921, mutta nykyisin Solomjankan piiriin kuuluvien maiden rajaus ja nimitys on muuttunut useasti vuosien saatosssa.[1]

Solomjankan piirissä sijaitsevat esimerkiksi:[5][2]

Kuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Istorytša Dovidka (Історична Довідка) Kiovan kaupunki, kyivcity.gov.ua. Viitattu 12.1.2024. (ukrainaksi)
  2. ↑ a b c Kyiv city plan 1:35 000. Ukrainian Cartographic Group, www-ukg.org.ua, 2022. ISBN 978-617-7447-40-4. (englanniksi)
  3. ↑ Pres Bjuleten No. 1 (doc) 1/2021. Kiovan kaupunki, kyivcity.gov.ua. Viitattu 12.1.2024. (ukrainaksi)
  4. ↑ Petro Tolotško, H. Ju. Ivakin & Jaroslava Vermenytš: Kyjiv (Київ) (ISBN 978-966-00-0692-8, verkkosivulla vain osa kirjana julkaistun artikkelin sisällöstä, mm. kartat uupuvat!) Entsyklopedija istorija Ukrajiny (Ukrainan historian tietosanakirja), osa 4: Ка-Ком; s. 201-218, history.org.ua. 2007. Arkistoitu 5.7.2019. Viitattu 21.2.2024. (ukrainaksi)
  5. ↑ Rozvytok turystytšnoji haluzi v Solomjanskomu rajoni mista Kyjeva (Розвиток туристичної галузі в Солом’янському районі міста Києва) Kiovan kaupunki, kyivcity.gov.ua. Viitattu 12.1.2024. (ukrainaksi)
  6. ↑ Oleg Antonov State Aviation Museum aviamuseum.com.ua. Viitattu 12.1.2024. (englanniksi)
  7. ↑ Kyiv National University of Construction and Architecture Kyiv National University of Construction and Architecture, knuca.world. Viitattu 12.1.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dnipron piiri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Täsmennyssivu..., ks. uk:H’erson

Dnipron piiri on Ukrainan aluehallinnossa käytetty hallintoalueen nimitys. Se voi tarkoittaa muun muassa seuraavia:

...

Täydennä: Ukrainan piirit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

uk:Райони України, en:Raions of Ukraine, de:Liste der Rajone der Ukraine

Ukrainan piirit kartalla alueittain, uusi piirijako (7/2020-).
Ukrainan aiemmat piirit (1966-2020) kartalla. Kirjaimin merkityt piirit viittaavat alueelle alisteisiin kaupunkeihin tai kaupunkipiireihin ja numerot kuvaavat hallinnollisia piirejä alueittain.
  • teema-artikkeli Luettelo Ukrainan piireistä, johon voisi lisätä historiallisen osuuden
  • artikkeliin pohjatietoa: Ukrainan aluehallinnon toisella tasolla, ylimmän tason eli aluetason alaisuudessa, on heinäkuusta 2020 lähtien ollut Ukrainan korkeimman neuvoston päättämän lain mukaan juridisesti 140 piiriä. Krimin autonominen alue oli ennen aluehallinnollista uudistusta jaettu 14 piiriin, ja näiden supistamisesta 10:een on tehty päätös, mutta muutos tulee voimaan vasta Venäjän Krimin miehityksen päättyessä. Lisäksi itäisen Ukrainan Donetskin ja Luhanskin alueilla on yhteensä seitsemän (7) piiriä, jotka Venäjän sotilaallisesti tukeman kapinallishallinnon vuoksi eivät ole vapaan Ukrainan hallinnassa. Täten vapaassa Ukrainassa on vuodesta 2020 lähtien ollut 119 piiriä.[1] Heinäkuuhun 2020 saakka Ukrainaan kuului (de jure) 490 piiriä.[2],
  • tarvitaan siis 136 artikkelia, joista osa on jo olemassa; mutta usimpia pitää päivittää (monet lopetettiin/ yhdistettiin isomman osaksi 2020), tai jopa lyhyesti 490 piiriartikkelia
  • pohjaksi noin 1-5 artikkelia, sitten luokka piireille alueen mukaan, kuten [[Luokka:Luhanskin alueen piirit]]
  • uudet väkilukutiedot: [3]
  • mahd. muitakin tilastotietoja, etsi...[9] 2021 väestöennuste, Ency. Modern Ukraine artikkeli, jne. Mistä "runko" uusille piirien kuvaukselle?
  • useimmat perustettu vuosina 1922-1925 (oliko joku jo ennen, vrt. 1917 perustettu Ukrainan SNT, sitten ...), aluejako neuvostovuosina, lyhyesti tässä: per http://www.encyclopediaofukraine.com/display.asp?linkpath=pages%5CU%5CK%5CUkrainianSovietSocialistRepublic.htm; etsi pitempi kuvaus; koska kuvernementit lopetettiin vasta 1925,http://www.encyclopediaofukraine.com/display.asp?linkpath=pages%5CG%5CU%5CGubernia.htm kai niiden kihlakunnatkin olivat olemassa päällekäin Ukrainan SNT:n perustamien piirien kanssa??
  • taulukoi lähteistäen: perustettu alkujaan, aiemmat nimet; alueliitokset; väestön / pinta-alan kehitys
  • kunnat (hromada) ja niiden kpl-määrä; nimet, väestö, pinta-ala ja keskus (väkilukuineen) toiseksi taulukoksi: noin 1469 kpl

vertaa http://www.encyclopediaofukraine.com/display.asp?linkpath=pages%5CZ%5CE%5CZemstvo.htm Zemstvo; ja Suomessa tehty seurakunnan ja pitäjän erottaminen toisistaan...

Alulle/Päivitä: Donetskin alueen piirien artikkelit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ns. Donetskin kansantasavallan oikeusasiamiehen käyttämää kieltä humanitaarisen tilanteen uhreista, fraaseja:

Ранены Силовые стуктры: 10339 Гражданские лица: 2504

Погибли Силовые стуктры: 2460 Гражданские лица: 763


Haavoittuneet (Sotilaalliset) voimarakenteet: Siviilit:

Menehtyneet

  • * *

Donetskin alueen piirien (raion) lukumäärä supistettiin vuoden 2020 aluehallinnollisessa uudistuksessa kahdeksaan piiriin.[4][5][1][6] Näiden alaisuudessa sijaitsevat alueen 52 kaupunkia (joissa on yhteenä 21 kaupunkipiiriä), samoin 131 kaupunkityyppistä taajamaa ja 1 115 kylää tai muuta maaseutuasutusta. Väkilukuna on ilmoitettu Ukrainan tilastokeskuksen vuoden 2021 alun arvio.[7][8] Piirien perustietoja löytyy oheisesta taulukosta:

Nimi Ukrainalainen nimi,
kyrillinen[7][1] 		Asukkaita
(2021)[7] 		Pinta-ala
(km2)[1][8] 		Hallintopaikka
 Sijainti-
kartta
Bah’mutin piiri Бахмутський район &&&&&&&&&0224528.&&&&00224 528 0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”,”..0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”,”.1 748,3 Bah’mut
(72 310 as.)
Donetskin piiri Донецький район &&&&&&&&01490301.&&&&001 490 301 &&&&&&&&&&&02900.&&&&002 900 Donetsk
(905 364 as.)
Horlivkan piiri Горлівський район &&&&&&&&&0664949.&&&&00664 949 &&&&&&&&&&&02470.&&&&002 470 Horlivka
(241 106 as.)
Kalmiusken piiri Кальміуський район &&&&&&&&&0121234.&&&&00121 234 &&&&&&&&&&&03130.&&&&003 130 Kalmiuske
(11 447 as.)
Kramatorskin piiri Краматорський район &&&&&&&&&0553559.&&&&00553 559 0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”,”..0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”,”.5 194,1 Kramatorsk
(150 084 as.)
Mariupolin piiri Маріупольський район &&&&&&&&&0510425.&&&&00510 425 0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”,”..0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”,”.2 634,2 Mariupol
(431 859 as.)
Pokrovskin piiri Покровський район &&&&&&&&&0393487.&&&&00393 487 0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”,”..0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”,”.4 004,1 Pokrovsk
(61 161 as.)
Volnovah’an piiri Волноваський район &&&&&&&&&0141797.&&&&00141 797 0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”,”..0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”,”.4 457,4 Volnovah’a
(21 441 as.)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Pavlo Ostanenko, Roman Perh’aljuk, Oleksandr Bontškovskyi, Stanislav Ostanenko: Аtlas administratyvno-terytorialnoho ustroju Ukrajiny (Атлас адміністративно-територіального устрою України. Новий районний поділ та територіальні громади) (pdf (42,9 MB)) 2020. Kiova: minregion.gov.ua. Viitattu 3,2, kuvausta korjattu 26.2.2022. (ukrainaksi)
  2. ↑ Number of administrative territorial divisions in Ukraine selite= Information source: the official website of the Verkhovna Rada of Ukraine Deržavna služba statystyky Ukrajiny (Ukrainan tilastokeskus), ukrcensus.gov.ua. Viitattu 12.9.2017. (englanniksi)
  3. ↑ Devžavna služba statystyky Ukrajiny: Tšyselnist najavnoho naselennja Ukrajiny na 1 sitšnja 2017 roku (pdf) (Ukrainan paikkakuntien viralliset väkilukuarviot 1.1.2017) 2017. Kiova: Deržavna služba statystyky Ukrajiny (Ukrainan tilastokeskus), ukrcensus.gov.ua. Viitattu 12.9.2017. (ukrainaksi)
  4. ↑ Pro utvorennja ta likvidatsiju raioniv. Postanova Verh’ovnoji Rady Ukrajiny No 807-ІХ 18.7.2020. Golos Ukrajinu (Verh’ovna Radan tiedotuslehti), golos.com.ua. Viitattu 3.2.2022. (ukrainaksi)
  5. ↑ Novi raiony: karty + sklad 17.7.2020. minregion.gov.ua. Viitattu 3.2.2022. (ukrainaksi)
  6. ↑ Donetska oblast - Zahalna informatsija decentralization.gov.ua. Viitattu 3.2.2022. (ukrainaksi)
  7. ↑ a b c Devžavna služba statystyky Ukrajiny, Devstat Ukrajiny / Statistics Ukraine: Tšyselnist najavnoho naselennja Ukrajiny na 1 sitšnja 2021 - Number of Present Population of Ukraine, as of January 1, 2021 (pdf) (Ukrainan paikkakuntien viralliset väkilukuarviot 1.1.2021) 2021. Kiova: Deržavna služba statystyky Ukrajiny (Ukrainan tilastokeskus), ukrcensus.gov.ua. Viitattu 3.2.2022. (ukrainaksi), (englanniksi)
  8. ↑ a b Donetska oblast - Rayony decentralization.gov.ua. Viitattu 3.2.2022. (ukrainaksi)

