Ilomantsi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Suomen kuntaa. ”Ilomantsi” on myös Juice Leskisen kappale.
Ilomantsi
Ilomančči/Il'manči (karjala), Ilomants (ruotsi)

vaakuna

sijainti

Sijainti 62°40′20″N, 030°55′50″E
Maakunta Pohjois-Karjalan maakunta
Seutukunta Joensuun seutukunta
Kuntanumero 146
Hallinnollinen keskus Ilomantsin kirkonkylä
Perustettu 1875[1]
Kokonaispinta-ala 3 172,68 km²
23:nneksi suurin 2022 [2]
– maa 2 763,38 km²
– sisävesi 409,30 km²
Väkiluku 4 401
182:nneksi suurin 31.8.2024 [3]
– väestötiheys 1,59 as./km² (31.8.2024)
Ikäjakauma 2020 [4]
– 0–14-v. 8,9 %
– 15–64-v. 50,1 %
– yli 64-v. 41,0 %
Äidinkieli 2023 [5]
– suomenkielisiä 95,4 %
– ruotsinkielisiä 0,2 %
– muut 4,4 %
Kunnallisvero 8,40 %
199:nneksi suurin 2024 [6]
Kunnanjohtaja Marjut Ahokas
Kunnanvaltuusto 21 paikkaa
  2021–2025[7]
 • Kesk.
 • SDP
 • PS
 • Vas.
 • KD
10
6
3
1
1
www.ilomantsi.fi
Petkeljärven kansallispuisto Ilomantsissa
Pyhän profeetta Elian kirkko

Ilomantsi (karjalaksi Il'manči[8] tai Ilomančči[9]; ruots. Ilomants) on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Karjalassa. Ilomantsi on Suomen ja Euroopan unionin manneralueen itäisin kunta. Kunnan asukasluku on 4 401 henkeä,[3] ja sen naapurikunnat ovat Joensuu ja Lieksa.

Ilomantsi-nimi pohjautuu kantasaamen ylimmäistä tarkoittavaan sanaan, ja nimen taustalla on kirkonkylässä sijaitseva Ilomantsinjärvi, jonka on katsottu olevan vesistönsä ylimmäinen järvi.[10]

Ilomantsin asukkaista 17,4 prosenttia kuuluu ortodoksiseen kirkkoon. Ilomantsi on Suomen ortodoksisin kunta.

Kunnanjohtajana on toiminut vuoden 2017 joulukuusta Marjut Ahokas.[11][12]

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilomantsin pinta-ala on 3 172,68 km², josta 409,30 km² on vesistöjä.[2] Talvisodan 1940 päättäneen Moskovan rauhan myötä Ilomantsin pinta-alasta 1 489 km² kuului Neuvostoliitolle luovutettuihin alueisiin. Väestötiheys on 2,2 asukasta/km². Ilomantsissa sijaitsee Euroopan unionin manneralueen itäisin piste Virmajärvi. Kunnan alueella sijaitsee Koitere, joka on pinta-alaltaan Suomen 26. suurin järvi.

Ilomantsissa sijaitsevia luonnonsuojelualueita ovat muun muassa Petkeljärven kansallispuisto, Patvinsuon kansallispuisto ja Koivusuon luonnonpuisto.

Kylät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenjärvi, Hattuvaara, Haukivaara, Huhmarisvaara, Huhus, Iknonvaara, Ilaja, Ilomantsi, Issakka, Kakkaravaara, Kakonaho, Kirvesvaara, Kivilahti, Kivilampi, Kokkokangas, Kontiovaara, Korentovaara, Kuolismaa, Kuuksenvaara, Käenkoski, Köpönvaara, Lapinniemi, Lapiovaara, Lehtovaara, Liusvaara, Lokanlahti, Longonvaara, Lutikkavaara, Maukkula, Marjovaara, Mekrijärvi, Melanselkä, Mutalahti, Möhkö, Naarvansalo, Nehvonniemi, Nuorajärvi, Ontronvaara, Ostronsaari, Paavonvaara, Pallosenvaara, Patrikka, Pihlajavaara, Piilovaara, Putkela, Ryökkylä, Siitarinvaara, Sonkaja, Tokrajärvi, Tykkylänvaara, Tyrjänsaari, Viitavaara, Vuottoniemi (osa kylistä luovutettiin Neuvostoliitolle 1944) ja Mäkikylät, joka on Maukkulan, Issakan ja Paavonvaaran yhteistoiminta-alue.

