Georg W. Johansson
| Georg W. Johansson | |
|---|---|
 |
|
| Kansanedustaja | |
|
1.8.1908–31.5.1909, 4.4.1917–9.5.1918
|
|
| Ryhmä/puolue | SDP |
| Vaalipiiri | Uudenmaan läänin vaalipiiri |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. heinäkuuta 1877 Helsinki |
| Kuollut | 6. toukokuuta 1918 (40 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | maalari |
Georg Wiktor Johansson (6. heinäkuuta 1877 Helsinki – 9. toukokuuta 1918 Helsinki) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1908–1909 ja 1917−1918.[1] Hän oli 1900-luvun alkuvuosien tunnetuimpia suomenruotsalaisia sosialidemokraatteja. Johansson ei osallistunut aktiivisesti sisällissodan tapahtumiin, mutta teki itsemurhan sodan traumatisoimana.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Johanssonin vanhemmat olivat Iitissä syntynyt maalarimestari David Johansson (s. 1849) ja Inkoosta kotoisin ollut Emilia Sofia Lindholm (s. 1853).[1] Johansson kävi viisi vuotta Svenska reallyceumia, mutta joutui varojen puutteessa lopettamaan koulunsa, jonka jälkeen hän työskenteli pitkään maalarina VR:n Helsingin konepajalla.[2]
Johansson oli mukana jo porvarillisen wrightiläisen työväenliikkeen toiminnassa. Helsingfors Svenska Arbetarföreningiin hän liittyi heti yhdistyksen perustamisvuonna 1898 ja toimi sen puheenjohtajana 1908. Vuosina 1904-1906 Johansson oli Finlands Svenska Arbetarförbundin sihteeri ja 1906−1909 liiton ensimmäinen edustaja SDP:n puolueneuvostossa.[2] Suurlakon aikana hän kuului Helsingin suurlakkokomiteaan.[1] Kansanedustajaksi Johansson valittiin vuoden 1908 eduskuntavaaleissa. Hän painotti erityisesti työväenluokan koulutusta ja sivistystä. Helsingin ruotsinkielinen työväenopisto Arbis perustettiin Johanssonin aloitteesta vuonna 1914.[2]
Johansson valittiin uudelleen eduskuntaan vuosina 1916 ja 1917.[1] Syksyn 1917 levottomuuksien aikana hän vastusti jyrkästi työväen järjestyskaartien aseistautumista ja vallankumouspyrkimyksiä.[2] Sisällissodan käynnistyttyä Johansson valittiin SDP:n uuteen puolueneuvostoon ja hänestä tuli myös Työväen pääneuvostoon varajäsen.[3] Johansson pysytteli kuitenkin mahdollisimman visusti erossa punaisten toiminnasta, eikä häntä vangittu Helsingin valtauksen jälkeen. Johansson kertoi ottaneensa vastaan väkipakolla ainoastaan paikan eräässä rahatoimikamarin valiokunnassa, mutta kieltäytyneensä muista tarjotuista tehtävistä.[4]
Punaisten antauduttua valtionhoitaja P. E. Svinhufvud antoi Johanssonnille tehtäväksi laatia selvitys sisällissodan aikaisista tapahtumista Uudenmaan lääninhallituksessa, mutta sodan kauheuksista traumatisoituneena hän teki toukokuun alussa itsemurhan hirttäytymällä.[2][5][6] Jättämässään viestissä Johansson kertoi vastustaneensa sotaan johtanutta politiikkaa eikä myöskään hyväksynyt työväenliikkeen vallankumouksellisia menettelytapoja. Johansson katsoi, ettei voinut enää elää ihmisten kuvitellessa hänenkin olleen osallisena.[4] Johansson on haudattu perhehautaan Hietaniemen hautausmaalle.[7]
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Johanssonin puoliso oli Maria Alexandra ”Sascha” Rehnström (1876–1947). Pariskunnalla oli kaksi lasta Gurli (1907–1960) ja Bror-Holger (1909–1969).[8]
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2018 ilmestyi Johanssonin vaiheita vuosina 1898–1918 käsittelevä elämäkertaromaani Det brinner en eld, jonka on kirjoittanut hänen tyttärentyttärensä Inger Jägerhorn. Johanssonin puoliso tuhosi sisällissodan jälkeen hänen arkistonsa, jonka vuoksi Johanssonin toiminnasta ei tiedetä paljoakaan ja kirja on osittain fiktiivinen.[8]
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jägerhorn, Inger: Det brinner en eld : en berättelse med verklighetsbakgrund. Helsingfors: tekijä, 2018. ISBN 978-952-93998-0-2
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Georg W. Johansson Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 14.4.2007.
- ↑ a b c d e Kvarnström, Johan ; Sundman, Folke: Bokanmälan: Viktigt vittnesmål för att undvika tragedier som 1918 31.5.2018. Demokraatti. Viitattu 21.1.2022. (ruotsiksi)
- ↑ Rinta-Tassi, Osmo: Kansanvaltuuskunta punaisen Suomen hallituksena, s. 122–123, 558. (Punaisen Suomen historia 1918) Helsinki: Valtion painatuskeskus ; Opetusministeriö, 1986. ISBN 951-86007-9-1
- ↑ a b En som dömt sig själf. Dagens Press, 10.5.1918, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.1.2022. (ruotsiksi)
- ↑ Johansson, Georg Wiktor Suomen sotasurmat 1914-1922. 5.3.2002. Valtioneuvoston kanslia. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 28.2.2015.
- ↑ Lönnfors, Per-Erik: Vita mormor och röda morfar året 1918 16.4.2018. Ny Tid. Viitattu 21.1.2022. (ruotsiksi)
- ↑ Georg Wiktor Johansson Hietaniemen vanha hautausmaa, Helsinki. Suomen Sukututkimusseura. Arkistoitu 21.1.2022. Viitattu 21.1.2022.
- ↑ a b Ingström, Pia: Ett liv, inte bara en död 17.3.2018. Hufvudstadsbladet. Arkistoitu 21.1.2022. Viitattu 21.1.2022. (ruotsiksi)
| Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt |
|---|