Täydennä: Luettelo Ukrainan kaupungeista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

+ OK 1. => yli 30 000 as. kaupungit; nyt taulukoitu > 25 000 as. kaupungit
+ OK 2. => yli 20 000 as. kaupungit
+ OK 3. => yli 15 000 as. kaupungit (noin 250 kpl)
+ OK 4. => yli 10 000 as. kaupungit, valmista 31.8.2023!
+ OK 5.-6. => kaikki kaupungit (461 kpl, 2022), huh!
+- 5.-6. laajenna aluksi yli 200 000 as. kaupungit: esim. suuralueet/kaupungin piirit, historia, väestöä, oppilaitoksia, yrityksiä...
- 7. laajenna yli 50 000 as. kaupungit

Ukrainan piirikeskuksia, yms. paikkakuntia tms

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta kaupungeista ja paikkakunnista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kirja, 275 s. (эконом.-геогр. справ.) / Василий Ковтун & Анатолий Степаненко – Киев: Выща шк., 1990. – 275, [4] c. : ил. (venäjäksi)
  • saatavilla online via Ukrainica
  • Ukrajinika (ukr. Україніка), laajalti myös Ukrainica, on ... -e-kirjasto; ЕЛЕКТРОННА БІБЛІОТЕКА "УКРАЇНІКА"; electronic library "Ukrainica"
  • Kaupungit perustietoineen alueittain, alkaen alueen alueen keskuskaupungista
  • Ukrainica -e-kirjaston taustalla Ukrainan tiedeakatemia ja Ukrainan kansalliskirjasto (Національної академії наук України та Національної бібліотеки України імені В. І. Вернадського)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Vasili Kostyn & Anatoli Stepanenko: Horoh’iv (Горохів) (ISBN 5-11-002087-6) Goroda Ukrainy (Города Украины : эконом.-геогр. справочник), s. _. 1990. Vyštša Škola. Viitattu _.3.2024. (venäjäksi)

Alulle: kaupunki xyz , Lvivin alue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vimeistele: Turka, Sambirin piiri Lvivin alue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Täydennä: Kuvitus, historiaa/ Mostyska Lvivin alue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alulle: Berestetško, Lutskin piiri, Volynian alue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan historiallisia kaupunkeja ja paikkakuntia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jatka: Bar, Vinnytsjan alue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jatka: Bilopillja / Sumyn alue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Білопілля Sumyn alue 18 384 15 981

Jatka : Derhatši / Harkovan piiri, Harkovan alue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alulle: Potšajivin lavra, Potšajiv / Kremenetsin piiri, Ternopilin alue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupungissa toimii luostari, jolla on vuodesta 1833 ollut lavran asema ja joka tunnetaan nimellä myöhemmin Potšajivin lavra (luostari 1500-1900 -luvuilta). Erityisesti mainittakoon lavraan kuuluvat Uspenskin (1771-1791) ja Pyhän Kolminaisuuden katedraalit (1906).[1][2] Paikkakunnan huomattavista kohteista eräs lähdeteos mainitsee Pyhän Hengen luostarin (1903–1959, 1991-), teologisen seminaarin sekä historiaa ja taidetta esittelevän museon.[3]

  • Potšajivin lavraa.
    Potšajivin lavraa.
  • Potšajivin lavran Uspenskin katedraali.
    Potšajivin lavran Uspenskin katedraali.
  • Potšajivin lavran Kolminaisuuden katedraali ja kellotorni.
    Potšajivin lavran Kolminaisuuden katedraali ja kellotorni.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Vasili Kostyn & Anatoli Stepanenko: Potšaev (Почаев) (ISBN 5-11-002087-6) Goroda Ukrainy (Города Украины : эконом.-геогр. справочник), s. 215. 1990. Vyštša Škola. Viitattu 7.5.2024. (venäjäksi)
  2. ↑ Potšajiv (Почаїв) (ISBN 5-88500-020-4) Ukrainan maantieteen tietosanakirja, osa 3: P-Ja s. 74. 1993. Viitattu 7.5.2024. (ukrainaksi)
  3. ↑ В. Д. Собчук: Potšajiv (Почаїв) Entsyklopedija istorija Ukrajiny (Ukrainan historian tietosanakirja), history.org.ua. Viitattu 7.5.2024. (ukrainaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alulle: Svaljava / Taka-Karpatian alue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Svaljava, Свалява, Taka-Karpatian alue; &&&&&&&&&&017145.&&&&0017 145, &&&&&&&&&&017183.&&&&0017 183 pitäisi olla 17 124 eli RR! (pohjataulukko 2021 virheellinen)

Suceava (joki)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suceava on Tonavan vesistöön kuuluvan Siretin sivujoki Romanian pohjoisosissa, pieneltä osin Ukrainassa. Joki laskee Suceavan kaupungin läpi ..


Selvennä, tarvitaanko uusi artikkeli aiheesta Jedysan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Täydennä voimakkaasti: Otšakiv

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • kaupunkimalline
  • vrt. mm. en:Ochakiv
  • lähteistys, historia, hist. kuvitus
  • historia, linnoitus ja ottomaanien provinssin (eyalet) keskuksena toimiminen!
  • alulle: Silistra Eyalet, vrt. en:Silistra Eyalet - luokituksena mm. Ukrainan Odessan alueen, Romanian, Moldovian, Bulgarian ja historia

Täydennä, lähteistä: Budžak

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krimin autonomisen tasavallan kaupunkityyppisiä taajamia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tšornomorske / Bijuk-Onlap

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lenine
(Ленiне, Єди-Кую, Yedi Quyu)
Lenino, Jedy-Kuju
Moskeija Leninessä.
Moskeija Leninessä.

Lenine

Koordinaatit: 45.2956°N, 35.7738°E

Valtio Ukraina
Alue Krimin autonominen tasavalta
Piiri Leninen piiri (Kertšin piiri)
Kaupunkityyppiseksi taajamaksi 1957
Pinta-ala  ([1])
 – Kokonaispinta-ala 7,7 km²
Väkiluku (2014) 7 826


















Lenine (ukr. Ленiне; ven. Ленино, Lenino; vuoteen 1957 asti Sim Kolodjaziv (ukr. Сім Колодязів), vuodesta 2016 lähtien de jure Jedy-Kuju (ukr. Єди-Кую; ven. Еди-Кую, Edi-Kuju; krimintat. Yedi Quyu) on kaupunkityyppinen taajama Ukrainalle kuuluvan Krimin autonomisen tasavallan Leninen piirissä (Jedy-Kujun piirissä).[1][2][3][4][5]

Taajama sijaitsee Kertšin niemimaalla, maanteitse 156 kilometriä aluekeskus Simferopolstä itään, noin 62 kilometriä Kertšin kaupungista länteen.[1][2][5][3] Leninen kautta kulkee rautatie, jonka rautatieaseman nimenä on Sim Kolodjaziv[2] (ven. Sem-Kolodezei)[6], ja eteläpuolelta Pohjois-Krimin kanava.[5][7][8] Ukrainan valtatie M017, joka on osa eurooppatietä E 97, kulkee 4 kilometriä taajaman eteläpuolelta.[5]

Leninen eteläpuolitse kulkeva Pohjois-Krimin kastelukanava vuonna 2014.