Pogosta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilomantsin kirkonkylä tunnetaan Pogostana. Siitä on tullut myös koko Ilomantsin synonyymi. Pogosta-sana elää muun muassa paikallislehti Pogostan Sanomien ja maan suurimpiin laturetkiin kuuluvan Pogostan hiihdon nimessä. Pogostantauti on ihmiseen hyttysistä leviävä virus, joka löydettiin Ilomantsista.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilomantsi on alueensa vanhin pitäjä. Sitä verotettiin Novgorodista jo 1400-luvulla. Se oli levotonta rajaseutua. Alueella harjoitettiin kaskitaloutta, kunnes 1800-luvun suurten kuolonvuosien jälkeen siirryttiin peltoviljelyyn ja karjanhoitoon. Möhkön ruukki toi vaurautta 1800-luvun loppupuoliskolla. Sen jälkeen alkoivat savotat ja raaka-aineen hankinta Enso-Gutzeitille.[13]

Toinen maailmansota koetteli Ilomantsia kovasti, lähes viisisataa ilomantsilaista sai surmansa. Ilomantsin alueella käytiin taisteluita sekä talvisodassa että jatkosodassa, ja kunnan alueella on useita näihin taisteluihin liittyviä muistomerkkejä[14]. Jatkosodan aikana kunnan itäosien väestö evakuoitiin Savoon. Sadat menettivät jatkosodan takia kotinsa.[15]

Osassa kunnan itäosia, jotka luovutettiin Neuvostoliitolle, puhuttiin perinteisesti karjalan kielen varsinaiskarjalaa, tarkemmin eteläkarjalaa.[16]

Väestönkehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Ilomantsin väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
 8 753
1985
  
 8 469
1990
  
 8 054
1995
  
 7 832
2000
  
 7 129
2005
  
 6 422
2010
  
 5 883
2015
  
 5 336
2020
  
 4 856
Lähde: Tilastokeskus.[17]

Taajamat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 lopussa Ilomantsissa oli 5 128 asukasta, joista 2 758 asui taajamassa, 2 324 haja-asutusalueilla ja 46:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Ilomantsin taajama-aste on 54,3 %.[18] Kunnassa on vain yksi taajama, Ilomantsin kirkonkylä.[19]

Palvelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Iknonvaaran koulu kuului viimeisiin Ilomantsin kyläkouluihin. Se lakkautettiin vuonna 2020.

Ilomantsissa esi- ja perusopetus keskitetään lukuvuodesta 2020–2021 alkaen Pogostan kouluun (luokka-asteiden 0–9 yhtenäiskoulu), ja kunta sulkee kolme viimeistä kyläkouluansa (Hatun, Iknonvaaran ja Lylykosken koulut) elokuuhun 2020 mennessä.[20][21][22] Toisen asteen yleissivistävää koulutusta annetaan Ilomantsin lukiossa.[23]

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjastopalveluja tarjotaan muun muassa Ilomantsin pääkirjaston, kirjastoauton sekä Vaara-kirjastojen verkkopalvelujen ja muiden toimipisteiden välityksellä.[24]

Terveysasema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilomantsin terveysasema tarjoaa arkipäivisin perusterveydenhoidon palveluja. Terveysasema on osa Siun soten tarjontaa.[25][26]

Seurakunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Ilomantsissa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[27]

Itsenäisenä helluntaiseurakuntana Ilomantsissa toimii Ilomantsin helluntaiseurakunta.[28]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Ilomantsin alueella toimii Joensuun ortodoksiseen seurakuntaan kuuluva Ilomantsin kappeliseurakunta.[29]

Kaivannaisteollisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hattuvaaran Pampalossa on kultaesiintymä, jonka omistaa ruotsalaisen Endomines AB:n tytäryhtiö Endomines Oy. Yhtiö käynnisti vuonna 2007 tutkimuskairaukset.[30] Pampalon kultakaivoksen tuotanto alkoi helmikuussa 2011.[31] Lisäksi Ilomantsissa louhitaan mustakiveä lähinnä hautakiviksi.[32][33]

Ilomantsin liikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilomantsiin johtaa Joensuusta kantatie 74. Rajan pinnassa kulkee Runon ja Rajan tie.

