Anijärvi
Anijärvi | |
---|---|
Valtiot | Suomi |
Maakunnat | Pirkanmaa |
Kunnat | Sastamala |
Koordinaatit | |
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
Valuma-alue | Kuloveden alue (35.13) |
Laskuoja | oja Lamminjärveen [1] |
Järvinumero | 35.135.1.002 |
Mittaustietoja | |
Pinnankorkeus | 97,3 m [1] |
Rantaviiva | 2,597 km [2] |
Pinta-ala | 0,11267 km² [2] |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Anijärvi on Pirkanmaalla Sastamalassa sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistön Kokemäenjoen alueen Kuloveden alueeseen. Järvi on osa Heinijärven valuma-alueesta, jonka laskujoki Heinijärvenoja laskee Lammentaustanlahdessa Rautaveteen Heinoossa.[1][2]
Maantiede
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järven pinta-ala on 11,3 hehtaaria ja sen pituus on 750 metriä ja leveys 300 metriä. Sillä on vain kaksi tulo-ojaa, joista toinen laskee viereiseltä Vaipparesuolta ja toinen pienestä lammesta, joka sijaitsee noin 50 metrin etäisyydellä rannasta. Järven luusuasta, järven lounaisrannalta, lähtee 950 metriä pitkä laskuoja Lamminjärveen.[1][2]
Järviallas on kaksiosainen. Osia erottaa pitkä soinen niemi, jonka kärjen eteen jää kapea salmi. Järven rantaviiva on 2,6 kilometriä pitkä ja rantametsiköt on pääosin moreeni- ja kalliopohjaista metsämaastoa. Rannat ovat soistunutta metsää tai avosuota. Rannat ovat rakentamattomia eikä sinne johda teitä.[1][2]
Luonto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Anijärvi on luonnontilansa hyvin säilyttänyt metsäinen erämaajärvi.[3]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1826 Pavi Jacob Jacobsoson haki lupaa Anijärven järvenlaskuun ja hän sai siihen luvan 1827. Myöhemmin, vuonna 1846 rusthollari Thomas Thomasson ja kumppanit hakivat samanlaiseen hankkeeseen lupaa ja saivat sen vuonna 1848.[4] Lupa järvenlaskuun annettiin vuonna 1853 ja järven lasku suoritettiin vuonna 1867.[5] Kun vertaa vuoden 1847 pitäjänkartan [6] ja 1856 Kalmbergin kartaston kartan rantaviivaa nykyisiin karttoihin, huomaa suuren eron. Järvi on nykyään kaksiosainen, kun se oli aikaisemmin yksiosainen. Samassa kartastossa järven nimi kirjoitettiin "Annijärvi".[1][7] Ilmeisesti järvi kuivattiin kahdessa osassa tai vasta jälkimmäinen hanke tuotti tulosta.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Anijärvi, Karkku (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
- ↑ a b c d e OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 16.12.2014.
- ↑ Vilenius, Pauliina: Kaija Helle tekee arvokkaat luontokohteet tutuksi. Alueviesti, 3.2.2016, 34. vsk, nro 5, s. 18. Sastamala: Kustannusliike Aluelehdet Oy. ISSN 1236-0619
- ↑ Turun maakunta-arkisto: oikeus järvenlaskuun (Arkistoitu – Internet Archive), 1827
- ↑ Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, s. 257. (Kansatieteellinen arkisto 19) Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1967. Forssan kirjapaino OY
- ↑ Karkku: Palviala, suoraan karttaan, 1847
- ↑ Kalmbergin kartasto: R III : List 9, suoraan: kartalle, 1855
Kokemäenjoen alue (35.1) • Vanajaveden–Pyhäjärven alue (35.2) • Näsijärven–Ruoveden alue (35.3) • Ähtärin ja Pihlajaveden reittien valuma-alue (35.4) • Ikaalisten reitin valuma-alue (35.5) • Keuruun reitin valuma-alue (35.6) • Längelmäveden ja Hauhon reittien valuma-alue (35.7) • Vanajan reitin valuma-alue (35.8) • Loimijoen valuma-alue (35.9) |