Tammikuun keskilämpötila -1,6 celsiusastetta, heinäkuun +23,8. Keskimääräinen vuosisademäärä 350 mm.[2]

Seudulla on asuttu muinaisista ajoista lähtien. Taajaman lähistöltä on löydetty pronssikautisen asutuksen jäänteet, skyyttien kärryt, ja asutuksen jäänteet kolmannelta - ensimmäiseltä vuosituhannelta eaa.[1][3] Paikkakunnan pysyvämpi asuttaminen liittyi Kertšistä länteen Vladyslavivkaan, ja edelleen Sevastopolista Harkovaan johtavalle radalle liittyvän rautatieosuuden rakentamiseen. Rautatieosuus valmistui vuonna 1899 tai 1900.[1][3] Paikkakunnalla avattiin rautatieasema, joka sai nimensä kahden kilometrin päässä sijainneesta, vuonna 1878 sveitsiläisten siirtolaisten perustamasta Sim Kolodjazivin kylästä (nyk. Kara tai Illitševe).[1][3] Juomaveden puute rajoitti asukasluvun kasvua; vuonna 1913 kirjattiin vain 80 asukasta. Vuonna 1926 asukkaita oli 107.[3][1] Rakennustöiden ja vesisäiliöiden myötä vuonna 1939 Sim Kolodjazivin asemaseudun väkiluku oli noussut 1 683:een.[1][3] Kaupunkityyppisen taajaman aseman paikkakunta vuonna 1957, samalla paikkakunnan nimi muutettiin Lenineksi.[1][2][3] Dnepriltä johtava Pohjois-Krimin kanava valmistui ja vesi virtasi Lenineen saakka heinäkuussa 1972.[3]

Ukrainan tilastokeskus arvioi taajaman väkiluvuksi 7 826 (1.1.2014).[4] Vuonna 2001 asukkaita kirjattiin 8 617, joista etnisesti venäläisiä oli 63,9 prosenttia, ukrainalaisia 19,3 % ja krimin tataareja 12,5 %.[1][9] Vuoden 1989 väestönlaskennassa asukkaita oli 8 681.[10] Venäjän miehityksen (2014) jälkeen Krimin autonomisen tasavallan alueella on tehty kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vastaisesti muun muassa väestönsiirtoja, kansalaisuuden vaihdoksia, ihmisiä on "kadonnut" ja väestöä pakotettu sotimaan synnyinmaataan vastaan. Osa asukkaista on paennut sotaa ja vainoa.[11][12] Miehittäjävaltio on siirtänyt tai kannustanut venäläisväestöä muuttamaan alueelle. Miehittäjän julkaisemia väestötilastoja ei näissä oloissa voi pitää luotettavina tai laillista tilaa kuvaavina.

Lenine (Jedy-Kuju) oli ainakin periaatteessa heinäkuuhun 2020 saakka Leninen piirin (Jedy-Kujun piirin) hallinnollinen keskus.[1][2][10][4][13] Ukrainan parlamentti muutti myös Krimin autonomisen tasavallan piirijakoa kesällä 2020 osana Ukrainan aluehallinnon piirijaon laajempaa uudistusta. Uudistuksessa piirien lukumäärää supistettiin paljon. Tässä yhteydessä Lenine (Jedy-Kuju) ja Leninen piiri (Jedy-Kujun piiri) siirtyivät uuteen Kertšin piiriin, jonka piirikeskukseksi tuli Kertš.[13] - Taajaman nimenmuutos ja uusi piirijako eivät käytännössä ole vielä miehitetyn Krimin niemimaan alueella käytössä. Muutokset astuvat voimaan, kun taajama ja sitä ympärövät seudut palaavat jällen laillisen hallinnon piiriin, osaksi Ukrainaa.

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k M. A. Rak: Lenine Encyclopedia of Modern Ukraine. 2016. Viitattu 3.3.2024. (ukrainaksi)
  2. ↑ a b c d e f Lenine (ISBN 5-88500-012-3)) Ukrainan maantieteen tietosanakirja, osa 2: Z-O, s. 264. 1990. Viitattu 3.3.2024. (ukrainaksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i Lenine (Ленiне) (artikkeli tietosanakirjassa Isrorija mist i sil Ukrajinskoji RSR, 12. voluumissa Krymska oblast. Teksti kuvaa taajamaa neuvostoideologian näkökulmasta) Isrorija mist i sil Ukrajinskoji RSR. Viitattu 3.3.2024. (ukrainaksi)
  4. ↑ a b c H. M. Timoninoji: Tšyselnist najavnoho naselennja Ukrajiny na 1 sitšnja 2015 roku (pdf) (Ukrainan paikkakuntien viralliset väkilukuarviot 1.1.2014 ja 1.1.2015) 2015. Kiova: Deržavna služba statystyky Ukrajiny, Devstat Ukrajiny / Statistics Ukraine (Ukrainan tilastokeskus), via archive.org. Arkistoitu 23.7.2015. Viitattu 3.3.2024. (ukrainaksi)
  5. ↑ a b c d Ukrajina. Atlas avtošljah’iv. Masštab 1:500 000 (Україна. Атлас Автошляхів. Мастаб 1:500 000), s. 120-121. Kiova: DNVP Kartohraphija, kgf.com.ua, 2022. ISBN 978-966-946-352-4. (ukrainaksi)
  6. ↑ Atlas železnyje dorogi Rossija i sopredelnyje gosudarstva, s. 81. Venäjän ja IVY-maiden rautatiekartasto. Omsk: FGUP "Omskaja kartografitšeskaja fabrika", 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)
  7. ↑ Yrjö Kokkonen: Ukraina katkaisi Krimin vesihuollon 26.4.2014. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 3.3.2024. (suomeksi)
  8. ↑ Arja Paananen: ”Venäläisten suojelu” palasi Kremlin puheisiin – mitä Putin aikoo seuraavaksi? 7.4.2021. Ilta-Sanomat, is.fi. Viitattu 3.3.2024. (suomeksi)
  9. ↑ Natsionalnyi skalad mist za perepysom 2001 roky (Національний склад міст за переписом 2001 року) (Ukrainan kaupunkien väkiluvut ja kansallisuusjakaumat Ukrainan tilastokeskuksen julkaiseman väestönlaskennan 2001 pohjalta) atatowel.in.ua. Viitattu 3.3.2024. (ukrainaksi)
  10. ↑ a b demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 3.3.2024. (venäjäksi)
  11. ↑ Ten Years of Occupation by the Russian Federation: Human Rights in the Autonomous Republic of Crimea and the City of Sevastopol, Ukraine 28.2.2024. Reliefweb, reliefweb.int. Viitattu 3.3.2024. (englanniksi)
  12. ↑ Ten Years of Occupation by the Russian Federation: Human Rights in the Autonomous Republic of Crimea and the City of Sevastopol, Ukraine (pdf) 28.2.2024. OHCHR/ Yhdistyneet kansakunnat, ohchr.org. Viitattu 3.3.2024. (englanniksi)
  13. ↑ a b Novi raiony: karty + sklad 17.7.2020. minregion.gov.ua. Arkistoitu 25.2.2022. Viitattu 3.3.2024. (ukrainaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan pohjois-, itä- ja eteläosan taajamia ja kyliä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • esimerkiksi valtakunnan rajan läheisten hromadoiden keskuksia, tai rintamalinjan läheisiä taajamia ja kyliä

Alulle: Velyka Pysarivka, Oh’tyrkan piiri, Sumyn alue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Velyka Pysarivka on ...

Velyka Pysarivkan taajaman kautta kulkee rajan ylittävä maantieyhteys koilliseen Venäjän Belgorodin alueelle.

Venäläisen maahantunkeutujien maaliskuussa 2022 tykistötulella tuhoama Oh’tyrkan kaupunginvaltuuston rakennus.

Venäjän hyökkäyssodan (2022-) alkuvaiheen aikana venäläiset maahantunkeutujat pommittivat ja miehittivät osia piiristä, aiheuttivat ihmisuhreja sekä tuhosivat toiminnallaan monia rakennuksia.

Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jampil (Sumyn alue), Šostkan piiri, Sumyn alue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Alulle: H’otin, Sumyn piiri, Sumyn alue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
H’otin
(Хотінь)
_Kombytlein kartano.
_Kombytlein kartano.
vaakuna
vaakuna

H’otin

Koordinaatit: 51.0786°N, 35.2°E

Valtio Ukraina
Alue Sumyn alue
Piiri Sumyn piiri
Perustettu
Kaupunkityyppinen taajama 1968–2024
Väkiluku (2022) 2 290
Aikavyöhyke UTC+2
 – Kesäaika UTC+3









H’otin (ukr. Хотінь) on kylä ja aiempi kaupunkityyppinen taajama Ukrainan Sumyn alueen itäosassa Sumyn piirissä.[1][2][3] Kylä sijaitsee Dneprin sivujoen Pselin vesistöön kuuluvan Olešnijoen varrella, maanteitse 25 kilometriä aluekeskus Sumysta pohjoiseen ja linnuntietä noin 10 kilometriä Venäjän rajalta etelään.[1][2]

Tammikuun keskilämpötila on −7,7 ja heinäkuun +19,5 celsiusastetta. Keskimääräinen vuosisademäärä on 550 millimetriä.[1]

Onnen Venäjän hyökkäyssotaa väkiluvuksi arvioitiin 2 290 (1.1.2022).[3] Vuonna 1989 taajamaan kirjattiin 3 770 asukasta.[4] Sodan vuoksi osa väestöstä on evakossa.

Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paikkakunta on tunnettu 1300-luvun lopulta lähtien.[1] Kaupunkityyppisen taajaman asema sillä oli vuosina 1968-2024.[1][5] Ukraina lakkautti tammikuussa 2024 kaupunkityyppisiset taajamat osana Neuvostoliittoon liittyvistä käsitteistä luopumista, ja H’otin muuttui kyläksi. Muutoksessa kaupunkityyppisistä taajamista tuli väkiluvun, taajamarakenteen ja harkinnan mukaan joko kaupunkeja (ukr. місто, misto; tämä edellytti aseman hakemista ja parlamentin päätöstä), taajamia (ukr. селище, selyštše) tai kyliä (ukr. село, selo).[5][6]

Heinäkuun 2020 aluehallinnollisen uudistuksen yhteydessä H’otinista säilyi osana Sumyn piiriä, [3][7] kuten se oli ollut aiemminkin.[1][4]

Venäjän hyökkäyssodan aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjä miehitti H’otinin taajaman 24. helmikuuta 2022 osana Ukrainaan kohdistamaansa hyökkäyssotaa (2022–).[8] Huhtikuussa 2022 tapahtuneen vetäytymisensä jälkeen Venäjä on jatkanut kylän tuhoamista lukuisilla sotilaallisilla iskuilla ja tihutöillä. Niissä on saanut surmansa monia siviilejä, useita on loukkaantunut ja rakennuksia on romuttunut. Hyökkäykäävä osapuoli on iskenyt toistuvasti muun muassa tykistöasein (tykein, kranaatin- ja raketinheittimin), räjähdelennokein tai FPV-räjähdedronein, ohjuksin ja liitopommeja käyttäen. Esimerkkejä tammi-huhtikuulta 2024 (vain pieni osa iskuista)[9][10][11][12][13][14] Myös valtakunnan rajan yli tunkeutuneet sabotoijat ovat tehneet surmatöitä.[15]

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f H’otin (Хотінь) Ukrainan maantieteen tietosanakirja, osa 3: P-Ja, s. 380,. 1993. Viitattu 3.5.2024. (ukrainaksi)
  2. ↑ a b Ukrajina. Atlas avtošljah’iv. Masštab 1:500 000 (Україна. Атлас Автошляхів. Мастаб 1:500 000), s. 33. Kiova: DNVP Kartohraphija, kgf.com.ua, 2022. ISBN 978-966-946-352-4. (ukrainaksi)
  3. ↑ a b c Marija Timoninoji & Olena Vyšnevska (editors): Tšyselnist najavnoho naselennja Ukrajiny na 1 sitšnja 2022 - Number of Present Population of Ukraine, as of January 1, 2022 (pdf) (Ukrainan paikkakuntien viralliset väkilukuarviot 1.1.2022) 2022. Kiova: Deržavna služba statystyky Ukrajiny, Devstat Ukrajiny / Statistics Ukraine (Ukrainan tilastokeskus), ukrcensus.gov.ua. Arkistoitu 6.10.2022. Viitattu 3.5.2024. (ukrainaksi), (englanniksi)
  4. ↑ a b demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 3.5.2024. (venäjäksi)
  5. ↑ a b Proštšavai SMT. De vy teper žyvete - u misti, selyštši tšy poselenni (Прощавай СМТ. Де ви тепер живете - у місті, селищі чи поселенні) BBC, bbc.com. 24.10.2023. Viitattu 3.5.2024. (ukrainaksi)
  6. ↑ Nabuv tšynnosti novyi zakon pro mista, sela, selyštša, raiony (Набув чинності новий закон про міста, села, селища, райони ) kievvlast.com.ua. 26.1.2024. Viitattu 3.5.2024. (ukrainaksi)
  7. ↑ Novi raiony: karty + sklad 17.7.2020. minregion.gov.ua. Arkistoitu 25.2.2022. Viitattu 3.5.2024. (ukrainaksi)
  8. ↑ Olena Adamenko: In Ukraine's Sumy Region, Locals Remember Day Russia Invaded 3.3.2023. voanews.com. Viitattu 3.5.2024. (englanniksi)
  9. ↑ Sumy region’s border areas come under enemy fire 12 times 02.01.2024. Ukrinform, ukrinform.net. Viitattu 3.5.2024. (englanniksi)
  10. ↑ Russians shell four communities in Sumy region 19.01.2024. Ukrinform, ukrinform.net. Viitattu 3.5.2024. (englanniksi)
  11. ↑ Enemy shells Sumy region 28 times on Sunday 29.01.2024. Ukrinform, ukrinform.net. Viitattu 3.5.2024. (englanniksi)
  12. ↑ Two killed, four injured as enemy drops seven aerial bombs on border area in Sumy region 09.02.2024. Ukrinform, ukrinform.net. Viitattu 3.5.2024. (englanniksi)
  13. ↑ Sumy region comes under 1,500 enemy attacks since year-start 18.02.2024. Ukrinform, ukrinform.net. Viitattu 6.5.2024. (englanniksi)
  14. ↑ One person killed in Russian attacks in Sumy region 14.04.2024. Ukrinform, ukrinform.net. Viitattu 6.5.2024. (englanniksi)
  15. ↑ Russian sabotage group kills brother and sister in Sumy region 27.01.2024. Ukrinform, ukrinform.net. Viitattu 3.5.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alulle: Kušuhum, Zaporižžjan piiri, Zaporižžjan alue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vilnjansk 14 324 as., ja Zaporižžja 710 052 as.

Kušuhum
(Кушугум)
Kušuhumin hromadan valtuustorakennus
Kušuhumin hromadan valtuustorakennus

Kušuhum

Koordinaatit: 47.7097°N, 35.2154°E

Valtio Ukraina
Alue Zaporižžjan alue
Piiri Zaporižžjan piiri
Perustettu 19__
Kaupunkityyppinen taajama 1938–2024
Pinta-ala  ([1])
 – Kokonaispinta-ala 5,64 km²
Väkiluku (2022) 7 796
Aikavyöhyke UTC+2
 – Kesäaika UTC+3
















Kušuhum (ukr. Кушугум), vuoteen 1780 saakka Kušuhumivka (ukr. Кушугумівка), sitten vuoteen 1920 asti Velyka Katerynivka(ukr. Велика Катеринівка); on kylä ja entinen kaupunkityyppinen taajama Ukrainan Zaporižžjan alueen Zaporižžjan piirissä.[2][1][3] Kylä sijaitsee Dnepriin padotun Kah’ovkan tekojärven koillisrannalla, 10 kilometriä aluekeskus Zaporižžjasta etelään. Paikkakunnalla on rautatieasema.[1][3] Eurooppatie E 105 kulkee muutamia kimometrejä kylän itäpuolelta.[3]

Tammikuun keskilämpötila on −4, ja heinäkuun +22, celsiusastetta. Keskimääräinen vuosisademäärä on __ millimetriä.[4]

Ennen Venäjän hyökkäyssotaa (2022–) väkiluvuksi arvioitiin 7 796 (1.1.2022).[2] Vuoden 2001 väestönlaskennassa taajamassa oli 7 764, jotka olivat etnisesti pääosin ukrainalaisia.[1] Vuonna 1989 taajamaan kirjattiin 8 758 asukasta.[5]

Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seudulta on löydetty arkeologista aineistoa ajalta 4000 eaa. Paikkakunnan asutus perustettiin vuonna 1770 Zaporižžjan kasakoiden slobodaksi.[1]

Kaupunkityyppisen taajaman asema sillä oli vuosina 1938-2024.[1] Ukraina lakkautti tammikuussa 2024 kaupunkityyppisiset taajamat osana Neuvostoliittoon liittyvistä käsitteistä luopumista.[6][7]

Heinäkuun 2020 aluehallinnollisen uudistuksen jälkeen ja jo sitä ennen Kušuhum on ollut osa Zaporižžjan piiriä.[2][8][1][5]

Venäjän hyökkäyssodan (2022-) aikana maahantunkeutuja on iskenyt Kušuhumiin muun muassa ohjuksilla.[9]

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g N. V. Samoh’valova (Н. В. Самохвалова): Kušuhum (Кушугум) Entsyklopedija Sutšasnoji Ukrajiny - Encyclopedia of Modern Ukraine. 2016. Viitattu 26.5.2024. (ukrainaksi)
  2. ↑ a b c Marija Timoninoji & Olena Vyšnevska (editors): Tšyselnist najavnoho naselennja Ukrajiny na 1 sitšnja 2022 - Number of Present Population of Ukraine, as of January 1, 2022 (pdf) (Ukrainan paikkakuntien viralliset väkilukuarviot 1.1.2022) 2022. Kiova: Deržavna služba statystyky Ukrajiny, Devstat Ukrajiny / Statistics Ukraine (Ukrainan tilastokeskus), ukrcensus.gov.ua. Arkistoitu 6.10.2022. Viitattu 26.5.2024. (ukrainaksi), (englanniksi)
  3. ↑ a b c Ukrajina. Atlas avtošljah’iv. Masštab 1:500 000 (Україна. Атлас Автошляхів. Мастаб 1:500 000), s. 102. Kiova: DNVP Kartohraphija, kgf.com.ua, 2022. ISBN 978-966-946-352-4. (ukrainaksi)
  4. ↑ Kušuhum (Кушугум) Ukrainan maantieteen tietosanakirja, osa 2: Z-0, s.. 1993. Viitattu 26.5.2024. (ukrainaksi)
  5. ↑ a b demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 26.5.2024. (venäjäksi)
  6. ↑ Proštšavai SMT. De vy teper žyvete - u misti, selyštši tšy poselenni (Прощавай СМТ. Де ви тепер живете - у місті, селищі чи поселенні) BBC, bbc.com. 24.10.2023. Viitattu 26.5.2024. (ukrainaksi)
  7. ↑ Nabuv tšynnosti novyi zakon pro mista, sela, selyštša, raiony (Набув чинності новий закон про міста, села, селища, райони ) kievvlast.com.ua. 26.1.2024. Viitattu 26.5.2024. (ukrainaksi)
  8. ↑ Novi raiony: karty + sklad 17.7.2020. minregion.gov.ua. Arkistoitu 25.2.2022. Viitattu 26.5.2024. (ukrainaksi)
  9. ↑ Russians launch missile attack on community in Zaporizhzhia, causing destruction 3.7.2023. Ukrinform, ukrinform.net. Viitattu 27.5.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alulle: Stepnohirsk, Vasylivkan piiri, Zaporižžjan alue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Stepnohirsk
(Степногірськ)
Näkymä pellon yli kohti Stepnohirskiä (2019).
Näkymä pellon yli kohti Stepnohirskiä (2019).