Joensuu–Ilomantsi-rata valmistui kokonaisuudessaan vuonna 1967. Henkilöliikenne rataosalla lakkautettiin vuonna 1969. Nykyisin rataosalla on ainoastaan tavaraliikennettä.

Nähtävyydet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruokakulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilomantsin pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla vatruskat, sienisalaatti, tsupukat eli ohukaiset, kiesa (kaura- tai ruisjauhosta valmistettu suuruste) ja lakat.[34]

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnassa sijaitsee Rajavartiolaitoksen Hiienvaaran harjoitus- ja ampuma-alue Koitereen lähistöllä sekä Itä-Suomen Huoltorykmentin alainen varastoalue.

Tunnettuja ilomantsilaisia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Yleistietoa Ilomantsista 13.2.2007. Ilomantsin kunta. Arkistoitu 12.2.2007. Viitattu 5.11.2007.
  2. ↑ a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  3. ↑ a b Suomen ennakkoväkiluku oli 5 625 011 elokuun 2024 lopussa 24.9.2024. Tilastokeskus. Viitattu 24.9.2024.
  4. ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  5. ↑ Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
  6. ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  7. ↑ Kuntavaalit 2021, Ilomantsi Oikeusministeriö. Viitattu 19.9.2021.
  8. ↑ http://onomastics.ru/sites/default/files/VO_2013_1%2814%29/Kuzmin%20Onomastics_2013_1%2814%29-2.pdf
  9. ↑ Murdehet Karjalan Sivistysseura. Viitattu 6.2.2019. (karjalaksi)
  10. ↑ Paikkala, Sirkka ym.: Suomalainen paikannimikirja, s. 98. Helsinki: Karttakeskus : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2007. ISBN 9789515939760 sid. Näköisversio (PDF) (viitattu 12.1.2020).
  11. ↑ Marjut Ahokas Ilomantsin kunnanjohtajaksi tiukan äänestyksen jälkeen Karjalainen. 8.5.2018. Arkistoitu 23.6.2018. Viitattu 23.6.2018.
  12. ↑ Marjut Ahokas valittiin Ilomantsin kunnanjohtajaksi tiukalla äänestyksellä Yle Uutiset. Viitattu 24.4.2021.
  13. ↑ Suur-Ilomantsin synty Ilomantsi. Viitattu 16.1.2018.
  14. ↑ Ilomantsi | SOTAMUISTOMERKIT www.sotamuistomerkit.fi. Viitattu 19.4.2022.
  15. ↑ Levoton vuosisadan alku Ilomantsi. Viitattu 16.1.2018.
  16. ↑ Kotus. Karjalan kieli, kartta Kotimaisten kielten tutkimuslaitos. Viitattu 13.7.2019.
  17. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 5.1.2018.
  18. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 4.12.2018.
  19. ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 4.12.2018.
  20. ↑ Perusopetus Ilomantsin kunta, ilomantsi.fi. Viitattu 31.5.2020.
  21. ↑ Tarja Laitinen: Ilomantsin viimeiset kyläkoulut lakkautumassa 4.9.2019. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 31.5.2020.
  22. ↑ Tarja Laitinen: Ilomantsi aloittamassa yhteistoimintaneuvottelut – ei irtisanomisia 23.1.2020. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 31.5.2020.
  23. ↑ Ilomantsin lukio Ilomantsin kunta, ilomantsi.fi. Viitattu 31.5.2020.
  24. ↑ Kirjasto Ilomantsin kunta, ilomantsi.fi. Viitattu 31.5.2020.
  25. ↑ Siun terveydeksi Ilomantsin kunta, ilomantsi.fi. Viitattu 4.5.2021.
  26. ↑ Terveysasemien vastaanotot Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä (Siun sote), siunsote.fi. Viitattu 4.5.2021.
  27. ↑ Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 23.8.2018.
  28. ↑ Seurakunnat Suomen helluntaikirkko. Arkistoitu 6.9.2021. Viitattu 6.9.2021.
  29. ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/ilomantsin-ortodoksinen-seurakunta (Arkistoitu – Internet Archive)
  30. ↑ Karjalainen, 13.6.2007.
  31. ↑ Endomines: Endomines startar guldproduktionen i Pampalo kalvinit.com. 8.2.2011. Viitattu 10.2.2011.
  32. ↑ Heikki Haapalainen: Musta kivi tuo työpaikkoja Ilomantsiin – uusi tehdas käynnistyy lähiviikkoina 29.1.2015. YLE Uutiset. Viitattu 29.1.2015.
  33. ↑ Kivimantsi Oy kivimantsi.fi. Arkistoitu 20.12.2014. Viitattu 29.1.2015.
  34. ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 130. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1
  35. ↑ Joutsensaari, Lea: Nuori näyttelijä otti Pölösen kutsun vastaan – kauppa-auto tuntematon entuudestaan Yle Uutiset. 23.6.2015. Viitattu 16.9.2023.
  36. ↑ Taiteilijaeläke 63 taiteilijalle Päivän Lehti. 4.3.2022. Viitattu 15.3.2024.
  37. ↑ Kangosjärvi, Jaakko: Tuhansien julkkisten maa. Helsingin Sanomat, 5.7.2008. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 12.3.2024.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Seppo Knuuttila; Helmi Järviluoma; Anne Logrén; Risto Turunen (toim.): Syrjäseudun idea. Kulttuurianalyysejä Ilomantsista. SKS, 2012.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen Neuvostoliitolle 1940-luvulla luovuttamat alueet
Kokonaan luovutetut kunnat
kaupungit

