Menninkäinen
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Menninkäinen on yksinäisillä paikoilla asustava, yleensä ihmisille suopea henkiolento. Nimitystä käytetään myös vastaavista hahmoista saduissa.[1] Menninkäinen on pieni tai hyvin pieni pimeästä pitävä taruolento, joka muistuttaa tonttua, peikkoa ja keijukaista. Menninkäinen on ilmeisesti alun perin tarkoittanut vainajaa ja manalaista. Sana menninkäinen tulee todennäköisesti muinaisgermaanin muistoa tarkoittavasta sanasta. Joskus sanalla tonttu ja menninkäinen on tarkoitettu samaa asiaa mutta nykyään tonttua pidetään ystävällisempänä kuin menninkäistä.
Menninkäiset kerrotaan toisinaan karvaisiksi. Menninkäiset liikkuvat vain öisin, sillä ne eivät välttämättä kestä päivänvaloa. Menninkäisistä on monia erilaisia kuvauksia, mutta usein ne ovat vieraita ja outoja olentoja, joiden motiivit ovat tuntemattomat ihmisille päinvastoin kuin tiettyihin elementteihin liittyvien väkien. Menninkäiset ovat voineet tulla mellastamaan kirkkoon öisin, jolloin niitä on pidetty pikku paholaisina. Nykyajan lastentarinoissa menninkäiset esitetään yleensä herttaisina, ujoina ja mukavina olentoina.
Menninkäiset voivat asua metsänväen tavoin usein metsässä, kaukana ihmisistä. Ne saattavat pälyillä ihmisiä ikkunan tai puunrungon takaa, tai istuskella ryhmänä kivellä ihmistä tuijottaen. Menninkäiset järjestävät mielellään pitoja, joissa syödään, juodaan ja tanssitaan. Menninkäiset pitävät kiiltävistä esineistä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ menninkäinen Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten keskus ja Kielikone Oy. Viitattu 10.12.2014.