Stepnohirsk

Koordinaatit: 47.5868°N, 35.3626°E

Valtio Ukraina
Alue Zaporižžjan alue
Piiri Vasylivkan piiri
Perustettu 1921
Kaupunkityyppinen taajama 1987–2024
Väkiluku (2022) 4 294
Aikavyöhyke UTC+2
 – Kesäaika UTC+3
















Stepnohirsk (ukr. Степногірськ; vuoteen 1987 saakka Suhoivanivske (kylä; ukr. Сухоіванівське) on kylä ja entinen kaupunkityyppinen taajama Ukrainan Zaporižžjan alueen Vasylivkan piirissä.[1][2][3] Kylä sijaitsee Dnepriin padotun Kah’ovkan tekojärven itäpuolella, __ kilometriä aluekeskus Zaporižžjasta etelään. Rautatieasema (Plavni) sijaitsee 3 kilometriä kylän länsipuolella, Kah’ovkan tekoaltaan rannalla Prymorsken kylässä.[2][3] Eurooppatie E 105 kulkee kylän länsipuolelta.[3]

Tammikuun keskilämpötila on −4,5 ja heinäkuun +22,5 celsiusastetta. Keskimääräinen vuosisademäärä on 415 millimetriä.[2]

Ennen Venäjän hyökkäyssotaa (2022–), Stepnohirskin kaupunkityyppisen taajaman väkiluvuksi arvioitiin 4 294 (1.1.2022).[1] Vuonna 1989 taajamaan kirjattiin 6 083 asukasta.[4] Sittemmin sotarintaman läheisyyden vuoksi monet asukkaista ovat siirtyneet evakkoon turvallisemmille seuduille.

Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kylä on perustettu vuonna 1921. Kaupunkityyppisen taajaman asema Stepnohirskillä oli vuosina 1987-2024.[2][5] Ukraina lakkautti tammikuussa 2024 kaupunkityyppisiset taajamat osana Neuvostoliittoon liittyvistä käsitteistä luopumista, ja Stepnohirsk muuttui kyläksi. Muutoksessa kaupunkityyppisistä taajamista tuli väkiluvun, taajamarakenteen ja harkinnan mukaan joko kaupunkeja (ukr. місто, misto; tämä edellytti aseman hakemista ja parlamentin päätöstä), taajamia (ukr. селище, selyštše) tai kyliä (ukr. село, selo).[5][6] Heinäkuun 2020 aluehallinnollisen uudistuksen jälkeen ja ennen sitä Stepnohirsk on ollut osa Vasylivkan piiriä.[1][7][2][4]

Ukrainaan kohdistamaansa hyökkäyssodan alussa (2022–) Venäjän asevoimat miehittivät Zaporižžjan alueen eteläosat. Ukrainan asevoimat pysäytti hyökkäyksen, ja asemasodaksi muuttuneen sodan rintamalinja asetautui pitkäksi aikaa verraten lähelle Stepnohirskin kylän eteläpuolelle.lähde? Maahantunkeutuja on iskenyt toistuvasti Stepnohirskiin erityisesti tykistöasein (tykein, kranaatin- ja raketinheittimin), mutta myös muita asetyyppejä on käytetty. Iskuissa on tuhoutunut rakennuksia, kuollut ja loukkaantunut siviilejä. Esimerkkejä, jotka kuvaavat vain pientä osaa sotilaallisista iskuista:[8][9][10]

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Marija Timoninoji & Olena Vyšnevska (editors): Tšyselnist najavnoho naselennja Ukrajiny na 1 sitšnja 2022 - Number of Present Population of Ukraine, as of January 1, 2022 (pdf) (Ukrainan paikkakuntien viralliset väkilukuarviot 1.1.2022) 2022. Kiova: Deržavna služba statystyky Ukrajiny, Devstat Ukrajiny / Statistics Ukraine (Ukrainan tilastokeskus), ukrcensus.gov.ua. Arkistoitu 6.10.2022. Viitattu 16.5.2024. (ukrainaksi), (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e Stepnohirsk (Степногірськ) Ukrainan maantieteen tietosanakirja, osa 3: P-Ja, s. 235. 1993. Viitattu 16.5.2024. (ukrainaksi)
  3. ↑ a b c Ukrajina. Atlas avtošljah’iv. Masštab 1:500 000 (Україна. Атлас Автошляхів. Мастаб 1:500 000), s. 102. Kiova: DNVP Kartohraphija, kgf.com.ua, 2022. ISBN 978-966-946-352-4. (ukrainaksi)
  4. ↑ a b demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 16.5.2024. (venäjäksi)
  5. ↑ a b Proštšavai SMT. De vy teper žyvete - u misti, selyštši tšy poselenni (Прощавай СМТ. Де ви тепер живете - у місті, селищі чи поселенні) BBC, bbc.com. 24.10.2023. Viitattu 16.5.2024. (ukrainaksi)
  6. ↑ Nabuv tšynnosti novyi zakon pro mista, sela, selyštša, raiony (Набув чинності новий закон про міста, села, селища, райони ) kievvlast.com.ua. 26.1.2024. Viitattu 16.5.2024. (ukrainaksi)
  7. ↑ Novi raiony: karty + sklad 17.7.2020. minregion.gov.ua. Arkistoitu 25.2.2022. Viitattu 16.5.2024. (ukrainaksi)
  8. ↑ Man killed as invaders launch 126 strikes on Zaporizhzhia region in past day 31.12.2023. Ukrinform, ukrinform.net. Viitattu 16.5.2024. (englanniksi)
  9. ↑ Four injured in Russia’s shelling of Zaporizhzhia region 01.01.2024. Ukrinform, ukrinform.net. Viitattu 16.5.2024. (englanniksi)
  10. ↑ Ukrainian Armed Forces repel 34 Russian attacks in Avdiivka direction over last day 07.02.2024. Ukrinform, ukrinform.net. Viitattu 16.5.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alulle: Prykolotne, Kupjanskin piiri, Harkovan alue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Prykolotne
(Приколотне)
vaakuna
vaakuna

Prykolotne

Koordinaatit: 50.1610°N, 37.3493°E

Valtio Ukraina
Alue Harkovan alue
Piiri Kupjanskin piiri
Perustettu 1864
Kaupunkityyppinen taajama 1957–2024
Väkiluku (2022) 1 928
Aikavyöhyke UTC+2
 – Kesäaika UTC+3









Prykolotne (ukr. Приколотне) on kylä Ukrainan Harkovan alueen Kupjanskin piirissä.[1][2][3] Kylä sijaitsee aluekeskus Harkovan keskustasta itäkoilliseen; etäisyys on (Staryi Saltivin sillan ollessa katkaistu) maanteitse 119 kilometriä. Venäjän raja ja paikallistien rajanylityspaikka sijaitsee lähimmillään noin 20 kilometrin päässä idässä.[4] Kylässä on Šebekino (Venäjän Belgorodin alue)–Vovtšansk–Prykolotne–Velykyi Burluk–Kupjansk -ratayhteyden rautatieasema.[4][3]

Tammikuun keskilämpötila on −8,2 ja heinäkuun +20,4 celsiusastetta. Keskimääräinen vuosisademäärä on 519 millimetriä.[3]

Ennen Venäjän hyökkäyssotaa (2022–) väkiluvuksi arvioitiin 1 928 (1.1.2022).[1] Vuonna 1989 taajamaan kirjattiin 2 796 asukasta.[5]

Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paikkakunnan nimi on tunnettu vuodesta 1864,[3] se oli aluksi huuttori silloisen Venäjän keisarikunnan Harkovan kuvernementin alueella. Vuonna 1896 (1898) perustettiin rautatieasema nimellä Zadonska (Задонська), mutta tämä uudelleennimettiin Prykolotneksi vuonna 1901.lähde?

Kaupunkityyppisen taajaman asema sillä oli vuosina 1957-2024.[3][6] Ukraina lakkautti tammikuussa 2024 kaupunkityyppisiset taajamat osana Neuvostoliittoon liittyvistä käsitteistä luopumista, ja Prykolotnesta tuli kylä.[6][7]

Heinäkuun 2020 aluehallinnollisen uudistuksen yhteydessä Prykolotnesta tuli osa Kupjanskin piiriä;[1][8] tätä ennen se kuului Velykyi Burlukin piiriin.[3][5] __hromada__

Venäjän hyökkäyssodan 2022– aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

__Ukrainaan kohdistamansa hyökkäyssodan (2022–) alkupäivinä maahantunkeutujat miehittivät kylän. Miehitysaikanaan he .... K__ylä vapautettiin miehittäjistä toukokuun alussa 2022.[9] Tämä jälkeen lähistölle jääneet hyökääjät suuntasivat toistuvaa tykistötulta kylään, sitä laajalti tuhoten. Puolet kylän rakennuksista tuhoutui tai vaurioitui. Tykistötuli loppui, kun Ukrainan vastahyökkäyksellä syyskuussa 2022 laaja osa Harkovan alueen pohjoisosasta vapautettiin venäläisjoukoista.[9][10] Tämän jälkeenkin Venäjä on kohdistanut sotaisuuksia kylään, suunnaten esimerkiksi alkuvuonna 2024 sinne ilmaiskuja.[11]

