Vesisäihky
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Vesisäihky eli noidantuli tai merituli tarkoittaa kansanperinteenkin tuntemaa, veden alta tulevaa loistetta. Loiste on yleensä planktonin ja muiden itsevalaisevien eli bioluminoivien eliöiden aikaansaama. Yksi tällaisista on tulirakko. Vesisäihkyä ilmenee varsinkin valtamerissä. Tropiikissa ilmiö on yleisimmillään, mutta sitä on myös kylmissä valtamerten osissa.
Toisinaan väitetään näkyvän vesisäihkyjä, joita ei ehkä voida selittää itsevalaisevilla eliöillä. Tällaisia ovat esimerkiksi toisinaan lentokoneista näkyvät säännöllisen muotoiset valokiekot, ”meriympyrät” (vertaa viljaympyrät). Joidenkin oletusten mukaan kyseessä ovat sukellusveneisiin kiinnitettyjen valonheittimien valokiilat tai sateenkaarta jollain tavoin vastaavat heijastukset. Joidenkin mukaan taas kyseessä voisivat sittenkin olla biologiset organismit, jotka ovat järjestäytyneet tavalla, jota ei vielä tunneta. ”Meriympyröitä” on myös selitetty vieraan älyllisen lajin aluksiksi.
Vesisäihkyä on tavattu Ahvenanmaalla Föglön matalissa lahdissa. Valoa säteilevä panssarisiimaleviin kuuluva levälaji Alexandrium ostenfeldii on melko uusi tulokas Suomen rannikolla.[1] Rannikkovesien lämpötilan ja ravinnepitoisuuden nousu saattaa voimistaa leväkukintoja. Levälaji tuottaa levämyrkkyjä, mutta siitä ei ole vaaraa ihmisille muuten kuin, että se voi aiheuttaa ihoärsytystä.
Termi ”merituli” on todennäköisesti peräisin muinaisskandinaavin sanasta "mǫrueldr". Sen vastineita ovat englannin (erityisesti shetlannin murteen) "mareel", ruotsin "mareld", tanskan "morild", norjan "mareld" ja islannin "maurildi".lähde?
Noidantuli entisaikaan saamelaisilla ja suomalaisilla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saamelaiset näkivät ilmiötä varsinkin Jäämeressä; he tunsivat ilmiön nimillä gallagas ja gallagas-dolla. Nimitykset viitannevat vanhaan mieheen. Luulajansaamelaiset kutsuivat samantapaisella nimityksellä myös toista outoa veteen liittyvää ilmiötä, äkillisesti nousevaa sumua. On ajateltu, että nämä nimitykset voisivat olla sukua itämerensuomalaiselle Kaleva-sanalle.
Suomalaiset ovat ilmeisesti tunteneet noidantulet kansanperinteessä; nimensä mukaisesti ne selitettiin noitien aikaansaannoksiksi. Vesisäihkyä ilmenee jonkin verran Itämeressä, mutta Suomen järvissä ilmiö on hyvin harvinainen.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Martti Haavio: Suomalainen mytologia (1967)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Levät hohtavat öistä valoa Ahvenanmaan saaristossa Yle Uutiset. Viitattu 3.2.2018.