Käkisalmi | Sortavala | Viipuri

kauppalat

Koivisto | Lahdenpohja

maalaiskunnat

Antrea | Harlu | Heinjoki | Hiitola | Impilahti | Jaakkima | Johannes | Kanneljärvi | Kaukola | Kirvu | Kivennapa | Koiviston maalaiskunta | Kuolemajärvi | Kurkijoki | Käkisalmen maalaiskunta | Lavansaari | Lumivaara | Metsäpirtti | Muolaa | Petsamo | Pyhäjärvi Vpl | Rautu | Ruskeala | Räisälä | Sakkola | Salmi | Seiskari | Soanlahti | Sortavalan maalaiskunta | Suistamo | Suojärvi | Suursaari | Terijoki | Tytärsaari | Uusikirkko | Valkjärvi | Viipurin maalaiskunta | Vuoksela | Vuoksenranta | Äyräpää

Osin luovutetut kunnat
sodan jälkeen muihin kuntiin yhdistetyt

Jääski | Korpiselkä | Pälkjärvi | Säkkijärvi | Vahviala

toimintaansa vuoden 1948 jälkeen jatkaneet

Ilomantsi | Inari | Kitee | Kuusamo | Lappee | Nuijamaa | Parikkala | Rautjärvi | Ruokolahti | Saari | Salla | Simpele | Tohmajärvi | Vehkalahti | Virolahti | Uukuniemi | Värtsilä | Ylämaa

Vuokra-alueeseen sisältyneet kunnat
kokonaan

Hanko

osin

Bromarv | Degerby | Espoo | Inkoo | Kirkkonummi | Siuntio

Yksittäisiä mainittavia paikkoja luovutetuilla alueilla
 

Elisenvaara | Enso | Ihantala | Ilmee | Kolosjoki | Konevitsa | Kyyrölä | Liinahamari | Pitkäranta | Pölläkkälä | Uuras | Valamo

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ilomantsi&oldid=22715287”