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Marija Timoninoji & Olena Vyšnevska (editors): Tšyselnist najavnoho naselennja Ukrajiny na 1 sitšnja 2022 - Number of Present Population of Ukraine, as of January 1, 2022 (pdf) (Ukrainan paikkakuntien viralliset väkilukuarviot 1.1.2022) 2022. Kiova: Deržavna služba statystyky Ukrajiny, Devstat Ukrajiny / Statistics Ukraine (Ukrainan tilastokeskus), ukrcensus.gov.ua. Arkistoitu 6.10.2022. Viitattu 19.5.2024. (ukrainaksi), (englanniksi)
  2. ↑ __: Prykolotne (Приколотне) Entsyklopedija istorija Ukrajiny (Ukrainan historian tietosanakirja); history.org.ua. 20__. Viitattu 19.5.2022. (ukrainaksi)
  3. ↑ a b c d e f Prykolotne (Приколотне) Heohrafitšna entsyklopedija Ukrajiny eli Ukrainan maantieteen tietosanakirja, osa 3, s. __. 1993. Viitattu 19.5.2024. (ukrainaksi)
  4. ↑ a b Ukrajina. Atlas avtošljah’iv. Masštab 1:500 000 (Україна. Атлас Автошляхів. Мастаб 1:500 000), s. 51-52. Kiova: DNVP Kartohraphija, kgf.com.ua, 2022. ISBN 978-966-946-352-4. (ukrainaksi)
  5. ↑ a b demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 19.5.2024. (venäjäksi)
  6. ↑ a b Proštšavai SMT. De vy teper žyvete - u misti, selyštši tšy poselenni (Прощавай СМТ. Де ви тепер живете - у місті, селищі чи поселенні) BBC, bbc.com. 24.10.2023. Viitattu 19.5.2024. (ukrainaksi)
  7. ↑ Nabuv tšynnosti novyi zakon pro mista, sela, selyštša, raiony (Набув чинності новий закон про міста, села, селища, райони ) kievvlast.com.ua. 26.1.2024. Viitattu 19.5.2024. (ukrainaksi)
  8. ↑ Novi raiony: karty + sklad 17.7.2020. minregion.gov.ua. Arkistoitu 25.2.2022. Viitattu 19.5.2024. (ukrainaksi)
  9. ↑ a b Half of the buildings destroyed: how homes are being restored in Staryi Saltiv 09.12.2023. Ukrinform, ukrinform.net. Viitattu 19.5.2024. (englanniksi)
  10. ↑ Luke Harding & Dan Sabbagh: Ukraine has retaken 6,000 sq km, Zelenskiy says, as he calls for air defence aid 13.9.2022. The Guardian, theguardian.com. Viitattu 19.5.2024. (englanniksi)
  11. ↑ __ Ukrinform, ukrinform.net. Viitattu 19.5.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alulle: Slobožanske, Tšuhujivin piiri, Harkovan alue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piirin taajamia olivat: Bilyi Kolodjaz (3 601 as.), Kotšetok (2 916 as.), Viltša (1 639 as.), Vvedenka (2 320 as.) ja Zidky (3 669 as.),

[1]


Slobožanske
(Слобожанське)

Slobožanske

Koordinaatit: 49.5980°N, 36.5238°E

Valtio Ukraina
Alue Harkovan alue
Piiri Tšuhujivin piiri
Perustettu __
Väkiluku (2022) 13 675
Aikavyöhyke UTC+2
 – Kesäaika UTC+3
















Slobožanske (ukr. Слобожанське) on kylä (Посёлок) Ukrainan Harkovan alueen Tšuhujivin piirissä.[2][1][2][3] Kylä sijaitsee __Donetsjokeen padotun Petšenihyn tekojärven länsirannella, maanteitse __ kilometriä aluekeskus Harkovan keskustasta itään. Venäjän raja on noin __ kilometrin päässä __ssa.[4]

__hromada__

Tammikuun keskilämpötila on −7, ja heinäkuun +20, celsiusastetta. Keskimääräinen vuosisademäärä on __ millimetriä.[3]

Väkiluvuksi arvioitiin 13 675 (1.1.2022).[1] Vuoden 2001 väestönlaskennassa taajamassa oli   asukasta, joista enemmistö oli ukrainalaisia.[2] Vuonna 1989 taajamaan kirjattiin   asukasta.[5]

Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

__. Kirjallisissa lähteissä paikkakunta on tunnettu vuodesta __.[2][3]

Kaupunkityyppisen taajaman asema sillä oli vuosina 19__-2024.[2][3] Ukraina lakkautti tammikuussa 2024 kaupunkityyppisiset taajamat osana Neuvostoliittoon liittyvistä käsitteistä luopumista.[6][7]

Heinäkuun 2020 aluehallinnollisen uudistuksen yhteydessä __sta tuli osa Tšuhujivin piiriä;[1][8] tätä ennen se kuului [[__]]n piiriin.[2][3][5]

Venäjän hyökkäyssodan 2022– aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

__Ukrainaan kohdistamansa hyökkäyssodan (2022–) alkupäivinä maahantunkeutujat miehittivät kylän. Miehitysaikanaan he varastivat mittavasti kylässä toimineiden lomakylien, purjehdusseurojen ja yksityisasuntojen omaisuutta. Kylä vapautettiin miehittäjistä toukokuun alussa 2022.[9] Tämä jälkeen lähistölle jääneet hyökääjät suuntasivat toistuvaa tykistötulta kylään, sitä laajalti tuhoten. Puolet kylän rakennuksista tuhoutui tai vaurioitui. Tykistötuli loppui, kun Ukrainan vastahyökkäyksellä syyskuussa 2022 laaja osa Harkovan alueen pohjoisosasta vapautettiin venäläisjoukoista.[9][10] Tämän jälkeenkin Venäjä on kohdistanut sotaisuuksia kylään, suunnaten esimerkiksi alkuvuonna 2024 sinne ilmaiskuja.[11][12]

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Marija Timoninoji & Olena Vyšnevska (editors): Tšyselnist najavnoho naselennja Ukrajiny na 1 sitšnja 2022 - Number of Present Population of Ukraine, as of January 1, 2022 (pdf) (Ukrainan paikkakuntien viralliset väkilukuarviot 1.1.2022) 2022. Kiova: Deržavna služba statystyky Ukrajiny, Devstat Ukrajiny / Statistics Ukraine (Ukrainan tilastokeskus), ukrcensus.gov.ua. Arkistoitu 6.10.2022. Viitattu 10.5.2024. (ukrainaksi), (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f Slobožanske (Слобожанське) Entsyklopedija Sutšasnoji Ukrajiny - Encyclopedia of Modern Ukraine. 20__. Viitattu 10.5.2024. (ukrainaksi)
  3. ↑ a b c d e Slobožanske (Слобожанське) Heohrafitšna entsyklopedija Ukrajiny eli Ukrainan maantieteen tietosanakirja, osa 2, s. __. 1990. Viitattu 6.5.2024. (ukrainaksi)
  4. ↑ Ukrajina. Atlas avtošljah’iv. Masštab 1:500 000 (Україна. Атлас Автошляхів. Мастаб 1:500 000), s. 51-52. Kiova: DNVP Kartohraphija, kgf.com.ua, 2022. ISBN 978-966-946-352-4. (ukrainaksi)
  5. ↑ a b demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 29.4.2024. (venäjäksi)
  6. ↑ Proštšavai SMT. De vy teper žyvete - u misti, selyštši tšy poselenni (Прощавай СМТ. Де ви тепер живете - у місті, селищі чи поселенні) BBC, bbc.com. 24.10.2023. Viitattu 10.5.2024. (ukrainaksi)
  7. ↑ Nabuv tšynnosti novyi zakon pro mista, sela, selyštša, raiony (Набув чинності новий закон про міста, села, селища, райони ) kievvlast.com.ua. 26.1.2024. Viitattu 10.5.2024. (ukrainaksi)
  8. ↑ Novi raiony: karty + sklad 17.7.2020. minregion.gov.ua. Arkistoitu 25.2.2022. Viitattu 10.5.2024. (ukrainaksi)
  9. ↑ a b Half of the buildings destroyed: how homes are being restored in Staryi Saltiv 09.12.2023. Ukrinform, ukrinform.net. Viitattu 10.5.2024. (englanniksi)
  10. ↑ Luke Harding & Dan Sabbagh: Ukraine has retaken 6,000 sq km, Zelenskiy says, as he calls for air defence aid 13.9.2022. The Guardian, theguardian.com. Viitattu 10.5.2024. (englanniksi)
  11. ↑ Ukraine reports 81 combat clashes on battlefield in last 24 hours 20.02.2024. Ukrinform, ukrinform.net. Viitattu 10.5.2024. (englanniksi)
  12. ↑ Enemy shells about 15 settlements in Kharkiv region on May 8 9.5.2024. Ukrinform, ukrinform.net. Viitattu 10.5.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Petšenihy
(Печеніги)

Petšenihy

Koordinaatit: 49.8657°N, 36.9376°E

Valtio Ukraina
Alue Harkovan alue
Piiri Tšuhujivin piiri
Kirjallinen maininta __
Kaupunkityyppinen taajama 1957–2024
Väkiluku (2022) 4 957
Aikavyöhyke UTC+2
 – Kesäaika UTC+3
















Petšenihy (ukr. Печеніги) on taajama Ukrainan Harkovan alueen Tšuhujivin piirissä.[1][2][3] Taajama sijaitsee Donetsjoen oikealla rannalla, linnuntietä runsas 52 kilometriä aluekeskus Harkovan keskustasta itäkoilliseen. Petšenihyin itäpuolella on Donetsiin rakennettu pato vesivoimaloineen. Padon ylitse johtaa paikallistie ja padon pohjoispuolelle on muodostunut Petšenihyn tekojärvi.[3][4]

Tammikuun keskilämpötila on −7,4 ja heinäkuun +20,3 celsiusastetta. Keskimääräinen vuosisademäärä on 550 millimetriä.[3]

Ennen Venäjän hyökkäyssotaa (2022–) väkiluvuksi arvioitiin 4 957 (1.1.2022).[1] Vuoden 2001 väestönlaskennassa taajamassa oli   asukasta, joista enemmistö oli ukrainalaisia. Vuonna 1989 taajamaan kirjattiin 6 446 asukasta.[5]

Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisissa lähteissä paikkakunta on tunnettu vuodesta 1646.[3] Paikkakunta linnoitettiin 1600-luvun puolivälissä ja siitä tuli Izjumin rykmentin kotipaikkakunta.[2] Venäjän keisarikunnassa se oli Harkovan kuvernementin Vovtšanskin kihlakunnan alaisuudessa ollut kylä.[2] lähde?

Edesmennyt ukrainalaissyntyinen Harvardin yliopiston Ukrainan historian professori en:Omeljan Pritsak (ukr. Омелян Пріцак, 1919–2006) on esittänyt osin arkologisiin leiripaikan löytöihin pohjautuen, että turkkilaistaustaisten paimentolaiskansa petsenegien kaanikunnan keskus olisi n __mahdollisesti sijainnut ...

Kaupunkityyppisen taajaman asema sillä oli vuosina 1957-2024.[3] Ukraina lakkautti tammikuussa 2024 kaupunkityyppisiset taajamat osana Neuvostoliittoon liittyvistä käsitteistä luopumista.[6][7]

Heinäkuun 2020 aluehallinnollisen uudistuksen seurauksena ja jo sitä ennen Petšenihy on ollut osa Tšuhujivin piiriä.[1][8][3][5]

Venäjän hyökkäyssodan 2022– aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osana Ukrainaan kohdistamaansa hyökkäyssotaa (2022–), Venäjän miehittäessä Harkovan alueen pohjoisosaa, __an taajamaan kohdistettiin useasti muun muassa pommituksia, tykistö- ja kranaattitulitusta... Myös alkuvuonna 2024 Venäjä on kohdistanut sotaisuuksia, esimerkiksi ohjusiskuja ja pommituksia liitopommein kohti tätä taajamaa.[9]

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Marija Timoninoji & Olena Vyšnevska (editors): Tšyselnist najavnoho naselennja Ukrajiny na 1 sitšnja 2022 - Number of Present Population of Ukraine, as of January 1, 2022 (pdf) (Ukrainan paikkakuntien viralliset väkilukuarviot 1.1.2022) 2022. Kiova: Deržavna služba statystyky Ukrajiny, Devstat Ukrajiny / Statistics Ukraine (Ukrainan tilastokeskus), ukrcensus.gov.ua. Arkistoitu 6.10.2022. Viitattu 13.5.2024. (ukrainaksi), (englanniksi)
  2. ↑ a b c Pechenihy Internet Encyclopedia of Ukraine. 1993. Viitattu 13.5.2024. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f Petšenihy (Печеніги) Heohrafitšna entsyklopedija Ukrajiny eli Ukrainan maantieteen tietosanakirja, osa 3: P-Ja, s. __. 1993. Viitattu 13.5.2024. (ukrainaksi)
  4. ↑ Ukrajina. Atlas avtošljah’iv. Masštab 1:500 000 (Україна. Атлас Автошляхів. Мастаб 1:500 000), s. 51-52. Kiova: DNVP Kartohraphija, kgf.com.ua, 2022. ISBN 978-966-946-352-4. (ukrainaksi)
  5. ↑ a b demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 29.4.2024. (venäjäksi)
  6. ↑ Proštšavai SMT. De vy teper žyvete - u misti, selyštši tšy poselenni (Прощавай СМТ. Де ви тепер живете - у місті, селищі чи поселенні) BBC, bbc.com. 24.10.2023. Viitattu 10.5.2024. (ukrainaksi)
  7. ↑ Nabuv tšynnosti novyi zakon pro mista, sela, selyštša, raiony (Набув чинності новий закон про міста, села, селища, райони ) kievvlast.com.ua. 26.1.2024. Viitattu 10.5.2024. (ukrainaksi)
  8. ↑ Novi raiony: karty + sklad 17.7.2020. minregion.gov.ua. Arkistoitu 25.2.2022. Viitattu 10.5.2024. (ukrainaksi)
  9. ↑ Enemy attacks two communities in Kharkiv region with Iskander missiles 30.01.2024. Ukrinform, ukrinform.net. Viitattu 10.5.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Р. Ю. Подкур: Petšenihy (Печеніги) (verkkosivulla tyhjä tekstisisältö (13.5.2024), otsikko odottamassa) history.org.ua. Viitattu 13.5.2024. (ukrainaksi)

Alulle: Peresitšne, Harkovan piiri, Harkovan alue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kaupunkityyppiset taajamat (Селище міського типу) poistuivat Ukrainan asutusluokittelusta tammikuussa 2024: Ukrainassa ollut noin 900 ktt:tä (около 900 пгт) Yli 10 000 asukkaan taajamat kaupungeiksi, alle 10 000 asukkaan aiemmat ktt:t taajamiksi, jos niissä yli 5000 asukasta, pienrmmät kyliksi.

"There will be no more Smt On January 26, a law will enter into force that will abolish the concept of "urban-type settlement" in Ukraine, which was introduced back in Soviet times. From this date, about 900 settlements (that's how many there are in Ukraine) will automatically become settlements. Also, the names "city of republican, regional or district importance" will be removed from usage and documents. They will become just cities. A city will be considered a settlement with compact buildings, in which at least 10 thousand inhabitants live. Settlements will be those settlements where at least five thousand people live and which have mainly manor buildings. All others are villages. In addition, the law introduces the concept of "settlement" - a compact place of residence of people outside the settlement." konekäännös, lähteenä Що зміниться в Україні з 1 січня 1.1.2024 (ukrainaksi) (in.ua)

  • BBC: ks. artikkeli Slatyne[1]
  • kievvlast (26.1.2024): ks. artikkeli Slatyne[2]: jatkossa asutuskeskittymät joko: kaupungit (місто), taajamat (селище), kylät (село); rajana 10 000 as. + tiivistä asutusta, toisena rajan 5 000 as.; haettava... muutokset 3 vuoden aikana. Eräitä syytä Neuvostoliiton aikaisista nimityksistä luopuominen, toisena sujuvuus (esim. erilaisista kaupunkityypeistä luopuminen) sekä sotaisuuksien tuhoamat asutukset.
  • Kristina Lapikotska (1.8.2023) Смт — скасовують: що означає закон, який прийняла Верховна Рада: (ukrainaksi) (suspilne.media) ktt:t muuttuvat automaattisesti taajamiksi, elleivät haet parlamentilta asemansa muutosta kaupungiksi, jolloin myös uudet ehdot täytettävä... Voivat muuttaa asemansa myös kyläksi, jolloin asukkaille myönnettävien tukien kriteerit muuttuvat... "As of July 2023, there are 459 cities, 881 urban settlements, 1,164 ordinary settlements and 27,204 villages in Ukraine, including temporarily occupied territories."
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Peresitšne
(Пересічне)
vaakuna
vaakuna

Peresitšne

Koordinaatit: 50.0223°N, 35.9821°E

Valtio Ukraina
Alue Harkovan alue
Piiri Harkovan piiri
Hromada Solonytsivkan hromada
Perustettu 1650
Kaupunkityyppinen taajama 1938–2024
Väkiluku (2022) 6 922
Aikavyöhyke UTC+2
 – Kesäaika UTC+3









Peresitšne (ukr. Пересічне; 1950-luvulta vuoteen 2013: ukr. Пересічна, Peresitšna)) on kylä ja aiempi kaupunkityyppinen taajama Ukrainan Harkovan alueen Harkovan piirissä.[1][2] Taajama sijaitsee Donetsjoen vesistöön kuuluvan Udyjoen varrella, 20 kilometriä aluekeskus Harkovan keskustasta länteen. Kylän kautta kulkee rautatie.[1][3]

Tammikuun keskilämpötila on −7,4 ja heinäkuun +20,3 celsiusastetta. Keskimääräinen vuosisademäärä on 522 millimetriä.[1]

Väkiluvuksi arvioitiin 6 922 (1.1.2022).[2] Vuonna 1989 taajamaan kirjattiin ___ asukasta.[4] Peresitšne on osa Harkovan länsipuolella sijaitsevaa Solonytsivkan hromadaa (yhteensä 34 942 as, 2022).[2]

Paikkakunnan asutus on perustettu vuonna 1650.[1] Kaupunkityyppisen taajaman asema sillä oli vuosina 1938-2024.[1][5] Ukraina lakkautti tammikuussa 2024 kaupunkityyppiset taajamat osana Neuvostoliittoon liittyvistä käsitteistä luopumista.[5][6]

Heinäkuun 2020 aluehallinnollisen uudistuksen yhteydessä Peresitšnesta tuli osa Harkovan piiriä;[2][7] tätä ennen se oli osa Derhatšin piiriä.[1][4]

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f Peresitšna (Пересічна) Ukrainan maantieteen tietosanakirja, osa 3: P-Ja, s. 22. 1990. Viitattu 7.7.2024. (ukrainaksi)
  2. ↑ a b c d Marija Timoninoji & Olena Vyšnevska (editors): Tšyselnist najavnoho naselennja Ukrajiny na 1 sitšnja 2022 - Number of Present Population of Ukraine, as of January 1, 2022 (pdf) (Ukrainan paikkakuntien viralliset väkilukuarviot 1.1.2022) 2022. Kiova: Deržavna služba statystyky Ukrajiny, Devstat Ukrajiny / Statistics Ukraine (Ukrainan tilastokeskus), ukrcensus.gov.ua. Arkistoitu 6.10.2022. Viitattu 7.7.2024. (ukrainaksi), (englanniksi)
  3. ↑ Ukrajina. Atlas avtošljah’iv. Masštab 1:500 000 (Україна. Атлас Автошляхів. Мастаб 1:500 000), s. 51. Kiova: DNVP Kartohraphija, kgf.com.ua, 2022. ISBN 978-966-946-352-4. (ukrainaksi)
  4. ↑ a b demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 7.7.2024. (venäjäksi)
  5. ↑ a b Proštšavai SMT. De vy teper žyvete - u misti, selyštši tšy poselenni (Прощавай СМТ. Де ви тепер живете - у місті, селищі чи поселенні) BBC, bbc.com. 24.10.2023. Viitattu 7.7.2024. (ukrainaksi)
  6. ↑ Nabuv tšynnosti novyi zakon pro mista, sela, selyštša, raiony (Набув чинності новий закон про міста, села, селища, райони ) kievvlast.com.ua. 26.1.2024. Viitattu 7.7.2024. (ukrainaksi)
  7. ↑ Novi raiony: karty + sklad 17.7.2020. minregion.gov.ua. Arkistoitu 25.2.2022. Viitattu 7.7.2024. (ukrainaksi)

Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”gromada”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.

Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alulle: Verh’nokamjanske, Bah’mutin piiri, Donetskin alue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Spirne on kylä... Bah’mutin piiri, Donetskin alue


Verh’nokamjanske
(Верхньокам'янське)
Neitsyt Marian patsas Verh’nokamjanskessa (2017).
Neitsyt Marian patsas Verh’nokamjanskessa (2017).
lippu
lippu		 Verh’nokamjansken hromadan vaakuna
Verh’nokamjansken hromadan vaakuna

Verh’nokamjanske

Koordinaatit: 48.8594°N, 38.2004°E

Valtio Ukraina
Alue Donetskin alue
Piiri Bah’mutin piiri
Väkiluku 894









Verh’nokamjanske (ukr. Верхньокам'янське) on kylä Ukrainan Donetskin alueen pohjoisosassa, Bah’mutin piirin Zvanivkan hromadan alueella. Kylän asutus sijaitsee nauhamaisesti paikallistien varrella, 5-9 kilometriä Siverskin kaupungista itään. Luhanskin alue alkaa kylän itäpuolelta.[1][2][3] Verh’nokamjanske sijaitsee linnuntietä noin 33 kilometriä piirikeskus Bah’mutista koilliseen ja 100 kilometriä aluekeskus Donetsksta pohjoiskoilliseen.[3]

Kylän väkiluku oli 894 (2017) tai 960 (2001).[2][1]

Venäjän ja sen separatistisen nukkehallinnon sotatoimet kylää kohtaan alkoivat vuonna 2014.[4] Osana Ukrainaan kohdistamaansa hyökkäyssotaa (2022–) Venäjä on pyrkinyt laajentamaan miehitysaluettaan. Rintamalinjan äärellä sijaitsevaan kylään on kohdistettu toistuvasti sotilaallisia iskuja. Verh’nokamjansken kylän monet rakennukset olivat tuhoutuneet venäläisten ilma- ja tykistöiskujen johdosta. [5][6][7]

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Verh’nokamjanska silska rada (Верхньокам’янська сільська рада) rada.info. Viitattu 15.6.2024. (ukrainaksi)
  2. ↑ a b Zvanivska silska objednana terytorialna hromada (Званівська сільська об'єднана територіальна громада) (hromada on Ukrainan aluehallinnon 3. tason käsite, piirin paikallisempi osa-alue) gromada.info. Viitattu 15.6.2024. (ukrainaksi)
  3. ↑ a b Ukrajina. Atlas avtošljah’iv. Masštab 1:500 000 (Україна. Атлас Автошляхів. Мастаб 1:500 000), s. __. Kiova: DNVP Kartohraphija, kgf.com.ua, 2022. ISBN 978-966-946-352-4. (ukrainaksi)
  4. ↑ Сили АТО зайшли в Лисичанськ - РНБО 14.7.2022. bbc.com. Viitattu 15.6.2024. (ukrainaksi)
  5. ↑ Daria Zubkova: Russian Military On Offensive In Direction Of Verkhniokamianske - General Staff 14.7.2022. ukranews.com/. Viitattu 15.6.2024. (englanniksi)
  6. ↑ Ukrainian forces launch 14 air strikes on Russian troop concentration areas 18.6.2023. Ukrinform, ukrinform.net. Viitattu 15.6.2024. (englanniksi)
  7. ↑ General Staff: 47 combat clashes since day-start, enemy attacking in Kupiansk sector with support of aircraft 10.6.2024. Ukrinform, ukrinform.net. Viitattu 15.6.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alulle: [[]], Harkovan alue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
__
(_)

__

Koordinaatit: 48.°N, 29.°E

Valtio Ukraina
Alue __alue
Piiri __piiri
Väkiluku (2022)  


















__ (ukr. __) on kaupunki __n alueen __ piirissä. Kaupunki sijaitsee __Etelä-Bugin valuma-alueeseen kuuluvan __joen varrella, maanteitse noin __ kilometriä aluekeskus [[__]]stä __een.[1][2] [3][4][5][6]

Tammikuun keskilämpötila on −6, ja heinäkuun +19, celsiusastetta. Keskimääräinen vuosisademäärä on millimetriä.[5]

Ukrainan tilastokeskus arvioi kaupungin väkiluvuksi   (2022).[7] Vuonna 2001 siellä oli   asukasta, jotka olivat etnisesti pääosin ukrainalaisia.[1][2][8] Vuoden 1989 väestönlaskennassa kirjattiin __  asukasta.[9]

Paikkakunta mainitaan historiallisissa dokumenteissa ensimmäisen kerran...[1][2] ...Kaupunkityyppisen taajaman aseman paikkakunta sai 19__; kaupungiksi __ nimettiin vuonna __.[1][2][5]

Ukrainan kesän 2020 aluehallintouudistuksen jälkeen __ on kuulunut __ piiriin;[10] sitä ennen se oli __ piirin hallintokeskus.[1][5][9][2]

Kaupungin arkkitehtuurisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaisiin rakennuksiin lukeutuvat muun muassa __.[2]

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e () Entsyklopedija Sutšasnoja Ukrajiny - Encyclopedia of Modern Ukraine, esu.com.ua. 20__. Viitattu 11.5.2024. (ukrainaksi)
  2. ↑ a b c d e f Buryn Internet Encyclopedia of Ukraine. __1993. Viitattu 11.5.2024. (englanniksi)
  3. ↑ _ () Entsyklopedija istorija Ukrajiny (Ukrainan historian tietosanakirja), history.org.ua. 20__. Viitattu 11.5.2024. (ukrainaksi)
  4. ↑ Vasili Kostyn & Anatoli Stepanenko: () (ISBN 5-11-002087-6) Goroda Ukrainy (Города Украины : эконом.-геогр. справочник), s. __. 1990. Vyštša Škola. Viitattu 11.5.2024. (venäjäksi)
  5. ↑ a b c d () (ISBN 5-88500-012-3) Ukrainan maantieteen tietosanakirja, osa 2: Z-O, s.. __1990. Viitattu 11.5.2024. (ukrainaksi)
  6. ↑ Ukrajina. Atlas avtošljah’iv. Masštab 1:500 000 (Україна. Атлас Автошляхів. Мастаб 1:500 000), s. __. Kiova: DNVP Kartohraphija, kgf.com.ua, 2022. ISBN 978-966-946-352-4. (ukrainaksi)
  7. ↑ Marija Timoninoji & Olena Vyšnevska (editors): Tšyselnist najavnoho naselennja Ukrajiny na 1 sitšnja 2022 - Number of Present Population of Ukraine, as of January 1, 2022 (pdf) (Ukrainan paikkakuntien viralliset väkilukuarviot 1.1.2022) 2022. Kiova: Deržavna služba statystyky Ukrajiny, Devstat Ukrajiny / Statistics Ukraine (Ukrainan tilastokeskus), ukrcensus.gov.ua. Arkistoitu 6.10.2022. Viitattu 11.5.2024. (ukrainaksi), (englanniksi)
  8. ↑ Natsionalnyi skalad mist za perepysom 2001 roky (Національний склад міст за переписом 2001 року) (Ukrainan kaupunkien väkiluvut ja kansallisuusjakaumat Ukrainan tilastokeskuksen julkaiseman väestönlaskennan 2001 pohjalta) atatowel.in.ua. Viitattu 11.5.2024. (ukrainaksi)
  9. ↑ a b demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 11.5.2024. (venäjäksi)
  10. ↑ Novi raiony: karty + sklad 17.7.2020. minregion.gov.ua. Arkistoitu 25.2.2022. Viitattu 11.5.2024. (ukrainaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Käyttäjä:Paju/HL11&oldid=22640222”